Ihmisiä mäyräkoiran kotisohvalla

Talvea

2012-01-31T09:45:00.003+02:00

Nyt ei ole kuvaa koirasta kun en viitsi jäädyttää sitä poseerausasentoon. Pakkasta on ollut parina aamuna -31 ja jotain ja parin minuutin hätäreissulle on pitänyt punkea sekä koiralle että itselle siperiavarustus ylle. Ensimmäistä kertaa mäyräkoira tärisee jo eteisessä, eikä se johdu oravista tai muista metsänelävistä. Ihan käy sääliksi viedä sitä tuonne ulos kun kissat sentään saavat käydä sisäveskissä, vaikka ne eivät sitä aina muista arvostaakkaan. No mutta maisemat on kyllä kauneimmillaan ja sen verran pitää pakkasessa näppejään jäädyttää että saa napsaistua kuvia lumikuorrutetuista koivuista.

Ja tässä avautuisi portti koiran juoksutarhaan, mutta isäntäväki on tänä talvena unohtanut koko tarhan olemassaolon, eikä lumilapio ole heilunut viime talviseen tahtiin. Taidamme tyytyä köpöttelemään auratulla kylätiellä.

Radiossa muuten toivotellaan vähän väliä "hyvää kevättä, kuulijat". Grrr. Me toivotetaan hyvää talvea!

Äksönmän

2012-01-19T10:02:00.011+02:00

Eilisaamuna tämä veijari järjesti meille pienen näytöksen.

Näköyhteys lintulaudalle avautuu suoraan aamukahvipöydästä.

No, sen tietää myös oravapoliisi.

Karvahäntäinen äksönmän jyrsi talipalloja, sinnikkäästi. Jotain epäilyttävää on kyllä tuolla lasin takana...

"Jos maastoudun näin, niin se ei huomaa mitään."

"Parasta vaihtaa maisemaa."

"Mitäh, mihin se lähtee?"

Toinen linnunruokintatirppa on lähempänä metsää.

Oma apu paras apu.

Eilinen aamu meni seuratessa tätä veijaria, niin että kahvikin jäähtyi kuppiin ja oli keitettävä uusi satsi. Melkein joka aamu se vierailee tuolla kauempana olevan tirpan alla maassa, jonne linnut pudottavat siemeniä. Nyt niitä ei vissiin ollut siellä, koska oli kiivettävä jyrsimään talipalloja. Mäyräkoira yritti olla hengittämättä, mutta noin lähellä oleva herkkupallero sai pöydän tärisemään kuin keskitason maanjäristyksessä.

Olen joskus varmaan kertonutkin, että oravan vahtaus on Terapeutille joka-aamuinen tapa, niinkuin meille lehden luku. Joskus rynnistäminen aamukahvipöytään on niin railakasta että kahvikupit ovat lennelleet ja aamunavaus suoritetaan suomalaisilla perinnekirosanoilla. Terapeutti tunnistaa sanat "kato" ja "orava" ihan missä lauseyhteydessä ja vuorokaudenaikana tahansa. Kerran tulin sisälle ja sanoin muulle perheelle ihan tavallisella äänellä, että koiruuden karvahäntä oli tuolla saunan takana. Terapeutti ponkaisi sohvan selkänojalta ja ryntäsi keittiön ikkunaan pillit soiden. Edes kiertoilmaisut eivät pysty hämäämään tätä asialleen omistautunutta oravapoliisia. En yhtään tiedä, mistä se tiesi mistä puhuin. Joskus huvikseen ollaan kokeiltu orava-sanaa johonkin tavallisen lauseen sisään, ja aivan, kyllä on koiralla kuulo tallella.

Viehtymys näihin karvahäntiin tulee Terapeutin lapsuudesta, pidin sitä irti pihallamme sen ollessa pentu. Aika nopeasti se äkkäsi nämä oravat, joita oli kiva ajaa ympäri metsää helvetillisen kiljunnan säestämänä. Kolme viimeistä sanaa tarkoittaa myös koiraa jahtaavia ihmisiä. Että nyt sitten vaan tyydymme katselemaan oravia ruudun takaa. Aika veikeitä veijareita ne kyllä ihmisenkin mielestä ovat!

Herääminen talvikoomasta

2012-01-10T12:55:00.006+02:00

Olemme uinuneet talvikoomassa kuin muumilaakson väki, mutta tänään tapahtui Suuri Herääminen. Kahvikuppi meinasi lentää kädestä kun seinään jysähti jotakin. Jaahas, linkomies on pihassa traktoreineen. Varmaan ohjaamosta kuului "oho" kun lumi paiskautui suoraan päin ulko-oveamme, niin että ovesta ei päässyt ulos. Onneksi on terassin ovi olemassa. Kahdeksan vuotta sitten olisimme joutuneet kömpimään ulos yläkerran palotikkaita myöten.

Tänään on ollut ensimmäinen kunnon pakkaspäivä. Ihana aurinko paistaa.

Hrrr, tuntuu vähän kylmältä, vaikka mittarissa on vain 12 astetta miinuksia.

Mutta ei se mitään, askellamme kohti auringonpaistetta.

Näin stylenä ja reippaasti.

Aivan loistavaa! Ja ihan isänmaalliset väritkin!

Joulun jälkeen on ollut niin paskat ilmat, ettei olla touhuttu paljon mitään. Ite olen nyhertänyt villasukkien kimpussa. Löysin raamatusta (äitini antama nimitys netille) hyvän kantapään ohjeen ja kyllä se nyt jo alkaa sujua kun neljäs sukka on menossa. Tänään virtapiikki kohosi auringonpaisteen ja linkomiehen ansiosta, joten eiköhän tänään saa aikaiseksi enemmän kuin talven koomapäivinä yhteensä. Eli lähenpä töihin!

2011-12-22T10:05:00.002+02:00

Lämmintä Joulumieltä kaikille!

Horoskooppi

2011-12-20T18:01:00.003+02:00

Maanantaisin on maakuntalehdessä viikon horoskooppi. Kerrankin se taitaa pitää paikkansa, ainakin näiltäosin.

Terapeutti: Kovaa vauhtia lähestyvä joulu aiheuttaa kovia paineita koska niin monien ihmisten toiveet pitää ottaa huomioon.

Ihminen: Hektisen työpäivän päätteeksi kannattaa noudattaa sohvan houkuttelevaa kutsua ja jättää väliin harrastuskerta tai parikin.

Ihmisen toiveissa on päästä vastaamaan sohvan houkuttelevaan kutsuun, saas nähdä miten sohvanvaltaus mäyräkoiralta onnistuu. Kovimmat paineet mäyrikselle taitavatkin tulla tästä kamppailusta, onhan se saanut köllötellä siinä yksikseen lähes koko vuoden. Tavaratalossa oli myynnissä villahuopia 10,- kipale, tosi edullista muttei silti koiran käyttöön. Jos se jäisi siihen yksikseen, peittoa kokeiltaisiin muutenkin kuin tassuilla. Nyt me jäädään odottamaan sitä joulua!

Yksin kaksin kotona

2011-12-17T17:38:00.007+02:00

Olin jo unohtanut, että meillä on olemassa tällainen härveli. Piti kaivaa se esiin nyt kun olemme koiran kanssa kaksin kotona. Mies ja lapsi ovat viemässä ukkia (91v.) ukin tyttöystävän luo.

Terapeutin mielestä imuri tarkoitaa kissan takaa-ajoa. Tällä kertaa Empun hermot pitivät, eikä se lähtenyt säntäilemään mihinkään, mäyräkoiraa kiukutti.

Kostoksi siitä mäyräkoira varasti siivoustossuni kun olin puistelemassa mattoja. No sittenhän sitä takaa-ajoa saikin harrastaa, käännetyssä järjestyksessä tosin.

Eilen tulin luvanneeksi koiralle, että tiedossa on tänään pitkä lenkki, mikäli taivaalta ei sada p....aa. Ei satanut, mutta ei me silti päästy oikein mihinkään kun olis pitänyt olla joko rollaattori tai luistimet apuna.

No ainahan voi mennä tarhaan nuuhkuttelemaan.

Ja kyttäämään lintuja. Orava oli syömässä talon takana, mutta sitä en kertonut mäyräkoiralle ennen kuin sisällä. Katselimme paistia ikkunan läpi.

Ja sen verran kiltti mussukka mäyris on tänä(kin) vuonna ollut, että lahjapakettiin kääräisin tällaisen lelun. Oli eläinkaupan vahvimmalta tuntuva lelu, eikä se vingu. Veikkaan eliniäksi 5 min. Mukavaa muuten Marja-Leena kun muistit "tanskandogin lelun" siellä eläinkaupassa, meidän kaupassa ei ollut muita kuin se sama köysi mikä Terapeutilla on ollut viime joulusta saakka, enkä viitsinyt sitten samaa nuijimisvälinettä Terapeutille enää ostaa. Tää näyttäs vähän ihmisystävällisemmältä.

Poistin tästä loppuosan, koska aloin miettiä leluasiaa liian syvällisesti. Olin jo morkkiksen asteella tuosta yhdenkin lelun ostosta, mutta tulin sitten järkiini. Jouluna katselen vaan mäyräkoiran tähtien lailla tuikkivia silmiä, sen viis minuuttia minkä lelun elinkaari todennäköisesti kestää. Että silleen.

Juupas eipäs

2011-11-26T15:12:00.005+02:00

Merkillistä, meinaa unohtua että viime vuonna tänä päivänä tosiaankin oli lunta maassa. Naputtelen tässä sormenpäilläni pöytää enkä tiedä mitä mieltä olisin tästä tämän päivän juupas-eipäs-vesi-lumi-keleistä.

Mitä kuuluu juoksukouluun? No ensiksikin on sanomattakin selvää, että mäyräkoira ei tarvitse minkään valtakunnan juoksukouluja juostakseen aina kun tilaisuus siihen on. Mutta laiskuuteen taipuvainen ihminen tarvitsee. Tilanne täällä pimeyden ytimessä on nyt se, että etenimme juoksukouluohjelmaa 5 km:n lenkkiin saakka ja juoksimme sitä, kunnes tämä pimeys sotki suunnitelmat. Olemme siis antaneet köyttä itsellemme ja käymme lenkillä viikonloppuisin päivänvalolla ja jatkamme sitten taas keväällä kohti uusia etappeja. Juoksukouluohjelmaa on siis sovellettu rankalla kädellä, mutta eihän tämä niin vakavaa ole alunperinkään ollut. Hyvää mieltä ja jatkuvaa hämmästystä tuottaa kyllä se, että yleensäkkin jaksaa juosta. Mäyräkoira on osallisena lenkillä aina silloin tällöin kun on kävely-juoksu -lenkki tiedossa. Muuten se täytyy käyttää erikseen ihan omalla nuuhkimislenkillään. Nyt se vaan on kahden vaiheilla, pääseekö se mukaan vai ei, kun vedämme verkkareita jalkaan. Mutta silloin kun se lenkille otetaan niin ai kun se on otettu siitä, silloin se kyllä nelistää vierellämme suht nätisti ja on tohkeissaan kun saa olla mukana touhussa.

Ja muutenhan tää on ollut lähinnä työntekoa, siihen taas ilmat onkin olleet oikeinkin sopivat. Että että...napu napu, tuleepahan nekin tehtyä!

Vetämättömyys kohtaa sitkeyden

2011-11-19T16:48:00.007+02:00

Tänään on vaan niin vetämätön päivä. Ei jaksanut ajatella edes lenkille lähteä, tyydyin vain katselemaan keskellä juoksutarhaa kuinka erästä ei väsyttänyt. Ja lumitilanne on ihan hyvä. Pidän tuosta kuvasta missä Terapeutilla on kaksi häntää.

Nyt lähden valloittaman sohvan koiralta! Ehkä jaksan kaivaa jostain suklaata mukaan ja mäyris luultavasti motkottaa jalkopäässä. Todennäköisesti se myös raahaa kaikki imeskellyt lelunsa päälleni. Ne solmut niissä köysissä on aika kovia. Että auts! jo etukäteen.Viimevuotinen joululahja -tanskandogin köysilelu- on muuten vieläkin mäyriksen käytössä. Se onkin ainoa, mikä on kestänyt näin kauan. Sen se jaksaa raahata ensimmäisenä sohvan valloittavan uhrin päälle ja moukaroida sillä väsynyttä ihmisparkaa. Hämmästys on mäyräkoiran puolelta suuri jos ihminen ei älyä lähteä siitä tämän jälkeen. Tänään päätän kuitenkin olla mäyräkoiraa sitkeämpi.

