Munkkeja odotellen

Hauskaa Vappua kaikille!

Joko se huhtikuu meni?

Heti kun kellot siirrettiin kesäaikaan ne alkoivat kulkea kaksi kertaa nopeammin eteenpäin. Eihän nää vuorokauden tunnit tahdo millään riittää mihinkään. No, haravoitu on ja kun viimeksi kaipailin vihreää, niin Terapeutti on sitä vihreää etsinyt mulle oikein urakalla. Taas on marjapensaiden juuret näkyvissä ja törkyturpaa saa pestä joka päivä. Juoksutarha on käytössä, matolääke annettu ja oksennettu pois, lumet sulatettu melkein kaikki, käyty metsätaipaleilla ja kytätty myyriä. Västäräkki on saapunut ja elämä menee täysillä eteenpäin.

Vapuksi lupaili sadetta, pitänee silloin käydä lueskelemassa tarkemmin muiden kuulumisia, sen verran jossain välissä vilkuilin, että koiramäärät on lisääntyneet, onnea kaikille uuden pennun onnellisille omistajille!

PS. Alin kuva on tuossa ainoastaan sen vuoksi, että pidän sen väreistä. Kun tarkkaan katsoo, niin siinähän sitä kadoksissa ollutta vihreää on!

Harava vastaan lumilapio

Vuosi sitten tähän aikaan oli vielä yöpakkasia.

Mutta metsässä ei ollut enää lunta.

Toisin kuin nyt. Pihassakin on lunta vielä yllin kyllin. Toivottavasti pääsiäisen lämpöaalto sulattaa ne pikavauhtia, pääsee tästä haravointipuuhiin. Joku ihme vihreän kaipuu iski nyt.

Kevään merkit

Kaksi viikkoa sitten jäin nyppimään koiran turkkia. Ei kovin nopeata puuhaa työkiireiden ja muiden keväthäslinkien keskellä. Turkin siistiminen onkin ensimmäinen kevään merkki, melkein samanaikaisesti peippojen kanssa. Muita kevään merkkejä näkyy ikkunan läpi, jos siitä pyyhitään talven aikana tulleet nenän jäljet. Seuraavan kuvan onnistuin hävittämään, joten siirrytään sitten siihen tyrmistyttävimpään tämän kevään merkkiin:

Tälläinen yllätys oli yksi ilta pihassamme. Pimeässä käytin Terapeuttia iltapissalla ja pyörittelin tätä jalallani, luulin ensin oksanpätkäksi ja sitten vaskitsaksi. Vasta taskulampun valossa tilanne valkeni jalalleni, josta impulssi siirtyi välittömästi yläkertaan. Loikkasin kyllä metrin taaksepäin. Pienin kissamme oli ottanut sen kuitenkin hengiltä, onneksi on ollut kohmeinen otus. Tämä kissa saapui hetkeä aikaisemmin rinta rottingilla sisään, ihmettelinkin vähän sen pullistelua. Se on erikoistunut nimenomaan sisiliskoihin ja vaskitsoihin, mutta meneehän tuossa näköjään yks kyykin. Hyvä ettei raahannut tätä eteiseen ja piilottanut maton alle, niinkuin se yleensä tekee.

Kevät on siis tullut.

Sormien verryttelyä

Koiran talviturkin heittämiseen täytyy ihmisen varautua henkisesti monta viikkoa etukäteen. Koira ei tiedä tästä henkisestä valmentautumisesta mitään, mutta siihen liittyy iltaisin nojatuolista kuuluva lausahdus: "Pitäs ruveta nyppimään tuota turkkia".

Näissä puuhissa siis ollaan. Tai olen, kunhan ensin keitän kupillisen kahvia. Henkinen valmentautuminen on näköjään vielä kesken. No, kunhan saan sen ensimmäisen karvan ensin nypittyä, niin eihän niitä ole kuin triljoona jäljellä. Aloittaminen on aina vaikeinta.