Zzzzzz

Lumet vyöryvät alas katolta, ei haittaa kun uni maittaa!

Persoonia kaikki tyynni

Palaanpa vielä tuohon eiliseen juttuuni, missä käy ilmi mäyräkoiriemme villeimpiä tempauksia. Ettei tulisi aivan kurittomien koirien mainetta, tarkennan sen verran, että vauhdikkaimpia extremelajeja harrasti parhaiten koulutettu mäykkymme. Se oli luonteeltaan niin yltiöpäinen ja innokas, ja samalla myös herkkä, että sitä oli helppo opettaa ja se olikin älyttömän tottelevainen.

Kävimme sen kanssa agilitykoulutuksessa, sekä luola- että jälkiharjoituksissa. Siis teimme sen kanssa aktiivisesti töitä, että se pysyisi aina yhtä iloisena ja tyytyväisenä. Ainut ongelma sen kanssa oli se, että se inhosi yksinjäämistä. (kissakavereitahan ei tietysti lasketa). Koira, joka inhoaa yksinjäämistä, keksii kyllä viihdykettä itselleen. Meillä kyse oli silloin 6 tunnista päivässä. Silloin ei tunnettu termiä eroahdistus, elettiin aikaa jolloin kaikki ongelmat johtuivat koulutuksesta tai sen puutteesta. (olenpas ikäloppu!) Mutta persoonastahan kaikki on kiinni.

Terapeuttihan on lähestulkoon kouluttamaton verrattuna aikaisempiin koiriimme. Se on kuitenkin pienestä pitäen suhtautunut kotiin jäämiseen luontevasti vailla sen kummempia rituaaleja. Se on seurallinen ja pyörii päivät jaloissani, ja on kaikista koiristamme vähiten keksinyt mitään katastrofaalista. Niinkuin kuvista olette voineet päätellä, harrastamme sen kanssa lähinnä riekkumista ulkoilmassa säällä kuin säällä. Sen emää ja isää käytetään oikeassa metsästyksessä ja varmasti sillä olisi saumaa juuri sille suunnalle. Riistaverisyydestään huolimatta se on ollut oivallista seuraa ja joskus se omaa oikeat lehmänhermot. Kaikinpuolin mainio pakkaus siis!

Ja jotta ymmärtäisi näitä pitkulaisia ystäviämme, ihmisen täytyy omata tällainen merkillinen huumorintaju. Sekin vielä! Pitkää pinnaa!

Maksimisykkeellä

Tässäpä listaus asioista, joista mäyräkoirat ovat vuosien varrella jääneet mieliimme. Niin kultaisia kuin ne ovatkin, niillä on myös omat päähänpinttymänsä ja tässä muutama esimerkki:

Lumien putoaminen katoilta Asia joka saa mäyräkoiran raivon valtaan. Se kyttää ovenraossa ja livahtaa heti tilaisuuden tullen minkä tahansa rakennuksen räystään alle huutamaan ja saa jo sillä aikaiseksi lumivyöryn niskaansa.
+ ei tarvitse katsoa pakkasmittariin huomatakseen että on taas suojasää
+ koira pysyy pihassa niin kauan kuin on lumia katoilla
+ koira saa hyötyliikuntaa säntäillessään ulkosaunan, tallin, autotallin ja talon välillä
- ihmiset kärsivät ylimääräisistä sydämentykytyksistä pelätessään koiran jäävän lumien alle
- melutaso ylittää sallitut desibelit

Aamuherätys klo 5 Yhtäkkiä mäyräkoira päättää, että sillä on aina nälkä klo 5 aamulla. Toistuvien aamuherätysten jälkeen ihmiset siirtävät iltaruokintaa myöhäisemmäksi, muttei mäyräkoira muista sitä enää seuraavana aamuna. Lopulta ihmiset havahtuvat joka tapauksessa siihen, että mäyräkoira hiipii kohti sänkyä, nousee varovasti sen reunalle ja ojentaa hitaasti väräjävän pitkän kielensä kohti ihmisen poskea. Mäyräkoira varmistaa asiaa 5 min. välein.
- verrattavissa kiinalaiseen kidutusmuotoon