Aamujuoksentelua

2011-11-10T13:45:00.012+02:00

Tästä ei kuulkaa aamut parane! Yöllinen pakkanen ja aamullinen auringonnousu oli sellainen yhdistelmä, että ei auttanut muu kuin lähteä kirmailemaan pitkin peltoa tuon nelivedon tassunjäljillä. Luterilainen työmoraali jouti takavasemmalle ja markkinavoimat ja talouden kasvu saivat odotella sen aikaa kun ihmettelin maailmaa. Joinakin aamuina se vaan näyttää kauniimmalta.

Terapeutilla ei ollut mitään tätä aamujuoksentelua vastaan. Se on ollut kadehdittavan energinen niin aamulla kuin illallakin ja kovin ralli alkaa silloin kun pitäisi käydä nukkumaan. Ja kun Isäntä laittoi lintulaudan ikkunan taakse, niin kyllä on taas mäyräkoiran maailma mallillaan. Siitä alkaa meidän talviaika. Talitiaisten laskemisesta aamulehden aikaan. Silloin on se pieni seesteinen hetki myös mäyräkoiran elämässä.

Torjunta jatkuu

2011-11-09T22:47:00.005+02:00

Ja vielä vähän punaistakin. Olen ollut kahlittuna kiinni työpöytääni, enkä päässyt tänäänkään ulos, vaikka aurinko paistoi koko päivän! Grr! Täytyy ottaa virtaa vaikka sitten noista väreistä. Ja niinkuin kuvasta näkyy, mäyräkoiran virtapiikki on lähes aina punaisella. Täällä on muuten -5.8 pakkasta. Nurmikko rapsaa tassujen alla.

Ankean harmaan torjuntaa

2011-11-08T14:19:00.005+02:00

Yhtäkkiä huomasin, ettei marraskuu olekkaan niin ankean harmaa kuin miltä se on ajatuksissa tuntunut. Muutama ilonpilkku löytyi vielä pihalta. Ja haravakin näyttää odottavan kevättä, sillä eihän me ikinä mitään syksyllä haravoida. Onko se ollut siinä koko kesän...?

Kun kello, koira ja joki juoksee

2011-11-03T00:12:00.009+02:00

Tiistaina...siis keskiviikkona (itse asiassa kirjoitan tätä torstaina, kello on TAAS yli puolenyön)
kävelimme joelle koska halusin välttämättä kokeilla yhtä linssiä ja ottaa tummia kuvia, joista koira ei erotu sitten millään. Terapeutti poseerasi nätisti kun vettä juoksutettiin sulusta, tähän pauhaavaan ääneen se on tottunut.

Sitten Terapeutti hermostui ja alkoi komentaa kameraa näpräävää ihmistä. Veden juoksutus loppui siihen paikkaan. Toivottavasti Terapeutin kiukkuinen haukunta ei aiheuttanut väärinkäsityksiä ja pelastuspartioita joen rannalle.

Uoman reunalla on tämmöisiä kivoja vihreitä kiviä.

Ja tämmöisiä punaisia, oisko rubiineja?

No sitten kotona päästin koiran revittelemään juoksutarhaan.

Revittely stoppasi ensimmäiselle myyränkololle.

Onneksi niitä myyrän lotjakkeita ei roiku livenä suupielistä. Ihan tällainen Nipsumainen juurien kaivaminenkin riittää mulle ihmisenä. Ja törkyturpahan ei luonnollisesti päässyt sohvalle tämän näköisenä vaan päätyi suihkuun. Että tämmöinen päivä oli...eilen.

Vanha koulutie

2011-10-31T23:38:00.003+02:00

Milloin se Tyttö saapuu?

Oltiin taas iltakävelyllä kaupungin valoissa. Tällä kertaa otettiin suunta kohti lapsuudenkotia ja tallattiin vanhaa koulutietä joenrantaa ja vanhaa asutusaluetta myötäillen. Varusteenamme oli kilo heijastimia. Matka taittuikin melko rivakasti, Terapeutti pelkää vähän pimeää ja jatkuva liikenne saa sen vähän pyörälle päästään. Silloin jalat mennä vipeltävät erityisen reippaasti. Vastaantulijoita ei missään tapauksessa tervehditä (siunattu hiljaisuus!), eikä koirien ohituksetkaan saaneet kirvoitettua minkäänlaisia kommentteja mäyräkoiran suusta. Aivan kuin taluttelisi eri koiraa kuin kotitiellä...

Muutakin ilonaihetta oli, pyöräilijöillä oli melkein kaikilla valot! Täällä kiitetään ja kumarretaan viime viikkoista poliisien pitämää pyöräratsiaa, muuta selitystä en tälle fillaristien äkillisille valaistumiselle keksi.

Kävely lapsuudenkotiin kesti 25 min. Siellä vetäisimme kupilliset raanavettä ja moikkasimme Ukkia, Terapeutti rapasi nojatuolin ja sitten katselimme säätiedotuksen. Synkkää ja ikävää luvassa, joten joudettiin paluumatkalle. 40 vuotta sitten (ziisus että siitä on kauan! ) koulumatka kesti kouluun päin puolisen tuntia, mutta kotiinpäin ainakin tunnin. Matkalla oli siihen aikaan kaksi kauppaa, joissa myytiin penninnalleja. Muistan vieläkin ne kauppiaiden kireät suupielet kun ilmestyimme kauppaan pennosia pikku kätösissämme puristaen, ne olimme noukkineet kaupan pihalta kun sitä ennen olimme keksineet uudet hinnat päivän tarjouksille. Ne oli kirjoitettu liitutauluun, joka oli viisaasti ripustettu ulos ulko-oven viereen. Porttikieltohan siitä napsahti, siihen toiseen kauppaan, luudalla höystettynä. Toinen kauppa lopettikin sitten ihan itse.

Haukotus, täytyy vielä lähteä huutelemaan yhtä kadonnutta kissaa tuolta ulkoa.

Tänään

2011-10-29T19:13:00.004+03:00

Mykistävä ilmiö tuo auringonpaiste. Ei muuta sanottavaa tänään.

Lenkkeilyä katulamppujen loisteessa

2011-10-24T21:15:00.007+03:00

Ensimmäiset metrit mennään aina vauhdilla, ihan sama mihin ilmansuuntaan. Nuuh nuuh.

Nuuh nuuh, lähestymme tietyömaata.

Nuuh nuuh, joen rannalla.

Nuuh nuuh, koulun lähellä.

Meille on Terapeutin kanssa kehkeytymässä uusi harrastus: pimeän ajan kävely tuntemattomilla alueilla. Tämän mahdollistaa Jälkikasvun harrastus lähikaupungissa, minne olemme lupautuneet hänet kuskaamaan näin mopokauden lähestyessä loppuaan. Tänään oli ensimmäinen ilta.

Auto jätettiin koulun pihaan. Jälkikasvu meni joogaamaan ja niin meille jäi puolitoista tuntia aikaa kävellä ympäristössä. Mäyris oli varustettu heijastinliivillä ja valjailla, joissa on heijastinnauhat. Itse olin köyttänyt koipieni ympärille heijastinnauhaa, samoin käsivarteen. Ilmeisesti kaupunkilaiset luottavat katuvalojen valaisuvoimaan, koska kaikki muut tuntuivat lenkkeilevän mustissa verkkareissa tai sinkoilevan mustissa vaatteissa pyörällä ilman valoja. Siinä alkoi kaksi maalaista tosissaan olla hätää kärsimässä kun ei noita meinannut millään erottaa tuolta pimeydestä. Toivoin vain, että meidän heijastimemme auttaisivat pyöräilijöitä olemaan ajamatta kummankaan yli.

Vaikeusastetta lisäsivät myös tietyöt ja kinttupolku, jolla olisi pitänyt mahtua menemään kävelijät ja pyöräilijät. No, onneksi selvitimme sen, vaikka Terapeutti jämähti eräälle sillantapaiselle tassut levällään, eikä hievahtanut mihinkään. Jouduin toimimaan nostokurkena, sillä pyöräliikenne oli todella vilkasta. Tietyön jälkeen pääsimme väljemmille vesille ja kävelykin oli jo mukavaa. Tosin en kyllä nähnyt, mihin Terapeutti nenänsä työnsi, paljon tuntui nuuhkittavaa riittävän.

Eksyimme vielä eräällä asutusalueelle. Jotenkin tuntui, että olemme aivan kuin suurkaupungin sykkeessä, autoja ja mopoja huristeli ohitse, ambulanssi ulvoi, koirat haukkuivat ja lapset mekastivat pihoilla. Terapeutti oli äänistä lievässä kulttuurishokissa ja kulki vierelläni ja tökki välillä kuonolla pohkeeseen. Mehän olemme tottuneet täällä melkein maalla, että pimeän laskeutumisen jälkeen ei kuulu kuin hiiren hyppelyä mäyräkoiran korviin, silloin tällöin satunnainen auto saattaa ajaa ohi ja kettu haukahdella. Ehkä noihin kaupungin katuvaloihinkin taas tottuu talven aikana! Katuvaloista huolimatta näytimme varmaan siltä kuin sokea olisi taluttanut sokeaa, välillä pyörittiin akselimme ympärillä hyvinkin moneen kertaan, meinattiin nimittäin oikeasti eksyä asuinalueella ja takaisin olikin tultava omia jälkiä seuraten.

Kakkapussin pudotin vanhan rippikirkkoni roskikseen. Seudulla on siis kaksi vanhaa kiintopistettä: vanha opinahjoni alakouluajoilta ja vähitellen ränsistyvä rippikirkkoni. Muu seutu onkin sitten kokenut sellaisia mullistuksia, että eiköhän siinä riitä tutkittavaa muutamaksikin lenkki-illaksi!

Hyvä on, tunnustan tunnustan!

2011-10-20T15:18:00.004+03:00

Sateista päivää, vaikka kuvassa aurinko paistaakin. Marja-Leena heitti meille tunnustuksen, kiitos mukavista sanoistasi. Muistan kyllä, että olet ollut matkassa koko tämän blogin ajan! Tunnustan heti alkuun, että olen kyllä huono näissä ketjujutuissa, mutta yritetään nyt silti. Minäkään en osaa kohdistaa tunnustusta kenellekkään tietylle bloggaajalle, kaikki tekevät omannäköisiään hienoja blogeja, joten heitän tunnustuksen kaikille niille, jotka lukevat blogiani, mutteivät ole sitä tunnustaneet!

Eli 8 satunnaista asiaa:

1. Aloitin mäyräkoirablogin pidon 8.9.2009, siis kaksi vuotta sitten. Menipäs huomaamatta ohi tuokin päivä!

2. Terapeutin oikea nimi on eräältä Astrid Lindgrenin luomalta satuhahmolta. Suomessa on rekisteröity 28 kappaletta samannimisiä karkeakarvaisia mäyräkoiria.

3. Terapeutti on meidän 3. mäyräkoiramme.

4. Blogissa on vieraillut lukijoita (?) niinkin eksoottisista maista kuin Arabiemiirikunnat, Etelä-Korea, Malesia ja Japani. Vaikea sanoa, millä hakusanalla luoksemme on löydetty.

5. Kun Terapeutti oli juuri tullut taloon, se huusi suoraa huutoa kun näki kynsisakset. Siis siinä vaiheessa kun emme olleet leikanneet siltä vielä lainkaan niitä. Opetusvaihe kynsienleikkuuseen kesti 2 viikkoa ja vielä pitkään tämän jälkeen se piti päätään isännän kainalossa, ettei vain tarvitsisi katsoa tätä hirvittävää operaatiota. Nykyisin kynsien leikkuu sujuu vaivatta, mutta siihen tarvitaan kaksi ihmistä. Toinen operoi, toinen pitää röhnöttävää koiraa sylissään.

6. Nypin Terapeutin turkin kaksi kertaa vuodessa, lokakuussa vähän kevyempi harvennus ja siistiminen, keväällä perusteellinen. Turkki kasvaa silmissä, joten tammikuun pakkasten aikaan se on jo melkoinen turjake.

