Tutuilla poluilla

Alkuviikko on mennyt tarkistellessa tuttuja metsiä ja polkuja talven jäljiltä. Mikään ei ole varsinaisesti muuttunut sitten viime syksyn, mutta ensimmäiset kävelyt tutuilla poluilla tuntuvat silti jotenkin...rauhoittavilta? Mäyräkoirakin lampsutteli ja tarkasteli maailmaa mäyräkoiramaisen mietteliäästi, silläkään ei ollut kiire minnekkään.

Värit metsässä ovat vielä haaleita ja harmahtavia, tervetuloa toukokuu ja uusi vihreä sävy!

Puutarhaterapiaa

Vaikka maailma näytti eilen tämännäköiseltä...

...pääsivät Terapeutin toukotyöt tänään hyvään vauhtiin...

...ja tällä törkyturvallahan voi sitten pussailla kotiväkeä...

Puutarhatöillä on ilmiselvästi terapeuttinen vaikutus Terapeuttiin itseensä!

Uusi, upea sammaltuoksu!

Koska kylämme viimeinen lumisaareke löytyy mäyräkoiran juoksutarhasta, päätimme tänään etsiä lumettoman vyöhykkeen lähimetsästä. Mäyräkoiran mielestä kameran käteen ottaminen tietää lenkkiä, se on näköjään ehdollistanut sen talven aikana itse itselleen. Ei mikään huono havainto...

No jos kameraa vaan ulkoiluttaisi niin kuin mäyräkoiraa, niin eihän tässä mitään ongelmaa olisikaan. Tänään kuvien ottaminen oli kuitenkin erityisen hankalaa: kevään huumaavat tuoksut sekoittivat Terapeutin pään niin, että suurin osa kuvista jouti roskikseen. Osassa ei näkynyt koko koiraa, joissakin vain pieni karvatuppo, tarkennukset oli kirjaimellisesti päin mäntyä (kuva 2) ja valokin teki tepposiaan. Terapeutti kynti mäntymetsää (vielä pystyssä olevaa, näköjään puut on merkattu kaadettaviksi...) nenä sammaleissa. Enää en ihmettele, miksi se on niin energinen, tuoreet tuoksut saavat sen ihan villiksi.

Uusista, upeista sammaltuoksuista huolimatta uskalsin päästää Terapeutin hieman tarkentamaan hajujen luontaista lähdettä, siis viilettämään lähes vapaana. Lähes on tässä tapauksessa synonyymi sanoille hihna-perässä-laahaten. Melkoinen luottamuksen osoitus siis! Minun puoleltani. No Terapeutti viilettikin siinä lähituntumassa niin, että sain otettua niitä kurjia ja epäonnistuneita kuvia. Jos olisin laskenut sen kokonaan irti, ehkä koirattomien kuvien määrä olisi triplaantunut, ääneni olisi käheä, savu olisi noussut korvista ja sappeni olisi kiehunut. Fyysiset toiminnot siis ok.

No, kotiin kuitenkin päästiin tasatahtia astellen. Kuonot kohti kesää!

Kevättä mäyräkoiran tassuissa

Mäyräkoiran reviiri ei ole koskaan liian laaja. Tänään Terapeutti pääsi tarkastamaan omaansa, koska lumet ovat jo sulaneet parhaimpien karkausreittien kohdalta. Lunta - toistaiseksi valkoista - on hippunen jäljellä. Alin kuva kyllä osoittaa, että laiskuus on iskenyt ihmiseen kesken aidan tilkitsemisen; kanaverkkorulla on viettänyt tuossa koko talven. Ja huomaattehan mitä mäyräkoira ilmiselvästi kuonollaan mittailee...

Koska Islannin tulivuoren tuhkapilvi onnistui sekoittamaan jopa minunkin työni, on Terapeutti päässyt viime päivinä Isännän ja Jälkikasvun kanssa autoilemaan kirkonkylälle, viemään postia ja jopa lenkkeilemään aivan uusilla seuduilla. Autoilusta uhkaa tulla mäyräkoiralle uusi harrastus, nyt se osaa jo jäädä surkeana ovensuuhun katsomaan, jos sitä ei huolitakkaan mukaan. Ajavat koirathan ajavat mieluiten autoilla... Eilinen moninkertainen lenkitys ei kyllä vähentänyt Terapeutin energiamäärää, sisällä piti vielä saada illan hepuli. Silloin vedetään sata lasissa ympäri huushollia ajohuudon saattelemana. Tähän ei edes tarvita mitään varsinaista syytä...

Vinkki

Tässäpä vinkki teille, joita kelirikko kiusaa. Aikoinaan kylätiemme oli niin huonossa kunnossa, että pölykapselit suorastaan vierivät portillemme. Nyt nämä naapureiden autojen somistukset ovat uusiokäytössä ja lisää saimme, kun eräs vanha pappa muutti pois kylältä ja läksiäislähjaksi luovutti oman varastonsa meille. Oli vuosien varrella kerääntynyt melkoinen läjä pölykapseleita, joita kukaan ei kaivannut.

Nyt kun kylätiemme on peruskorjattu, pölykapseleita ei oikeastaan enää näy. Ja miten tämä liittyy mäyräkoiriin? No, mäyräkoiran kanssa kävellessähän näitä tuli ojien pohjilta kerättyä, joskus viime vuosituhannella...

Jaaha, työpäivä kutsuu, niin kuin on kutsunut viimeiset pari viikkoa siihen tahtiin, ettei ole taas ennättänyt tänne blogilandiaan oikeastaan ollenkaan. Keväistä päivää kaikille!

Ropinaa peltikatolla

Näitä lumia sulatellaan nyt. Sataa vettä, tasaisesti kuin kesällä.

Villiä menoa

Meno pääsiäispupujen kanssa senkun kiihtyy!

Hah hah, mikäs se siellä tänään on?! Alkaa tuntua melkoisen villiltä tämä meidän pääsiäinen... Terapeutti ei huomannut herra/rouva Rusakkoa, koska yön jälkeen jälleennäkemisen riemu kissan kanssa oli niin suuri. Eilinen konsertti antoi myöskin osviittaa siitä, miten kiihkeästi riistaveri virtaa pienessä mäyräkoirassa, enkä jostain syystä halunnut toistoa heti aamutuimaan...Hauskaa pääsiäisen jatkoa muillekkin!

Pitkäkorvaperjantai

Tästä Terapeutti ei osannut uneksiakkaan: Pääsiäispupu saapui sittenkin meille!

Kun kömmimme aamulla Terapeutin kanssa alakertaan, herra (rouva?) Pääsiäispupu oli ikkunan takana odottelemassa ja joutessaan puputteli auringonkukan siemeniä. Voi sitä nyyhkettä ja vaikerrusta, tunteenpurkaus mäyräkoiralla oli niin suuri, ettei meinannut nahoissaan pysyä ja tuolilla se ei pysynytkään vaan peruutti suoraan lattialle. Mäyräkoiran mielestä aamu oli täydellinen, melkeinpä tyrmäävän täydellinen. Tervetuloa kevät!

Sinnikästä kevään odottelua

Tässäpä kaverukset sulattelevat lumia. Terapeutti on päässyt narun päähän kuuntelemaan lintujen liverrystä ja Turvamieshän osaa tämän taidon ihan luonnostaan. Päivä oli jo melkein lämmin, jotain 10 astetta plussaa! Tämähän tietää sitä, että pihassa tarvitaan pian kahluusaappaita...Hyvää pääsiäistä lumien sulamisen merkeissä!