Pöydälle kiipeily Televisiosta on nähty rauniokoirien ketterää työskentelyä ja mäyräkoira päättää soveltaa sitä käytännössä. Ihmiset oppivat laittamaan tuolit pöydän alle. Valitettavasti anopin kesämökillä on pirttikalusto ja ihmisillä lyhyt muisti. Jauhelihapihvit suoraan paistinpannulta maistuvat mäyräkoiralle erittäin hyvin. Anoppi on sanaton.
+ kun olet poissa kotoa, aivosi käyvät ylikierroksilla yrittäessäsi muistaa, tulivatko ne tuolit pöydän alle ja mitä jäi pöydälle; vireystasosi on hyvä koko päivän
- kaasujalkasi on usein liian raskas, mietit jo valmiiksi mitä selität poliiseille
- et pysty keskittymään töihisi/opiskeluusi, koska näet mielessäsi miten mäyräkoira punkee pöydälle, tuolien kaatuillessa, ei kai se vaan hyppää sieltä alas?
+ väität vieraillesi, että mietitte uutta sisustustyyliä, koska tuolit ovat nyt kaukana pöydästä siis koko keittiöstä...
+/- muistat ulkoa myrkytyskeskuksen numeron

Lukeminen kannattaa aina Jörnillä ei ole ollut mäyräkoiraa? Koska kirjastomme ja olohuoneemme ovat samaa tilaa, on koirillamme ollut aina oiva tilaisuus tutustua kulttuuritarjontaan kirjallisessa muodossa. Valitettavasti osa kirjoista on ollut kirjaston omaisuutta.
+ hyllyssämme on kirjoja, joita emme olisi sinne muuten hankkineet
- repaleinen ulkoasu
- joskus täytyi tilata harvinainen kirja kirjakaupan kautta (kirjastoon) ja se se vasta kalliiksi tuli
- taas uutta sisustustyyliä: hyllyt katonrajassa!

Yksin kotona Ei kivaa, päättää mäyräkoira. Alussa se ulvoo oven takana niin että rappukäytävä raikaa. (kerrostalo) Opetan sitä olemaan yksin istumalla kahvilla naapureiden luona. Naapurit ovat joko kilttejä tai kuuroja, sillä he eivät suostu kuulemaan metakkaa. Mäyräkoira on hermoromahduksen partaalla saapuessani kotiin. Kuukausien liiallinen kahvinjuonti aiheuttaa vatsanväänteitä ja käsien tärinää. Mäyräkoira ei muuta tapojaan.
Muutto rivitaloon rauhoittaa hieman tilannetta. Ulvominen loppuu, mutta remontti alkaa. Mäyräkoiran tekemänä. Lisäksi tulevat pissiskelyt yllättäviin paikkoihin, kuten sänky ja sohva. Argh! Ihmiset alkavat olla hermoromahduksen partaalla. Yhtään harkitsematta he ottavat mäyräkoiralle kaverin: toisen mäyräkoiran! Oho, ei tullut mieleen, että nythän ei ollakkaan yksin vaan kaksin kotona.
+ toinen koira rauhoitti tilanteen (olisi voinut käydä toisinkin)
+ ihmisen vireystila edelleen huipussaan, aivot raksuttivat mitä kaikkea kaksi koiraa voi tehdä
+ aktivointi tarpeetonta, ellei jopa kiellettyä
+ koirat yllättivät olemalla nukkumassa kun tulin kotiin
+ jännittävä elämä
- jatkuva jännittävä elämä väsyttää henkisesti
- taas uudet sisustussuunnitelmat

Nämä tempaukset ovat tapahtuneet eri koirien kohdalla ja vuosien saatossa, joten nythän niitä jo muistelee vähän huvittuneestikkin. Silti meillä on edelleen mäyräkoira...

Lisää lunta, toivoo Turapeutti

Turapeutti elää tätä talvea Siperian hengessä. Viime yönä saatiin jotain 20 cm lisää lunta missä peuhata ja näin paljon sitä nyt on, oikein mäyräkoiranmitallinen.

Arestissa

Puistellaanpas tuota hyistä pakkasilmaa ja tuulta pois, että päästään taas lenkille!

Välähdys kesästä

Pakkasherran kiusaksi kesäkuva. Tuollaiselta se vihreä väri näyttää. Naapurukset siinä juoksevat piirileikkiä tulevan joulukuusen ympärillä. Pakkasta -28°.

Laskeutuminen pullapaastoon

Terapeutti tervehtii kollegoitaan ja toivottelee Kai Laskiaistiistaita! (lukee kalenterissa)

"Luonnollisesti laskiainen määrää koko paastonajan sään: Jos sataa lunta vaikka vain oljenkorren peitteeksi, niin pääsiäiseen mennessä peittyy koko kupo, reki tai kykkivä koira." (Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto) Hoh hoh, onneksi mäyräkoiramme ovat niin pieniä!