7. Terapeutin lempinimiä ovat turakainen, turjake ja turapetteri, mutta myöskin muru ja höpelö-koira.

8. Terapeutti vahtii mielellään villasukkiani yksin ollessaan. Se kantaa niitä nukkumapaikalleen ja makoilee niiden päällä. Oletan, että kissat eivät saa silloin lähestyä kohdetta.

Tässäpä niitä jo tulikin. Ei tää ollukkaan niin vaikeaa!

:(

2011-10-19T13:50:00.004+03:00

Voihan märkäräntä, tästä ei ole nyt kukaan kovin innostunut. Mäyräkoiraakin sai oikein houkutella ulos, postilaatikolla käynti oli sula mahdottomuus. Vain kameran esille kaivaminen sai mäyräkoiran kääntämään itsensä sohvalla oikein päin ja jopa kävelemään ulos tutkimaan tilannetta. Vähän näyttää mäyristä harmittavan kun köysilelukin taas kelpasi kaveriksi.

Pitäis taas aloittaa turkin nyppiminen.

Rapsakka aamu

2011-10-15T11:24:00.005+03:00

Edellinen postaus antoi viitteitä oven takana odottavasta houreisesta flunssasta, nyt on siitä toivuttu ja mäyräkoirakin merkillisistä vatsavaivoistaan. Tänään tosin löysin tekemäni korviksen lattialta, siitä oli salaperäisesti rouskuteltu kaksi kappaletta puuhelmiä jonkun viattoman mäyräkoiran suuhun. Voi olla, että vatsavaivat saavat jatkoa. Vääntynyt metalliosa oli sentään sylkäisty vessan oven eteen.

Aamulla oli -4 pakkasta. Kiva rapsakka ilma. Tänään on tiedossa koiran juoksutusta ja itsensä lenkitystä. Kahvia ja töitä. Aika normi päivä siis. Syysloma, mikä se on?

Mystinen mäyräkoiran maailma

2011-10-02T17:18:00.014+03:00

Olipa kerran pieni mäyräkoira, joka asui pienessä keltaisessa talossa, jonka laidalla oli salaperäinen sumuinen puutarha.

Eräänä aamuna ihmisten vielä nukkuessa se kuuli tuulen kuiskailun: Sssjosmetssäänhaluaatmeennnääänyyttsss...kom hhiiittssss...this is the world calling...

Sumun seassa Terapeutti törmäsi ensimmäisenä Mystic Leidiin, joka fihelteli f-mollissa Fatumaan tangoa.

Kuudennella kuulla raskaana oleva puu viittelöi oksillaan vääriä suuntia ja kiertopolkuja.

Kihertelevät Koivistolaiset vain kihersivät.

Maan uumenista kuului outoa puhinaa. Äiti Maa kuorsasi.

Puutarhan koillisnurkassa Terapeutti kohtasi vanhan vartijakoivun, jolla oli jalassaan uuden uutukaiset Sankari-tohvelit. Se oli kovin ylpeä niistä. Nämä ovat ensi kevään muotia, se tiesi kertoa.

Terapeutti ravisteli itseään hevosen kokoisen muurahaispesän juurella, aivan kuin herätäkseen merkillisestä unesta. Pesä oli hevosmuurahaisten.

Is there anybody in there? Alice?

Hän tietää, että sinä tiedät.

Is there anybody out there? Vihreä orava?

Jo lokakuu

2011-10-01T12:56:00.009+03:00

Lokakuu alkaa tuulisissa tunnelmissa, koirakin aivan villiintyy juoksemaan tuulen tahtiin. Eilen, syyskuun viimeisenä, sai vielä ottaa hetkeksi villasukat jalasta ja tänään ne sai taas kääräistä takaisin. Mäyräkoira on ollut erityisen energinen, kuin lentoon lähdössä sekin...vain myyränkolojen tarkistus saa sen hetkeksi pysähtymään. Sitten taas mennään!

Viittä vaille maisteri

2011-09-21T16:39:00.003+03:00

Minusta siis tuli isona mäyräkoira. Ihmettelen tätä hieman itsekkin. Mäyräkoiraksi kasvaminen kesti vähän päälle neljä vuotta. Ensimmäiset kolme vuotta olin tietämätön mäyräkoiralle kuuluvista ominaisuuksista. Kun satoi, niin kävelin muina koirina lammikoiden halki ja sadevesi sai kastella turkkini läpimäräksi, so what? Oravanjäljet houkuttelivat enemmän.

Olen aina kävellyt omilla jaloillani, en omistajan. Omistaja kävelee melkein aina liian hitaasti. Koskaan se ei ole vaivautunut kantamaan minua.

Peitto? Eikös se ollutkaan tarkoitettu syötäväksi?

Olen muutaman kerran käynyt parin ystäväni (mäyriksiä tietty) luona kylässä ja he ovat valistaneet, kuinka mäyräkoirat aikuistenoikeesti tekevät. Ensinnäkin, sateellahan ei mennä ulos vaan isketään jarrut päälle ulko-ovella, viimeistään portailla. Vesi on kuullemma märkää ja kylmää ja tassujen kastuminenkin on inhottavaa. Ahaa. Tarkastelin tassujani sohvalla muutaman illan.

Toiseksi, joskus omistajat tosiaan kantavat koiriaan, ainakin silloin kun ne jämähtävät liikennevaloissa keskelle suojatietä ja punaiset jo palavat. Joo-o, meillä ei kyllä ole kuin pihavalot...joskus ihmisen silmissä näkyy kyllä häivähdys punaista, kävisiköhän se...?

Kolmanneksi, mäyräkoirat nukkuvat yleensä peiton alla. Eivät käytä peittoa vararavintona.

Mietin näitä asioita kesän yli ja päätin kokeilla ohjeita "hyvän sään aikaan", jota ihmisetkin kutsuivat sopivasti koiranilmaksi. Siis sateella portailla jarrut pohjaan. Mitä?! Ihminen ei ollut uskoa silmiään ja nyki hihnasta, pissille nyt sieltä! Ihminen kastui ja lopulta hermostui ja ahaa! nosti minut Omilla kahdella jalallaan nurmikolle. Tein sentään pissat, yritin kuitenkin kulkea jäykin jaloin, kuten minua oli neuvottu. Otin suunnan takaisin sisälle, vaikka nenääni häivähti joku viehkeä riistan tuoksu, siili kai.

Sisälle tullessa muistin peiton, nukkumasoikossani oli kyllä peitto, mutta olin aina maannut sen päällä. Sukelsin peiton alle, pöyhötin ja petasin ja makasin liikkumatta hetken sen alla. Mitä?! kuului taas ihmisen hämmästynyt huudahdus. Noloa kyllä, mutta ihmisen piti auttaa minut sieltä peiton alta pois, eksyin suunnasta.

Kantaminen on kyllä jäänyt ihmiseltä luvattoman vähiin ja peiton alla nukkumistakin täytyy vielä harjoitella, mutta portaille jämähtäminen sadekelillä onnistuu mielestäni jo melkein kiitettävästi. Ihmisen on vain vaikea taas tottua näihin kuullemma perinteisin mäyristapoihin, hän kun oli jo ehtinyt unohtaa moiset metkut, mitä edeltäjäni olivat harrastaneet. Onneksi minulla oli niin hyvät opettajat, kiitos ystävät! Terveisin Viittä vaille mäyräkoiramaisteri.

Mitä?

2011-09-19T17:31:00.006+03:00

Ei mittään, sanottavaa siis. On vain näitä huikaisevia värejä!

Juoksukoulu mäyräkoiran tapaan

2011-09-06T23:08:00.006+03:00

Kävele 5 min.
(kävele 5 m, pysähdy nuuhkimaan Mustin ja Turren jälkiä)

Juokse 2 min.
(juokse omistajasi ohi, vedä hihna tiukalle että ihmiseen saadaan vähän vauhtia)

Pidä pieni tauko.
(nuuhki Mustin, Turren ja Tessun jäljet, merkkaa oma rastisi)

Toista harjoittelu kotimatkalla.
(yllätä ihmisesi ja juokse yhtäsoittoa seuraavalle rastille, jossa nuuhkit Mustin, Turren, Tessun ja Rekun jäljet ja merkkaat tyylikkäästi omasi)

Muista loppuverryttely.
(tee jumppamatolla - joka on mielestäsi kyllä retkipatja - samoin kuin olet nähnyt ihmisen tekevän)

Pidä vapaapäivä, nosta jalat vähäksi aikaa ylös.
(pidä vapaapäivä, nosta jalat vähäksi aikaa ylös)

Tattikoirakoulutuksen jälkeen ollaan ehditty jo toisen harrastuksen pariin, löysin nimittäin juoksukoulu-ohjelman, jota ollaan pian pari viikkoa edetty. Alussa oli mäyräkoirakin mukana, parin minuutin yhtämittainen juoksu onnistui ilman äkkipysähdyksiä. Nyt on minuutit pidentyneet, joten ihan joka lenkille ei koiraa viitsi ottaa, mutta välissä on kivoja "kävele väh. 45 min." -päiviä ja silloinhan tämmöinen peruslaiska ihminen tietysti ulkoiluttaa koiraa samalla.

Mäyräkoira on tästä harrastuksesta yhtä hämmästynyt kuin tattien etsinnästä, mutta juoksentelu kylätiellä näyttää olevan siitä hauskaa. Mitään järkeähän siinä ei näytä sen mielestä olevan, varsinkaan kun emme aja mitään takaa. (sehän tästä vielä puuttuisikin!)

Jos jotakuta kiinnostaa tuo juoksentelu, niin ohjelma löytyi Porin kaupungin sivuilta liikunta-osiosta, siellä oikeassa laidassa on tulostettava versio. Ja mehän tietysti asutaan toisella puolella Suomea enkä ole vaivautunut edes vilkaisemaan, josko samainen ohjelma on lähikaupunkien liikuntatoimilla, no ei se mitään, terveisiä Poriin, täällä sitä kipitellään!

Tattikoiran koulutus, lyhyt oppimäärä

2011-08-27T18:13:00.002+03:00

Hommahan menee näin:

Etsi metsästä se ainut sinne putkahtanut tatti.
Tuo se kotiin ja näytä koiralle, hoe samalla "tatti, tatti".
(koira vilkuilee sinua hämmentyneenä)

Piilottele tattia eri paikkoihin ja yritä saada koira kiinnostumaan sen löytämisestä.
(koira etsii kattia)
Ai niin, muista koirakarkit.

Pistä tatti koiran nenän eteen ja kun se koskettaa sitä kuonollaan, anna koirakarkki ja kehu ylitsevuotavasti.
(koira katselee hämmästyneenä tanssimistasi)

Piilota tattia taas eri paikkoihin, opasta koira sen luo.
Jee, se löytyi taas! Anna karkkia itsellesi ja koirakarkkia koirallesi.
Muutaman toiston jälkeen koira kyllä ymmärtää, että tattia on tökättävä kuonolla ja siitä saa namia. (katseessa on edelleen epäuskoa)

Siirry käytännön harjoituksiin:

Törmää metsässä ensimmäisenä tuoreisiin hirvinjälkiin ja yritä pysyä ryteiköissä koirasi tahdissa. Älä välitä naamallesi piiskaavista risuista ja hämähäkinseiteistä.

Yritä vaudissa vilkuilla niitä tatteja. Koirasi on päättänyt etsiä vähän suurempaa saalista. Se vetää koko ajan vastakkaiseen suuntaan. Kori täyttyy havunneulasista ja metsässä näyttää kasvavan vain myrkkysieniä.

Hoe silloin tällöin varmuuden vuoksi "tatti", ties vaikka koirasi muistaisi miksi olette metsään lähteneet.

Pysähdy vihdoin helpompikulkuisella sammalikolla, huokaise ja pyyhi hikeä. Koirasi nousee männyn runkoa vasten tarkastamaan oravan jälkiä. Samalla se tallaa metsän toiseksi ainoan pikkuruisen tatin päälle. Hetkellisesti mielesi kirkastuu ja näytät koiralle saaliin. Koira kävelee edestakaisin tatin yli ja miettii mihin se penteleen orava on mennyt.

Luovu toivosta ja palaa kotiin.

Seuraavan kerran mene eri metsään vain lenkille koiran kanssa, ilman koreja. Kanna löytämäsi tattisaalis sylissäsi kotiin.

Pitkä oppimäärä: hanki riistaveretön seurakoira.

Lempiharrastus

2011-08-23T12:54:00.006+03:00

Näin muikeana on mäyräkoira kun pääsee autolla ajelemaan. Bensan hinnan huomioon ottaen ei tietysti mikään halpa harrastus, mutta onneksi tähän voi liittää lieventäviä talousasiainhaaroja, kuten marjastus tai puusavotta.

Makee rinkeli

2011-08-22T12:04:00.003+03:00

Kesälomareissulta tarttui mukaan Terapeutille tuliainen, tämmöinen "rinkeli", jossa saa näköjään makoisat unet. Tämä on luonnollisesti sohvan päällä, ei suinkaan lattialla. Aiemmin mäyräkoira kaapi sohvalla lojuvat kaksi tyynyä keoksi ja nukkui niiden päällä. Nyt voi kellahtaa rinkeliin. Valitettavasti myös Hra Pesonen on mieltynyt uuteen nukkumapaikkaan. Jos kissa on ehtinyt ensin rinkeliin, ei Terapeutti aja sitä pois vaan mulkoilee ja huokailee aikansa ja tyytyy sitten rakentelemaan kolon vanhojen tyynyjen väliin.

Ois siis pitänyt ostaa näitä kaksi. Meilläpäin ei ole Biltemaa, joten sitä suuremmalla syyllä ostosten määrä ois pitänyt vähintään tuplata. Hintaa oli näköjään 7,99 kun roskista tässä samalla pengon. Rinkelin sisällä on irtotyyny, jota Terapeutti aina ruokailun jälkeen imeskelee, joten tyyny on jo täynnä sylkiklönttejä. Siellä on sisällä mäyräkoiran himoitsemaa vanua. Rinkelin syönti on siis ehdottomasti kielletty!

Haloo onko valoo?

2011-08-20T00:58:00.002+03:00

Nyt meinas ottaa ohraleipä, oli meinaan niin pitkä tauko kirjottelussa etten enää muistanut salasanaa ja jäi saunakin lämmittämättä kun pähkäilin miten pääsen tänne plokiin ja blogger tempaisi minulle yhtäkkiä uuden blogin jossa luki "et kirjoita vielä yhtään blogia" vaikka yritin vaan kirjautua tänne sisään. Mitä mitä! Sitten kolusin näitä ohjeita ja lopulta taisi olla bloggerkin sekaisin. Nyt minulla on siis varjoprofiili jossain, enkä enää käsitä miten saan sen pois. Illan tuskailun jälkeen palasin sammuttamaan rakkinetta ja simsalabim, kokeilin vielä kerran kirjautumista ja kas kummaa, muisti palasi pätkittäin ja nyt siis olen täällä, huh. Taisi olla liian pitkä tauko.

Kesä mennä humahti ohi, nyt sitten vaan haistellaan syksyn tuntua ilmassa. Kesällä en ottanut mäyriksestäkään kuin pari kuvaa, mitenkä se tuo aika tuolleen taas meni. No, entiseen malliin on koiran elämä, makoilee parhaillaan meidän sängyssä kun Hänen sohvalleen on majoittunut yövieras. Tarttee vissiin vetäytyä karvakasan viereen, kellokin on jo oho, puol kaks?? Että tästä se taas lähtee. Haukotuksia!

Pitkät lyhyet päivät

2011-06-16T21:06:00.003+03:00

Mäyräkoira loikkii tästä kesän viettoon, blogi vaietkoon epämääräiseksi ajaksi. Ihmisen työ ja siinä sivussa kesästä nauttiminen on kokopäivähommaa, joten toivotamme kaikille mukavaa itikatonta kesää ja aurinkoisia päiviä!

Ai niin, eilinen villieläinsaldo:
- kyy, pihassamme, tällä hetkellä vainaa
- illallisella metsälenkillä hirvi, mäyräkoira olisi heti tiennyt mitä sille olisi pitänyt tehdä. Lähdimme eri suuntaan. Tämä oli ihmisen tahto, ei mäyräkoiran.

Eli heikunkeikun!

Viikko lyhyesti

2011-06-08T21:15:00.009+03:00

Miten lie päässyt koiran juoksutarha villiintymään tällä lailla, ei kyllä aikaisempina kesinä ole noita voikukkia ollut näin jumalattomasti. Kivan näköistä mutta ruohonleikkuri sais tästä sydänkohtauksen. Ei siis uskalla näyttää sille.

Onneks meillä on tämä polle laiduntamassa tuolla.

Itse olen heilunut viikon lapionvarressa mättäen soraa ja sekös turhauttaa mäyräkoiraa. Juoksutarhaan oli majoittunut Ärsyttävä Rouva Siili, joten mäyräkoiran kohtalona oli olla pari päivää "pannassa" eli ei ainakaan tarhassa siilin kera. Onneksi Rva Siili oli häippässyt tänään.

Tänään hoitelin työasioita tällä, loistava ilmastointi!

Illalla armahdin lasta ja koiraa, uimaanhan sitä piti päästä.

Tälläkin tavalla voi siis heittää talviturkin, vaihtoehto nyppimiselle.

Aivan ihana tuo vesi, on se!

No nythän...

2011-06-01T17:26:00.005+03:00

tää tuntuu jo melkein kesältä. Vihreä on vihreää ja keltainen keltaista, raikkaita sellaisia. Ja janohan siinä tulee kun mittari näyttää 27. Plussaa! Mahtavaa!

Valpas vahtikoira

2011-05-27T16:38:00.003+03:00

- Joko se tulee?
- Kuka?

- No se viikonloppu, eihän täällä näy mittään?

Tiedossa sekalainen viikonloppu sisältäen töitä, sadetta ja selityksiä mäyräkoiralle, miksi nyt ei vaan lähdetä a) ajelemaan autolla huvikseen b) minkään karva- eikä piikkieläimen jahtiin. No, ehkä tässä jotain keksitään, odotukset on koiralla korkealla enkä luultavasti pysty vastustamaan tämän pienen oliomme vimmaista tahtoa. Varmaan sitten ajamme autolla metsätaipaleelle ja rämmimme kaatosateessa kaiken elollisen perässä...

Ja näin eurooppalaisena naapuripäivänä ilman muuta valpas tarkkailijamme haukkuu sekä kaikki naapurit, heidän lapsensa että satunnaiset ohikulkijatkin. Näin meillä pidetään mainetta ja naapurisopua yllä. Joskus kyllä ihmetyttää, mitä vikaa näissä meidän naapureissa mahtaa koiran mielestä olla, pysyvät hyvin omalla pihallaan eivätkä käy merkkailemassa mäyräkoiran reviirille? Terapeutti ois hyvä Rauhanturvaaja.

Potilas ja assistentti

2011-05-24T14:51:00.003+03:00

Tänään olin viemässä kolme muuta kissaamme rokotukselle ja niinhän siinä kävi, että mäyräkoira pääsi mukaan. Sunnuntaina se onnistui saamaan silmäänsä jotain sinne kuulumatonta, ehkä kuva kertoo millä tavalla. Miksi ihmeessä tuo pää pitää työntää noin syvälle maan sisään..?

No sunnuntain ja maanantain hölväsin silmää kaikella mitä hyllystä sattui siihen tarkoitukseen löytymään, mutta ujutin Terapeutin varmuuden vuoksi mukaan eläinlääkärikäynnille siihen rokotusten lomaan. Eilisen hölväämisen ansiosta silmä kuitenkin näytti illalla jo aika hyvältä, vaikka tunnustan käyttäneeni kylmästi päivämäärän mukaan vanhentuneita silmätippoja. Ehkä se oli jo pelkkää vettä, mutta joka tapauksessa silmä sillä korjaantui melkein säihkysilmäksi.

No, tänään sitten huristelimme Terapeutin ja kissojen kanssa samalle eläinlääkärille kuin viikko sitten. Terapeutin silmä tutkittiin, ei ollut tulehdusta eikä reikää (!), eikä se nyt tarvinnut enää mitään tippojakaan siihen. Loppuajan se saikin leikkiä assistenttia, olihan kissojen rokottaminen siitä melkoisen mielenkiintoista puuhaa. Kissoille tehtiin terveystarkastus, kaikki hyvässä kunnossa, jopa vanhin 15-vuotias köriläämme. Terapeuttia harmitti kyllä se, että sitä ei päästetty osalliseksi hoitotoimenpiteisiin ja pöytäkin oli niin korkealla, ettei se oikein nähnyt mitä siellä tapahtuu.

Takaisin ajaessa takapenkin kitinä oli hieman kuuluvampaa kuin menomatkalla, Terapeutti saikin istua edessä komentopaikalla, josta se välillä loi "rauhoittavia" katseita takapenkin suuntaan. Katseet kyllä tehosivat, joikuna hiljentyi välillä jopa kokonaan. Että kyllä tällainen assistentti on ihan paikallaan kissojen kans touhutessa.

No höh!

2011-05-20T13:22:00.003+03:00

Tiedättekö, meinasin olla tänään erityisen kriittinen erästä tiettyä asiaa kohtaan, mutta en nyt jaksakkaan, lähdenkin tästä ulos, kun tuo Arskakin taas mukavasti paistaa. Hyvää viikonloppua vaan, karvakuonot!

Korvamerkintöjä

2011-05-18T14:19:00.002+03:00

Viikonloppuna äityi taas vasen korva pahaksi. Onneksi oli korvatippoja vielä vähän jäljellä, että päästiin arkipäiviin. Maanantaina sain varattua ajan eläinlääkärille ja tänään sitten kävimme Kirsin luona. Kolmen aiemman lääkärin vastaanotolta ollaan kyllä saatu korvatippoja, muttei selitystä sille, mistä tämä vaiva johtuu. Kirsi otti hiivanäytteet ja sieltähän selitys sitten löytyikin: molemmissa korvissa hiivaa, mutta vain toinen korva oireili pahemmin. Mitäs minä teinkään viime perjantai-iltana? Nakkelin leivästäni muutaman pikku palasen koiralle ja aamulla oli korva sitten punainen ja kipeä. Eli nyt on pullat ja leivät pannassa. Onneksi ruokavalio on muuten vehnätön, kiitos Oscarin puuron.

Saatiin myös uutta lääkettä korvanpuhdistukseen, MalAcetic Otic -nimistä, sisältää etikka- ja boorihappoa, joka tasoittaa hiivaoireita. No, korvatippojakin tietysti. Jospa tämä tästä, riesa korvien kanssa on ollut jo pitkään, vähän sellainen selittämätön silloin tällöin ilmaantunut vaiva. Terapeuttia lykästi, kun saatiin vihdoin aika tälle eläinlääkärille. Ja kiitos kuuluu myös eräälle koiranomistajalle, joka eilen mainitsi hiivan mahdollisuudesta, älysin sitä sitten vastaanotolla väläytellä, että josko se sittenkin...? No, oli se.

Yksi kissoistamme oli myös mukana, yskä vaivasi viime viikolla, mutta loppui kuin seinään juuri kun olin saanut varattua ajan eläinlekurille. No, ei siitä mitään löytynyt, sydän ja keuhkot ok 13-vuotiaalla ukolla. Ehkä sillä oli ollut joku heinä nielussa sitten. Sai kuitenkin rokotuksen, ettei nyt pelkästään huvimatkailuksi mennyt senkään osalta.

Että tämmöinen päivä tänään töitten lomassa.

Muuttumisleikki

2011-05-17T15:35:00.007+03:00

Maaliskuu

Huhtikuun välivaihe

Toukokuu

Loppukevennys

Tässä vielä kuvasarja keväisestä muuttumisleikistä. Kun lähtötilanne on maaliskuun kuvassa oleva ja lopputulos kutakuinkin koiran näköinen otus pari kuukautta myöhemmin, niin melkein onnittelen itseäni. Onneks ei käydä näyttelyissä, varmaan tulis noottia näin kotikutoiselle versiolle. Askarruttaa aina, miten ammattilaiset tämän hoitas, en ole vaan törmännyt kehenkään sellaiseen. No, eiköhän tämä look kelpaa tuonne myyrien kaivuuseen.