Ja sitten kuolaamaan pullalautasen viereen!

Hassun hauska ystävä

Ystävänpäivätervehdys lähtee tietysti Terapeutille!

Sporttista haukottelua

Tiedäthän ne aamut, kun epäilet koirasi olevan sairas. Kello on 5.30 ja kuulet levottomasti tassuttelevan koiran lähestyvän sänkyäsi.

voiko ihanammin päivän enää alkaa. voi.

Koira kiipeää sänkyyn ja alkaa herätellä sinua, tunkee jopa peiton alle ja kampeaa sinut väkisin hereille. Mieleesi tulvahtaa kaikista vakavimmat sairaudet, mitkä tiedät (mäyräkoirahalvaus, mahalaukunkiertymä) mutta päädyt kuitenkin ripuliin.

onko ihanampaa aamua kuin tää. on.

Koira on saanut sinut istuvaan asentoon.

silmäs kun sä aukaiset, kohta ulos vilkaiset (-18°), nousemista tahdot pitkittää.

Pian huomaat seisovasi kylätiellä yöpuvussa ja toppatakissa, iloinen koira hihnan toisessa päässä. Vihdoinkin aamutuoreita jäniksenjälkiä. Vilkutat vaimeasti lehdenjakajalle. Edellisen kerran olit pukeutunut aamutakkiin ja kumisaappaisiin ja päässäsi oli pyörän satulan lämmikkeenä ollut vanha pipo. Ripulista ei ole tietoakaan.

Hohhoijjaa, koira sisään ja hylkäys alakertaan. Itse kiipeät yläkerran sängyn jälkilämpöön.

voiko ihanammin loikoilua jatkaa? ei.

Juuri kun saat peiton vedettyä korvillesi, kuulet sen. Vaimeaa surinaa. Ei ole totta. On helmikuu ja joku onneton kärpänen on päättänyt herätä talviuniltaan. (luulit, ettei kärpäset edes elä talven yli). Ei siis ihme, että mäyräkoira vaelsi niin levottomana, sillähän on Kolmen Koon Kammo, siis Kohmeisten-Kärpästen-Kammo. Tapat kärpäsen Osaava Nainen-luettelolla.

Aamupäivällä aloitat työt silmät ristissä. Mäyräkoira makaa jo unessa vanhassa pyykkikorissa, jalat letkeästi taivasta kohden. Sinulle soittaa lehtikauppias, tiedäthän sellainen spinning-bodypump-zumba -äänen yhdistelmä, joka tarjoaa sinulle sportti-lehteä. Hädintuskin pysyt tuolillasi, niin väsynyt olet. Hah hah, alkaa jo naurattaa. Saat kieltäydyttyä lehdestä, vaikka juoksukouluopas jää nyt saamatta.

Haukottelet puoleenpäivään.

päivä paistaa kirkkaimmin linnut laulaa meillekkin

Havahdut siihen tosiasiaan, että meillä ei ole ehkä kuin yksi elämä ja ulkona paistaa aurinko ja pakkanen on lauhtunut.

mites olis ylösnousun aika mäyräkoirasein?

Siis herätys unikeko ja ulos potkukelkkailemaan!

Hei, se on taas helmikuu!

Tänään huomasin, että on taas se hetki vuodesta, jolloin on tarpeeksi korkeat hanget ja nietokset ja lumi upottavaa, niin että Terapeutinkin uskaltaa laskea hetkeksi ilman hihnaa juoksentelemaan. Tämä onnistuu vain näin helmikuussa. Paikkana oli kylämme jatkumona kulkeva pyörätie (jonne siis sitä lunta mahtuu kippailemaan muuallekkin kuin keskelle kulkuväylää) sekä moottorikelkan jälki metsätiellä.

Välillä testailin, onko luoksetulo muistissa. Kyllä oli, kuivattu liha sai mäyräkoiran kurvaamaan vierelle oikein mallikkaasti. Tämäkin onnistuu juuri tällaisena päivänä, kun linnut eivät häiritse mekastuksellaan mäyräkoiran elämää. Kevään koittaessa kuivattu liha siirtyy B-sarjaan. Lintujen bongauksesta tulee Terapeutin ykkösharrastus, niin että luoksetulo on hebreaa ja lihan jakelun voi siirtää ensi talveen.