Puunausta

2011-05-15T14:27:00.003+03:00

Kamera paljastaa näköjään kaikki sellaiset hapsut ja tupsut, mitä en paljaalla silmällä nyppimisen jälkeen huomaa, tai jotenkin ne nousevat sieltä jonkin ajan kuluttua ylös ja sekös on ärsyttävää. Siis koira oli nostettava vielä kerran jos toisenkin pöydälle ja yritettävä selättää turilaan turkkia kesäkuntoon. Terapeuttihan oli tästä vallan riemastunut ainoastaan sillä hetkellä kun se pääsi pöydältä alas.

No, nyt on sitten viimeinen silaus karvojen osalta tehty ja vielä pesinkin Terapeutin, joten säihkyvän puhdasta tuli. Melkoinen savotta, sanoisinko. Reippaalla kädellä karsin myös päätä, saas nähdä tunteeko Isäntä enää koiraansa kun tänään palajaa reissultansa.

Eilen kun katselin Terapeuttia muistui mieleen meidän pari lammasta joita keritsin pari kertaa vuodessa. Näyttää yhtä alastomalta kuin lampaat ilman villaa. Ihan kuin sieltä turkin kätköistä putkahtaisi ulos kokonaan uusi koira. Unohdun tuijottamaan sitä melkein ihmeissäni.

Pikku apulainen

2011-05-10T15:07:00.007+03:00

Terapeutti on ottanut tosissaan nämä toukotyöt, vahinko kun harava ei pysy sen pikku tassuissa, olis varmaan pihakin jo rapsuteltu ajat sitten. Myyrät on varmaan karkotettu naapurin pihaan (sori!) , mutta ei se mitään, seuraavaksi voikin sitten laskea lintuja.

Mittään en aio noihin Terapeutin kaivamiin juoksuhautoihin enkä sudenkuoppiin istuttaa, pitäs varmaan päinvastoin peitellä. Se täytyy varmaan tehdä Terapeutilta salaa, sentään raatanut tuntitolkulla, pikku apulainen.

Joulukranssia en vielä raaskinut ottaa seinältä kun nuo värit taas viehätti. Serpentiinit sentään saivat jo mennä. Juhannus on jonkinlainen virstanpylväs näissä asioissa, jos sinne saakka kestää niin sittenhän kranssi varmaan unohtuu tuohon, ja kohta onkin seuraava joulu...

Eli pihahommissa ollaan oltu. Raaps raaps!

Terapeutti kyläilee

2011-05-05T17:49:00.007+03:00

Tänään oli vierailupäivä koirakavereiden luo. Jo portilla vastassa oli talon uusin asukas, Kissa. Siinä meni Terapeutinkin pasmat sekaisin, kun Kissa tuli ensimmäisenä puskemaan. Ihan mykistyi mäyräkoira sanattomaksi vieraan kissan tuttavallisuudesta.

No sitten Kissa laitettiin sisään ja Kiian ja Essin kanssa tutkittiin talon emännän istutukset ja mahdolliset myyränkolot.

Välillä koirat innostuivat spurttailemaan.

Ja vauhtia piisasi.

Sitten jonotettiin ulkohuussiin.

Ja lopuksi viilentymään pihan ainoalle lumilämpäreelle. Essin mielestä lumi on ihanaa ja sitä sais olla enemmän!

Sisällä Terapeutti unohti koirakaverit ja keskittyi taas tähän merkillisen pelottomaan Kissaan. Peräkkäin ne astelivat ympäri huushollia, Terapeutti selvästi lumoutuneena. Tuo lumous kun säilyisi vähän aikaa vielä kotonakin. Kiitos iltapäivästä, koiruudet ja Kissa!

Luomukosmetiikkaa

2011-05-04T10:42:00.003+03:00

Irtopuuteri Savi sisältää kauniin ruskeita mineraalipigmenttejä, jotka peittävät väsymyksen merkit silmien alta. Kostetuttava peiteväri, joka peittää näpyt ja epäpuhtaudet ja saa aikaan kauniin mattapinnan. Sisältää keväistä nokkosta, ravitsevia rikkaruohoja ja nupulleen nousevaa koiranputkea. Säväyttävä päivävoide!

Savi-sarjan hoitotuotteissa löytyy myös ihoa puhdistava, kirkastava sekä kosteuttava luonnon omista raaka-aineista valmistettu savinaamio tassuille. Se antaa tassujen herkälle iholle intensiivisen hoidon jopa pahan rasituksen aikana. Savinaamio pehmentää kovettumia ja viilentää jalkoja etenkin urheilusuoritusten jälkeen. Sisältää mustaherukka-aromeja ja myyrien mystistä tuoksua.

Tänään paikallislehti etsii vinkkejä myyrien karkoittamiseksi. Ajattelin ilmoittaa Terapeutin.

Suunnitelma Ö

2011-05-01T12:10:00.003+03:00

"Jos olen katsovinani oikealle mutta poistunkin takaviistoon vasemmalle, kanttaan kylki sammalta hipoen talon nurkan ympäri kymmenellä loikalla kohti pohjoista, lämmittelen tassunpohjiani kiemurrellen mattotelineen ympärillä, käännyn länsisuoralle ja sitten talla pohjaan. Yleisö mylvii eikä tahdo pysyä poissa ajoradalta, mutta niistä viis. Tiedän, että olette siellä, se puissa kiipeilevä karvahäntä JA se piikikäs tuf-tuf-pallo."

Munkkeja odotellen

2011-04-30T14:08:00.001+03:00

Hauskaa Vappua kaikille!

Joko se huhtikuu meni?

2011-04-28T15:14:00.008+03:00

Heti kun kellot siirrettiin kesäaikaan ne alkoivat kulkea kaksi kertaa nopeammin eteenpäin. Eihän nää vuorokauden tunnit tahdo millään riittää mihinkään. No, haravoitu on ja kun viimeksi kaipailin vihreää, niin Terapeutti on sitä vihreää etsinyt mulle oikein urakalla. Taas on marjapensaiden juuret näkyvissä ja törkyturpaa saa pestä joka päivä. Juoksutarha on käytössä, matolääke annettu ja oksennettu pois, lumet sulatettu melkein kaikki, käyty metsätaipaleilla ja kytätty myyriä. Västäräkki on saapunut ja elämä menee täysillä eteenpäin.

Vapuksi lupaili sadetta, pitänee silloin käydä lueskelemassa tarkemmin muiden kuulumisia, sen verran jossain välissä vilkuilin, että koiramäärät on lisääntyneet, onnea kaikille uuden pennun onnellisille omistajille!

PS. Alin kuva on tuossa ainoastaan sen vuoksi, että pidän sen väreistä. Kun tarkkaan katsoo, niin siinähän sitä kadoksissa ollutta vihreää on!

Harava vastaan lumilapio

2011-04-20T10:31:00.005+03:00

Vuosi sitten tähän aikaan oli vielä yöpakkasia.

Mutta metsässä ei ollut enää lunta.

Toisin kuin nyt. Pihassakin on lunta vielä yllin kyllin. Toivottavasti pääsiäisen lämpöaalto sulattaa ne pikavauhtia, pääsee tästä haravointipuuhiin. Joku ihme vihreän kaipuu iski nyt.

Kevään merkit

2011-04-16T15:10:00.005+03:00

Kaksi viikkoa sitten jäin nyppimään koiran turkkia. Ei kovin nopeata puuhaa työkiireiden ja muiden keväthäslinkien keskellä. Turkin siistiminen onkin ensimmäinen kevään merkki, melkein samanaikaisesti peippojen kanssa. Muita kevään merkkejä näkyy ikkunan läpi, jos siitä pyyhitään talven aikana tulleet nenän jäljet. Seuraavan kuvan onnistuin hävittämään, joten siirrytään sitten siihen tyrmistyttävimpään tämän kevään merkkiin:

Tälläinen yllätys oli yksi ilta pihassamme. Pimeässä käytin Terapeuttia iltapissalla ja pyörittelin tätä jalallani, luulin ensin oksanpätkäksi ja sitten vaskitsaksi. Vasta taskulampun valossa tilanne valkeni jalalleni, josta impulssi siirtyi välittömästi yläkertaan. Loikkasin kyllä metrin taaksepäin. Pienin kissamme oli ottanut sen kuitenkin hengiltä, onneksi on ollut kohmeinen otus. Tämä kissa saapui hetkeä aikaisemmin rinta rottingilla sisään, ihmettelinkin vähän sen pullistelua. Se on erikoistunut nimenomaan sisiliskoihin ja vaskitsoihin, mutta meneehän tuossa näköjään yks kyykin. Hyvä ettei raahannut tätä eteiseen ja piilottanut maton alle, niinkuin se yleensä tekee.

Kevät on siis tullut.

Sormien verryttelyä

2011-04-02T15:43:00.008+03:00

Koiran talviturkin heittämiseen täytyy ihmisen varautua henkisesti monta viikkoa etukäteen. Koira ei tiedä tästä henkisestä valmentautumisesta mitään, mutta siihen liittyy iltaisin nojatuolista kuuluva lausahdus: "Pitäs ruveta nyppimään tuota turkkia".

Näissä puuhissa siis ollaan. Tai olen, kunhan ensin keitän kupillisen kahvia. Henkinen valmentautuminen on näköjään vielä kesken. No, kunhan saan sen ensimmäisen karvan ensin nypittyä, niin eihän niitä ole kuin triljoona jäljellä. Aloittaminen on aina vaikeinta.

Ei menny ihan niinku...

2011-03-30T21:18:00.006+03:00

...eilen. Aurinko joo, kelkkaura ei, vapaus joo, alkumatka ihan jees. Puolessa välissä matkaa Terapeutti keksi lähteä ylittämään jokiuomaa vastarannalle, taas niitä jäniksen jälkiä, nääs. Hetken jo luulin, että se kääntyy takaisin kun tassuttelen metsän reunaan.

Seuraan katseellani koiraa, vihellän ja se pysähtyy. Varmistettuaan, missä minä seison (kun en muuta voi) se jatkaa matkaa ja nousee ylös vastakkaista rinnettä. Minä soitan Isännälle töihin ja kerron kauppalistan sisällön. (1 tuote 15 sek.) Koira jatkaa kulkuaan kohti sulkua. Sulun päällä kulkee tie, jossa on suhteellisen vilkas liikenne. (rekkoja ja muuta järeää) Lopetan puhelun ja lähden juoksemaan vastakkaista rantaa sululle päin. Humpsahdan syrjään kelkkauralta, konttaan kameran kanssa takaisin uralle. En ottanut siitä kuvaa.

Koira häviää näköpiiristäni, koska kelkkaura sukeltaa metsään. Huudan juostessani jotain epämääräistä. Helvetti, että lumessa juokseminen onkin raskasta. Hiljennän kävelyksi ja mietin taktiikkaa. Pakko ehtiä sululle ja tielle ensin. Ei mitään jakoa, mahdoton tehtävä, mission impossible. Äkkiä silmäkulmassani vilahtaa jotain. Mäyräkoiran häntä jokiuomassa! Terapeutti on päättänyt sittenkin ylittää joen sulkujen edestä. Huh, älämölöni ei pääty, jatkan että se kuulee (jos haluaa) missä olen. Se tuleekin noin viiden metrin päähän ja nuuhkii kaikessa rauhassa jälkiä, (jänisten, ei minun) vilkaisee välillä, teenkö jotain tärkeää. Koska ei näytä siltä, se lähtee taas nelistämään metsän läpi kohti risteävää kelkkauraa.

Laukkaan tuulispäänä risteyskohtaan, ehdin ensin. Kaivan taskujani ja pudotan herkkupalan jalkani juureen ja usutan etsimään. Koira ryntää jalkani yli jäniksen jälkeä myöten ja herkkupala peittyy lumeen. Karjaisen ja koira pysähtyy hämmästyneenä. Huh, nyt loppuu tämä laukkaaminen. Puuskutamme mäkeä ylös, koira hihnassa, ihmisellä aurinkolasit huurussa ja pipo vinossa, yltä päältä lumessa aivan kuin nousisimme jostain sotatantereelta.

Naapurin lapset ovat pulkkamäessä. Hiljaisina he katsovat laahustamistani, mäyräkoirahan oli tietysti tarmoa täynnä ja haukkui muutaman valikoidun sanan heille. Kun kuljimme ohi, pikkutyttö sanoi kaverilleen: Mie tunnen tuon.

Aurinkoenergiaa

2011-03-29T18:41:00.007+03:00

Tänään mäyräkoira kiihtyi nollasta sataan noin sekunnissa. Se nuokkui auringonpaisteessa sohvan selkänojalla, kun keskeytin työt ja kysyin, että saiskos siitä lenkkiseuraa. Kamera täytyi jättää lataukseen, mutta tänne me taas päädyimme. Kelkkaura oli tuskin havaittavissa, lunta on vielä pyryttänyt. Tehtiin siis "Artut", tarkoituksena mäyräkoiran väsyttäminen lumessa rämpimällä. Erittäin tehokasta, mikäli työpäivää on vielä tarkoitus jatkaa. Hihnan päässä juoksuttaminen vaatisi monta lisäkilometriä ja siihenpä se hupenisikin tuo tehokas työaika. Nyt siis saimme aurinkoa, hikiliikuntaa ja työajan säästöä ja muillakin kuin kameralla akut latautui.

Kun puhun joesta ja jäälle menosta, unohdan aina, että virtaava vesi kulkee toisessa uomassa ja tämä missä me kuljemme on ollut aika hiljainen sulkujen takia. Tästä ei ole juoksutettu vettä kuin ehkä loppukesästä viimeksi.

Syksyllä joki näytti tältä. Vettä on vähän, niin että jäänkin olemassaolo on vähän kyseenalaista.

Kuljemme siis lumipatjan päällä. Ihan mukava ajatus oikeastaan.

Vielä kerran

2011-03-25T18:28:00.005+02:00

Vielä kerran tällä viikolla pääsimme käymään jäällä. Ihanaa, tuumi mäyräkoira kun pyöri jossain raadossa.

Se jokin oli tämän näköinen, oisko kalan pää...

Piste kaukaisuudessa on mäyräkoira.

Aurinko pehmitti hangen pintaa niin, että loppuviikko oli vedettävä tietä pitkin. Harmi, tähän alkoi jo melkein tottua. On hyvä, että talvesta jää sittenkin joku mukava asia, mitä haikailla. Vaikka sitten nämä aurinkoiset päivät jäällä.

Ja parhaasta reseptistä Oscarin saa...

2011-03-19T18:31:00.007+02:00

Nyt on Terapeutti painellut pari (vai jo kolme?) viikkoa puuron voimalla. Puuro-ohje löytyi Nellin ja Iinan blogista, ja jo samana päivänä sain Oscar-puuron tarpeet käsiini. Tein sen vähän lyhyemmällä kaavalla (muistin laittaa uunin päälle:) ja lihana oli ihan tavallista naudan jauhelihaa.

Ensimmäisenä iltana sotkin puuroa kuivamuonan sekaan. Terapeutti oli sitä mieltä, että ei näin. Se nosteli raksut lattialle ja söi puuron. Toisena iltana tarjosin puurot ja raksut erikseen ja se oli hyvä. Kolmantena iltana lorautin puuron joukkoon aitoa kreikkalaista oliiviöljyä. Terapeutti heittäytyi oitis epäluuloiseksi, se seisoi noin metrin päässä ruokakupista jalat jäykkinä kaulaansa kurottaen ja antoi kissan maistaa ensin, aivan kuin kuninkaallisissa piireissä on esimaistajat myrkyn varalta. No, puuron sekaan pilkottu nakki hälvensi epäluulot ja kuppi tyhjentyi pohjia myöten. Terapeuttihan on aina ollut valikoiva ruokailija, kauppojen loputtomista valikoimista vain yksi kuivamuona on ollut muita parempi ja sitä ollaan sitten syötetty, muu olisi rahan- ja ruuan hukkaa. Lisänä on ollut naudan liha, juusto ym. lisukkeet, mutta nirso se on.

Itse olen pakastanut osan puurosta, suunnilleen parin päivän annoksiin. Terapeutti syö kyllä vielä lisäksi kuivamuonaa, mutta paljon vähemmän kuin aiemmin. Harkitsen sen jättämistä kokonaan, koska pussin kyljessä ollut lause: sisältää EU:n sallimia väri-, säilöntä- ja hapettumisenestoaineita sai minut soittamaan kyseisen ruuan valmistajalle ja utelemaan (siis kiristämään tietoa), mitähän nuo kyseiset aineet mahtavat olla. Tarkka selostus kiitos. No, selostustahan ei tullut, koska tyttö ei tiennyt. Lupasi kyllä ottaa selvää, mutta mitään ei ole kuulunut. Huoh, aika tavallisia nämä tällaiset vastaukset missä tahansa asiakaspalveluissa. Luulisi muuten, että heillä olisi E-koodi- listat nenän edessä, kysehän on kuitenkin ruuasta.

No, minähän olen ilahtunut tästä puuron hirssi ja tattari-osuudesta. Puuro on lisäksi vaivaton valmistaa, joten se jäänee osaksi Terapeutin elämää. En tiedä, onko se kevät vai pöperö, mutta illalla se saa kummallisia hepuleita ja silloin on huushollissa vauhtia. Energinen se on muutenkin, mutta iltariekkumisista on tullut melkoista yhden-koiran-näytöstä.

Joten luun muotoisen Oscar-patsaan saaaaaaa...Nelli ja Iina! Kiitos tosi paljon ohjeesta!

Meilläpäin sitä kutsutaan sisuksi

2011-03-15T17:34:00.012+02:00

Tästä se ajatus sitten lähti.

Tuonne se meni.

Ja tuolta se jostain tuli.

Ajohuutoa, jonka ihminen tulkitsee avunhuudoksi.

Mitä se siellä kameran takana huutelee?

Mitä! Mäyräkoirahan aikoo jatkaa matkaa! Ihmiselle tuli tässä vaiheessa vipinää kinttuihin, koska mäyräkoira ei ollutkaan tulossa hänen luokseen vaan aikoi jatkaa jälkikoiran urhoollista uraa ties minne saakka. Vasta tässä vaiheessa ihminen havaitsi jäljet, joita koira seurasi. "Ja minä luulin, että hyvin koulutettu koirani kuuli sivulle-käskyn", kertoi omistaja myöhemmin.

Osa IV

2011-03-13T14:49:00.007+02:00

(and my readers in Japan, I hope you are all right)

Osa III

2011-03-13T14:43:00.007+02:00

Osa II

2011-03-13T14:38:00.004+02:00

Osa I

2011-03-13T14:31:00.003+02:00

Tainnutan teidät näillä talvikuvilla!

Tuulisena päivänä

2011-03-09T16:10:00.006+02:00

Tänään kävimme taas jäällä.

Mikään ei ole ihanampaa kuin vapaana juoksentelu.

Pakollinen könyäminen.

Tässä meidän "laskettelurinteet". Joki on täällä alhaalla, alhaalla...

Itsesuojeluvaisto käski jättää tänään kepit käsistä ja laudat jaloista ja ihan vaan kävellä.

Todella viisasta

2011-03-07T15:52:00.006+02:00

Nyt kun on hiihtoma, niin mehän sitten hiihdetään. Todella hyvä idea ottaa talven ensimmäiselle hiihtosessiolle mukaan sekä koira että kamera, varsinkin kun joen jäälle laskeuduttaessa on selvittävä kolmesta suht vaativasta laskusta. Ensimmäinen tietä pitkin, loput moottorikelkan uraa, jäistä sellaista. No persiillehän se meni, monesti, mutta onneks koira ja kamera ja Jälkikasvu ja vielä ittekkin ollaan yhtenä kappaleena.

No koska hihna kädessä - ja varsinkin jos toisessa päässä on jotain päättömästi sinkoilevaa - on tosi hankala hiihtää, niin laskin Terapeutin irti heti moottorikelkkauralle saavuttuamme. Hienosti se seuraili ensin omia polkujaan ja riensi sitten tuulispäänä auttamaan mäessä kompuroivia seuralaisiaan. Joen jäällä se kävi tarkastamassa kaikki pienet saaret, jänikset viettävät niissä kevätriehojaan. Joskus peräämme kuului hätääntynyttä kiljuntaa "älkää jättäkö"- mutta voihan se olla että huuto olikin tarkoitettu jäniksille.

Kuvaaminen sauvojen kanssa oli oma lukunsa, tällä reissulla ei tullut kovin kummoista kuvasaalista. Kun vielä saimme kiivettyä jäältä takaisin kylälle, oli ihme ettei tarvinnut alkaa täytellä yhtään vakuutuspaperia. Kotiportilla huomasimme, että hiihtohan alkaa jo sujua. Terapeutti oli niin tohkeissaan tästä hiihtoretkestä, että virtapiikki kesti vielä jonkin aikaa kotiin tulon jälkeen. Silloin on hyvä pistää kissat järjestykseen.

Vapauden kaiho soi

2011-03-02T15:30:00.008+02:00

Tänään lähdimme kävelylle, taustalla soi keväinen kepeä rallatus ja aurinko paistoi. Luonto tuoksui hyvältä=jäniksiltä ja rusakoilta. Ihminen jatkaa kulkuaan, koira seurailee omia aikojaan perästä.

Hanget eivät ole enää este vaan hidaste.

Välillä piti solahtaa ihmisen mieliksi takaisin tielle.

Mutta sillä aikaa kun kuvasin näitä, oli mäyräkoira löytänyt jotain kiinnostavampaa.

Keväisen tuoksun lähteen. Rouskis ja maiskis ennen kuin ihminen ehtii väliin. Muutaman klöntin ehdin kaivaa suusta, mutta paljon jo ehti sisuksiin mennä. Tiedossa koristeellisia karvaoksennuspalloja aamuksi.

Ja oiskoon ollut viimeinen vapauden päivä tänä keväänä.

Ihan vähän aikaa vielä

2011-03-01T19:09:00.004+02:00

Näin hyvä on ihmisen peitto. Vähän pimeitä kuvia, mutta se möykky siellä keskellä on mäykky!

Kirjahyllyn liepeillä

2011-02-25T00:21:00.010+02:00

Koska pakkanen vielä paukkuu, niin tässä joutaakin vilkuilemaan kirjahyllyään. Tämän kirjan olen saanut 10-vuotislahjaksi kotiväeltä. Muistan, että olin älyttömän kateellinen näille Koiviston lapsille, sillä olihan heillä keittiössään sekä tiikeri ETTÄ karkeakarvainen mäyräkoira. Kohtaloni mäyriksien kanssa oli siis sinetöity tämän kirjan myötä. Kiitos Santtu!

Koiria, rakkautta ja surua, kirjoittaja Yrsa Stenius. Voi Yrsa minkä kirjan oletkaan kirjoittanut!

Kirjan nimi kertoo kaiken.

Muitakin kollegoita hyllystä löytyy, Lulu ja Marley. Elokuvaa jälkimmäisestä en edes halunnut nähdä. Kirjan löysin kirpparilta ja niin kävi Marley-poloista sääliks, että pelastin sen kirjahyllyyni, vaikka olin jo lukenut sen. Lulun kirjoittaja on Mirja Pyykkö.

Tämä oli löytö pienestä kirjakaupasta parikymmentä vuotta sitten. Kirjoittaja ja kuvittaja on hollantilainen Rien Poortvliet, alkuteos nimeltään Braaf. Aivan ihana tarina kirjoittajan omista koirista ja seassa tietysti karkkari Max.

Tässä näin.

Ja Rienhän on ollut paikalla kun piirtäjän lahjoja on jaettu!

Outi Pakkasia olen lukenut ties kuinka monta vuotta. Kun ensimmäisen kerran vilkaisin kirjaa kirjastossa ja sivuilla vilahti karkeakarvainen mäyräkoira Justus, niin ajattelin, ettei kirja kovin huono voi olla jos siellä on tällainen sankari mukana. Viimeisimmässä kirjassa Justus alkaa olla jo aika iäkäs, yksi huolestunut lukija täällä.

Mutta mikäs se täällä? Mäyräkoiran oma mielikirja kun on niin hyvin maistunut ja se on...

...tietenkin Terveyttävä ravinto-opus, ei kai sitä muuten syötäisi. Suoraan vuodelta 1992, jolloin se oli uusi ja juuri tullut kirjastoon. Eivät huolineet tätä kappaletta enää kirjastoon, vaan minun oli hommattava uusi. Takakannessa on muuten hintalappu, 180 mk. Siis kirjojen hinnat ovat pysyneet melkein samoina. Nythän tämä on taas ajankohtainen, kun lisäainekeskustelu on saatu vauhtiin.