Mutta näin onnekas oli mäyräkoira tänään. Se ottikin reissusta kaiken irti. Pari tuntia pötköttelyä sohvalla ja taas virtaa riitti. Sohvasta onkin tullut sille kodin tärkein esine. Kun perhe oli räkätaudissa, se ei ollenkaan ymmärtänyt, miksi kukin vuorollaan vajosi juuri sohvalle turisemaan niitten rättien kanssa. Kiukkuisesti itsekseen känisten se vaihtoi paikkaa nojatuoliin, kun "eihän täällä saa nukkuakkaan rauhassa". No, eihän siinä yleensä kukaan päivisin sen seurana olekkaan, joten se on saanut olla valtakunnassaan miten päin haluaa. Muutenkin ihmisten makoilu sohvalla on jotenkin epäilyttävää, silloin Terapeutti yleensä tuijottaa jalkopäästä, onko ihmisen silmät auki vai kiinni, puhiseeko se oudosti, miksi se turistaa sitä nenää??

Este kohtalon tiellä

Hei Plöki! Tänään sitten kävelimme ihan vaan rauhallisesti lumisateen vihmoessa kasvoille. Mäyräkoira tosin kuorrutti itseään lisää kaivelemalla kaikki pienet hiiren hyppäämätkin noin niinkuin ohimennen. Nyt on Turakais-mallisesta turkista pelkästään hyötyä, näyttää olevan lämmin, lumikin tarttui ainoastaan tassunpohjiin.

Eräs este oli kekseliäästi kasattu keskelle lenkkiväyläämme. Joku innovatiivisen auramiehen ruumiillistuma oli urakoinut miehenkorkuisen lumivallin keskelle kevyen liikenteen väylää, juuri siihen mihin kyseisen auraajan piiri loppuu ja seuraavan alkaa. Mistä näitä törppöjä oikein tulee? Vieressä on pelkkää metsää, mihin lunta voisi kipata! Tässä kohtaa käytin melkoisen mittavan kiroilusanavarastoni tyhjiin, mutta en toista sitä tässä. No, soitto kuntaan (erittäin ystävällinen palvelu, kiitos siitä) toivottavasti estää sen, ettei valli ole lopputalvesta talonkorkuinen. Väylää kyllä käyttävät muutkin kuin minä ja Turakais-Terapeutti, mm. nuoriso vaeltaa aamuisin bussille ja iltapäivällä takaisin, niin että vaikka täällä metsän kätköissä ollaankin, niin eihän se sitä tarkoita, ettei täällä olisi mitään elämää hyvä auramies! Kengät oli kyllä lunta täynnä ja korvat sakeana savusta, kun kotiin palasimme.

Kotona Terapeutti vaelsi automaattisesti pesuhuoneeseen suihkun alle, vanhasta muistista, vaikkei tassuja olekkaan tarvinnut huuhdella aikoihin. Rapsuttelin vaan lumipaukut irti tassunpohjista ja hip hei, sohva veti koiran puoleensa.

Niin Plöki, joskus sitä huomaa, että nämä kohtalon tielle kasatut esteet ovatkin aika vaatimattomia, kun vertaa siihen, mitä maailmalla tapahtuu. Mutta kuten eräs entinen työnantajani sanoi "ihminen ei ole terve, jos sitä ei kerran päivässä v***ta" ja tässä -ehkä ainoassa- asiassa taidan olla hänen kanssaan samaa mieltä!

Tuuletusta

Nyt ovat Siperian tuulet kääntyneet villeiksi etelän puhureiksi, mutta ei se mitään, turkkia ollaan tuuletettu kun ei noita tassujakaan enää palella. Eilen kaivoin tallin ylisiltä potkukelkan Terapeutin keskittyessä penkomaan puupinoja. Potkurilla viiletimme kunnes hiekka karahti jalaksiin, siitä jatkoimme juosten ja kävellen, ja takaisin tullessa Terapeutti bongasi tienvarresta jäniksen takajalan.

Tänään uhmasimme potkurilla etelätuulta, suunta oli toinen eikä hiekkaa näkynyt. Terapeutti tykkää kyllä älyttömästi tästä reippaanpuoleisesta tavasta liikkua, takaisin tullessa jouduin kyllä itse puhaltelemaan jyrkässä ylämäessä mäyräkoiran lueskellessa muina koirina tienvarren uutisia.

Turkin tuuletusta muillekkin!