Hyvää viikonloppua kirjojen ja koirien parissa!

Ilo irti

2011-02-22T17:53:00.004+02:00

Eilen illalla naputtelin epäuskoisena pakkasmittaria, että onko se rikki kun näyttää vaan -19. Ei ollut, tänään oli jo melkein lämmintä kun lauhtui tuostakin vielä melkein kymmenen astetta. No tästähän seurasi tietysti kuvassa näkyvää toimintaa, ja näytti siltä kuin mäyräkoiraa olisi laulattanut kun se nelisti kaasu pohjassa pitkin kylätietä.

Meni vissiin puol vuotta

2011-02-15T17:41:00.009+02:00

Plarasin kuvia ja huomasin täällä kesäkuvien joukossa nämä, mitä en sitten olekkaan muistanut täällä esitellä. Teillä, joiden blogeja luen, oli kesällä hauska teema aiheesta mitä mäyrisrompetta on kotiin kertynyt. No laitanpa nämä nyt tänne piristämään tätä keskitalvea!

Mäyrismuki oli synttärilahjatoivomukseni. Todennäköisesti Isäntä ja Jälkikasvu marssivat eläinkauppaan tarkka selostus ja varmaan piirroskin kädessä, että minkälainen sen olla pitää. Ehdoton suosikkini aamukahvilla. Tällainen taisi muuten olla jollain muullakin? Musti & Mirri poisti mukit valikoimistaan, joten olipa hyvä, että tuli hankittua ajoissa.

Mäyräkoira CD-teline. Hankittu Turusta kaupasta, jossa se piti maksaa ennen kuin se edes tilattiin jostain Indonesiasta. Eikä siinä edes voi pitää niitä CD-levyjä, sillä se näyttää silloin ihan hirveältä! Säälin varmaan tätä jotenkin. Se on meillä antennin vahvistimena telkan edessä. Kissoista se tuoksuu viehkeältä, koska puskevat ja kiehnäävät sitä harva se ilta.

Tiimari-mäyrikset. Nämä ovat käyneet läpi monet muutot ja vielä ne jostain putkahtelevat esiin. Kuvassa muuten lämmin kesäpäivä, jotain +30 ja risat, kuvitelkaas sitä! Ihanaa!

Ja sitten on vielä tämä helmi-mäyris, lahjaksi saatu, hienoa työtä! En kyllä käsitä miten se on tehty, mutta ei se mitään, lisää tällaisia lahjoja sukulaiset niin olette oikeilla jäljillä!

No eipä sitä mikään Himohamstraaja näköjään olekkaan, kun ei näitä tän enempää ollut! Mukavaa pakkasviikon jatkoa!

Wufw!

2011-02-14T16:57:00.003+02:00

Hyvää Ystävänpäivää kaikille velmuille mäyräkoirille!

Ruudun takaa

2011-02-10T18:20:00.003+02:00

Sininen on kaunis väri taivaalla. Paha vaan, että samainen sininen uhkasi muuttaa myös kuvaajan sormet ja mäyräkoiran tassut saman sävyisiksi. Pikalenkit palttoot päällä uraputkessa, siinä tämän päivän lenkkisaldo. Tiedätte kyllä miksi. Ikkunan takaa ilma näytti melkein keväiseltä. Mäyräkoiran kaasujalat kyllä hyytyivät melkein ensimmäiseen mutkaan. Eikun takaisin varikolle ja lähtöruutuun eli sohvalle.

Ritz ja rätz

2011-02-07T18:23:00.003+02:00

Näistä Terapeutin karvaisista kavereista saa tänään aikamoisia sähköiskuja. Ritinää ja rätinää kun pakkanen taas kiristyy. Piipahtelua pihalla. Myös Terapeutin palttoo sähköistyy kun sen vetää pään yli pois. Koiran karvat sojottavat sähköisenä joka suuntaan. Tuntuu varmaan ärsyttävältä. Älä koske mun nenään pakkasella, muistuttavat kissat ja koira.

Mäyräkoiran uusi ura

2011-02-06T13:59:00.009+02:00

Näin paljon on lunta nyt. Se on mäyräkoiran mielestä valkeampaa aidan takana.

Siis Isäntähän oli lingonnut urapolkuja pellolle juuri koiraa varten. Terapeutin mielestä jäniksenpapanoiden laskenta ja syönti umpihangesta on mäyräkoiran velvollisuuksista tärkein. Samalla voi tarkistaa missä ne pihan rajat kulkevatkaan, kun ei noita aitoja tahdo enää erottaa.

No huh, olihan urakka!

Kissa: "Mistä täältä labyrintistä pääsee ulos?"

"Täältäkö?"

Ajan henki on antaa mennä vaan

2011-01-30T13:00:00.009+02:00

Juokse villi lapsi (mäyräkoira)

juokse kauemmaksi

siellä kasvat vahvemmaksi

ja vapaammaksi

juokse henkesi edestä

ota toivon kipinä mukaan!

Vaari näkyvissä!

2011-01-29T15:45:00.007+02:00

Eilen käytiin potkurilenkillä ja oli kamerakin pitkästä aikaa mukana. Ei kyllä oo kovin näppärän näköistä työntää potkuria ja ottaa kuvia villinä ja vapaana juoksevasta koirasta, lapaset ja linssin suojus vuoronperään hangessa. No vauhtia piisasi. Vastaan ajeli pyörällä vanha pappa, varmaan 90 vee (mistähän näitä vanhoja vaareja oikein tulee, ei ollut taaskaan omalta kylältä?).

Edellisen papan kohdallahan mäyräkoira toimi loistavasti, nyt ehdin sekunnin murto-osassa ajatella että mitenkähän tänään käy. Mäyräkoira siis juoksi edelläni ja ilmoitti suureen ääneen papan saapumisesta. Kun näin että pappa ajaa pyörällä näin sieluni silmin kuinka mäyräkoira ryntää pyöräilijän lahkeen tuntumaan ja yrittää ottaa villisti haukkuen siitä kiinni ja pappa kellahtaa pyörineen kumoon pehmeään (onneksi) hankeen. (Voisin kyllä jatkaa ajatusta lonkkamurtumaan, ambulanssiin ja oikeudenkäyntiin, mutta nyt ajatus seis!)

No, oikeasti se meni näin: kun Terapeutti vilkaisi minuun sanoin maagisen "sivulle"-sanan ja kaivelin samalla taskuani. Terapeutti käännähti ja ryntäsi luokseni ja siinä sitä taas syötiin retkieväitä, kunnes pyöräilevä vaari oli ohittanut meidät. Hyvä koira ja hyvää päivää vaari!

Hehkutan nyt tätä vierelletuloa kun kaikki mäyräkoiran omistavathan tietävät, että tällaisissa tilanteissa leijuu ilmassa myöskin Se Toinen Mahdollisuus. Itsekkään en tiedä, mitä sitten tapahtuu jos vastaan tuleekin toinen koira/jänis/orava. Mieluiten kaksi jälkimmäistä, huomauttaa Terapeutti.

Terapeuttikin on muuttunut tänä talvena, se nimittäin seurailee tekemisiäni, vilkuilee taakseen ja odottelee minua. Aiemmin se ei paljon taakseen vilkuillut kun oli irti. Luottamus on siis suurempi, minulla siihen että se tulee luokseni kutsusta ja sillä siihen, että taskussa on sen suurinta herkkua. Tässä onkin suuri tyrimisen mahdollisuus omalta puoleltani. Pari kertaa on käynyt niin, että yksi kissoistamme on päässyt liha-apajille ja tyhjentänyt vaivihkaa pussin sisällön. Viimeksi kätkin kuivatun lihan peltipurkkiin, mutta niin vain oli purkki saatu auki ja lihat olivat pitkin eteisen lattiaa. Onneksi tulin ajoissa paikalle, että edes osa säästyi. En oikein edes keksi enää tarpeeksi turvattua paikkaa, sillä kissa saa myös kaapin ovet auki. Että kyllä tämä liha näyttää herkkua olevan. Se on sellaista kuivattua naudanlihaliuskaa, helppo murtaa sopiviksi paloiksi eikä sotke taskuja.

Ja joo ihanan lauhaa on, mittarissa 0.0 lukemat!

Kuinka kuluu sulta...

2011-01-28T10:50:00.005+02:00

...maanantai ja muutkin pakkaspäivät...?

...ihan tässä joululahjaa tappaessa...

Kumpi selätti kumman?

Tänään on kyllä toinen meininki, päästään taas lenkille pitkän kaavan mukaan. Lauhaa päivää muillekkin!

Vastaan käveli ihminen

2011-01-27T11:14:00.005+02:00

Eräänä päivänä ollessamme vakiolenkillämme vastaan käveli ihminen. Täällä, susirajalla Jlan selän takana keskellä ei mitään! Tai ainakin siltä tuo tähän saakka autio tienpätkä on tuntunut. Terapeutin kanssa olemme hallinneet sitä päivisin kun muut kyläläiset ovat kuka missäkin. Siksi vanhahko mies keltaisessa varoitusliivissään sai mäyräkoiran hetkeksi tolaltaan.

Terapeutti ryntäsi miestä kohti julmasti haukkuen. Parikymmentä metriä edettyään se pysähtyi ja vilkaisi taakseen. Mitä? Oma ihminen on pysähtynyt. Vilkaisu mieheen ja takaisin omaan ihmiseen. Oma ihminen sanoo hiljaa itsekseen "sivulle" ja sanoo saman viittomakielellä. Terapeutti säntää tuhatta ja sataa kohti omaa ihmistä kunnes kohdalla pistää liinat kiinni ja sivuluisussa kurvaa ihmisen vierelle. Palkintona kuivattua naudan lihaa. Vanha mies tervehtii ja häntäkin hymyilyttää. (Minähän olin kuin yhdistelmä Hangon keksistä ja Naantalin auringosta). Terapeutti keskittyy lihamurusien etsiskelyyn, eikä vilkaisekkaan ohi kulkevaa vanhaa herraa.

Tämä ei ollut unta vaan aito tilanne kylätiellämme. Näin aina toivoisin kohtaamisten menevän, varsinkin jos koira sattuu olemaan irti. Vaikka en ole tällä hetkellä juuri lainkaan innostunut talvesta niin näistä hetkistä Terapeutin kanssa nautin täysin siemauksin. Jos tämän sais vielä toimimaan lumettomaan aikaan...

Tuonne ja takaisin

2011-01-17T19:20:00.006+02:00

Tuolta me tullaan

Tässä sitä mennään

Määrätietoisesti ihmisen ohi

Ja tuonne matka jatkuu

Tänään kuljettiin pyryssä molemmilla palttoot päällä. Kuvauspäivä on eri mutta matka sama. Ja mikä parasta: ei taas ketään missään, sai pitää Terapeuttia irti lähes koko matkan. Lumeen jäi vain meidän jalan- ja tassunjälkemme.

Jossain tässä se oli...

2011-01-12T23:47:00.007+02:00

Tässä pieni kuvasarja siitä miten väärässä ihminen voikaan olla. Monta päivää ollaan kulutettu kylätietä ja luulin ettei mäyräkoira lähde tuonne hankeen uimaan, mutta voi voi kun ei tää ihminen sitten millään opi. Jotain syötävää sieltä löytyi kun tarpeeksi lumen alta penkoi. No onneks nää pistot ei mene kovin kauas tiestä. Jos nimittäin tartteis pelastaa koiraystävä lumesta.

Nyt on kuvat tuoreita, tänään oli tällaista.

Tänään nää tykkäis talvesta

2011-01-10T18:27:00.004+02:00

No nyt on kuulkaa kuukauden mittainen ruikutukseni kuultu ja pakkaset tipotiessään. Lauantaina pisteltiin siitä ilosta puolitoista tuntia tassua toisen eteen. Loistava ilma, auratut tiet ja uusi reitti. Sunnuntaina tiet olivat saaneet taas koskemattoman lumikerroksen, ketään eikä varsinkaan mitään ollu missään. Ei auramiestä, ei lintuja, ei oravia, ei muita kulkijoita... Lenkki jäi vähän lyhyemmäksi, koska mäyräkoiran painolastina oli ylimääräiset lumipunnukset ja Jälkikasvullakin hajonnut kenkä lumilasteineen. Terapeutti sai juoksennella vapaana tuon metsätieosuuden, koska lunta on nyt jo niin paljon, ettei se lähde hankeen uimaan. Talvi tuntui jotenkin oudosti jopa mukavalta.

Tänään nollakelin innoittamana kaivelin potkurin esiin. Auramies oli taas käynyt, joten mikäs oli potkutellessa hissukseen. Huomasin kyllä, ettei meidän kummankaan kunto ole pakkaskuukauden aikana sohvan ja jääkaapin väliä ravatessa ainakaan kohentunut. Siis tarkoitan itseäni ja koiraa, Auramiehestä en tiedä. Terapeutti loikki, pyrähteli ja lampsi. Kuvasta voisi päätellä, että aurinkokin paistoi, mutta kai se olisi ollut jo liikaa vaadittu. Kuva on viime talvelta. Mikään ei ole oikestaan muuttunut, muu kuin aika...

Mäyräkoiran talviloma jatkuu

2011-01-03T10:24:00.005+02:00

Vuosi sitten tänä samaisena päivänä pakkasta oli -30. Luin juuri vanhoja kirjoituksia Terapeutista ja kuten kuvasta näkyy noin on silloin makoiltu ja noin muuten makoillaan tänäkin päivänä. Tosin pakkasta ei ole kuin -18, tarpeeksi jäädyttämään tassut. Kuva on muuten otettu maaliskuussa, juuri ennen trimmausta...

Terapeutin pääasiallinen elämäntehtävähän on raahata minut ulos kesken työpäivän ja muut henkilökuntaan kuuluvat minä tahansa muuna aikana. Pakkasjakso vapauttaa Terapeutin tehtävästään ja laiskistaa henkilökunnan, mikä ei nyt joululomalla tietysti haitannutkaan (pakkasta -32). Kun kerroin eräälle tutulle vain makoilleeni jouluna sohvalla ja lukeneeni kirjaa, hän kysyi ai, olitko sairaana? Tästä voi vetää johtopäätöksen, että sohvalla tulee makoiltua luvattoman vähän! Nyt kun arki taas alkoi, mäyräkoira voi vallata sen itselleen.

Tää kylmyys ärsyttää nyt niin, että en keksi tähän edes mitään hyvää lopetusta. Taidan lähteä tekemään töitä.

Pikakelauksella

2010-12-30T12:27:00.008+02:00

Mihis se vuosi taas hurahti? Mäyräkoiran osalta lumipenkkojen kaiveluun alkutalvesta 2010...

...maaliskuussa ihmiset taas kaivelivat juoksu-uraa tarhaan ja pudottelivat lumia katoilta...

...touko-kesäkuussa alkoi ilma tuntua lämpimältä...

...ja kesällä Höytiäisen vesi...

...syksy tuntui jotenkin lyhyeltä...

...kun tuli taas tuota valkoista missä kahlata...

Hyvää vuoden vaihdetta!

Luukut auki

2010-12-22T10:50:00.004+02:00

Terapeutti repäisee joulukalenterista jo viimeisetkin luukut auki ja loikkii tästä joululomille. Toivotamme siis kaikille MAKOISAA JOULUA JA LEIKKIMIELISTÄ UUTTA VUOTTA 2011!

Terapeutin lahja on tänä vuonna niin iso, etten saanut sitä edes pakettiin. Siis mikä, poroko? No ei nyt sentään, vaan eläinkaupan suurin köysilelu, tarkoitettu varmaan tanskandogille. Ihmisen logiikalla arvelen sen kestävän ...vähän aikaa. Että heikunkeikun!

Tähän on tultu

2010-12-15T18:53:00.004+02:00

Eilen ajoin eläinkauppaan ja ostaa räväytin Terapeutti Turakaiselle talvipalttoon. Vaikka karvaa onkin, niin taitaa nää pakkaslukemat olla sietorajan yläpuolella (vai onko pakkanen alapuolella?). Mitään säätöjähän en ehtinyt kameraan tietenkään tehdä, kiitos kohmeisten sormien. Alakuvassa jo takatassua kylmää, joten eipä poseerattu tämän kauemmin.

No joka tapauksessa olen tyytyväinen tähän hyvin istuvaan Hurtan mantteliin, pitää myös vettä ja tuulta, joten on sitten vihmovissa tuulissa käyttöä. Kymmeneen pakkasasteeseen saakka Terapeutti tuntuu tarkenevan omassa luomuturkissaan, mutta siitä yli (ali?) kun menee, niin lenkit lyhenee. No jos jotakuta kiinnostaa nuo lukemat, niin -15 ja -23 asteen välillä on pakkasta ollut.

Eilen piti jo avata Terapeutin ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) joululahjakin, kun entiset lelut olivatkin merkillisesti kipattu roskikseen. Tai oikeastaan se mikä niistä oli enää jäljellä. Että on täällä muutakin tehty kuin nukuttu nojatuolissa. Ostin muuten kaikki lähimarketin köysilelut ja sinne oli tullut uusia, koko oli pienentynyt mutta hinta pysynyt samana.

Tarttee vissiin vielä eksyä johonkin koiranlahjapuotiin...

On se, talvi

2010-12-12T16:24:00.003+02:00

Ulkona kylmää ja hiljaista. Joutaa tehdä töitä, kun koira nukkuu nojatuolissa ja kissat uunin pankolla.

6.12.

2010-12-06T11:06:00.003+02:00

Hyvää itsenäisyyspäivää koirat ja ihmiset!

Meillä päivä alkoi juhlavasti koiran pesulla, farkkujen pesulla ja tästä kun irti pääsen niin jatkuu maton pesulla. Oravakyttäyskeikan seurauksena tuli mäyräkoiran lisäksi aamuiset terveysjuomat syliin, onneks ei ollu kuumaa kahvia kupissa. Heipparallaa, olkaahan itsenäisiä!

Lumen kyntäjä

2010-12-04T10:37:00.003+02:00

Hip hei ihminen on viskonut pipoa ilmaan kun pakkanen otti ja lauhtui hieman. Kympin molemmin puolin on asteita ollut, niin että ollaan päästy jo toisiamme taluttelemaan tietä myöten. Tarhaan tuli tehtyä juoksu-uraa, mutta kuvista päätellen mäyräkoira ajattelee sen olevan ihmisiä varten. Umpihankijuoksu näyttäs olevan paljon hauskempaa!

Kärvistelyä

2010-12-01T09:58:00.003+02:00

Tuntuu ihan viime talvelta. Aamulla pakkasta -27. En haluaisi jauhaa tätä sääjuttua, mutta kyllä tää nyt jo taas riipii. Kuvakin on viime viikolta, nythän ulkoilu kestää noin kymmenen sekunttia. Olen kantanut kotiin hyllyllisen lähimarketin köysileluja. Terapeutti ihmettelee, kun lenkitykset on olleet vähissä viime päivinä, mutta muistaa taas syyn kun käydään ulkona. Varpaathan siellä jäätyy.

Ystävyyttä yli leivänmurujen

2010-11-28T12:24:00.004+02:00

Tässäpä vielä yksi räpsäys vanhasta albumista. Kuvat ovat v. 2004 kun Saara on 11-vuotias. Vanhoilla päivillään Tantta-niminen kanarouva tapasi astella sisälle keittiöön tarkistamaan leivänmurujen määrän lattialla. Saara avusti tutkimuksissa mielellään, ja epäilemättä putsasi pöydän kanarouvan nokan edestä.

Siihen aikaan meillä oli kesäisin ovet avoinna ulos saakka, koska silloiset koiramme harvemmin lähtivät pihasta mihinkään. Silloin tällöin tämä Saara kyllä teki pistokokeita lähimpään naapuriin kissanruuan perässä, mutta kaikki metsänelävät saivat olla ihan rauhassa. Vanhemmiten se jäikin mielummin talon portaille istumaan kun muu porukka meni metsään.

Tänä päivänä tuntuu merkilliseltä, että meillä on ollut kaksi kappaletta mäyräkoiria, joita pystyi pitämään irti pihassa. Voiko olla edes mahdollista, että joskus muinoin odotin ovenraossa, että koirat käyvät ihan itse iltapissalla ja tulevat sitten takaisin sisälle?

Nythän Terapeutin kanssa tilanne on aivan toinen, illalla turataan päälle ja hihnan kanssa käydään pimeässä läpi ensin jänisten ja oravien jäljet, mahdolliset hiirten hyppäykset ja kissojen kulkureitit ja vasta sitten on iltapissan lorauttelut. Hihna varmistaa sen, että ei tarvitse juosta pimeässä kilometrikaupalla koiran perässä, vaan näkee vielä kympin uutisten loppukevennyksenkin.

Jaa. Emmie kyllä tätä rotua muuhun vaihtais!

Vanha valokuvakansio

2010-11-26T14:30:00.007+02:00

1991 Alma

Jonain viikonloppuna, sama vuosi

Ja taas siinä sohvalla...

1993: Saara, Alma ja Niilo-kissamme.

Tällaisia kuvia ei nykyisin saa, sillä Terapeutti tulee kainaloon vain poikkeustapauksissa, muttei koskaan nukkumaan. Se haluaa nukkua aina jalkopäässä, raavas metsäkoira kun on. Eikä missään tapauksessa kissojen viereen! Ja harvassa on hetket kun sohvalla yleensäkkään tulee rötköteltyä, mites se onkin mennyt tällaiseksi...tarttee varmaan palautella noita nuoruusvuosia taas mieleen. Että eikun leppoisaa viikonloppua mäyräkoirat ja ihmiset!

Yksi kiusaus kerrallaan

2010-11-18T13:46:00.005+02:00

Ennustettavissa suurta draamankaarta aamukahvia juodessa: oravat ovat palanneet mäyräkoiran näköpiiriin. Terapeutti odottikin niitä uskollisesti koko viime talven, jolloin niistä ei näkynyt vilaustakaan.

Viikon verran on yksi rohkea orava käynyt lintulaudan alla ja sitä on mäyräkoira seurannut joka aamu samalla lihaksiaan lämmitellen. Tärinän voimakkuus on suoraan verrannollinen oravan ja mäyräkoiran kuonon väliseen metrimäärään. Tänään oravia oli kuitenkin kaksi, mikä oli varsinainen tyrmäys mäyräkoiralle. Hetken tuijotettuaan se käänsi niille selkänsä (!), eikä enää pystynyt katsomaan niihin päinkään. Mitä mitä! se tuntui hokevan itsekseen ja näkyi että se oli pakahtua jännityksestä. Melkein pystyin näkemään kuinka se mielessään ajoi nähtä kahta herkkupalaa takaa.

Ja koska viisaat koiranomistajat opettavat koiransa seisomaan näyttelypöydällä eikä suinkaan istumaan ruokapöydällä, niin en sitten ilkeä laittaa kokokuvaa koirasta tekemässä tätä jälkimmäistä, miten tuohon pöydälle kertyykin noin paljon roinaa mäyräkoiran lisäksi?

Onneksi siilit nukkuvat jo.

Kello 13

2010-11-16T21:52:00.005+02:00

Joskus sitä huomaa päivän menneen aivan eri tavalla kuin on edellisenä iltana suunnitellut. Tai...olinko lainkaan suunnitellut muuta kuin olevani noin viidessä paikassa yhtäaikaa? No, onneksi määrätietoinen mäyräkoira päätti kello 13, että nyt on hänen vuoronsa ja lenkillehän sitä oli lähdettävä. Suunnitelmat seis ja rukkaset naulaan.

Pimeä tulee niin aikaisin, että lenkillä on oikeasti käytävä päiväsaikaan, meillä kun ei ole noita katuvaloja. Joskus suherramme taskulamppujen, otsalamppujen ja heijastimien kanssa, mutta on se vaan niin paljon helpompaa kun jotain oikeasti näkee. Lunta on maassa ja tiekin vähän jäässä, niin ei tartte kuravellissä kahlata.

Vastaamme asteli pieni sinitakkinen herrasmies, siis ehkä perhoskoira...Terapeutti ilmoitti määrätietoisesti haukahtelemalla, että täältä me tullaan ja että mikäs merkillinen sinä olet? Vanha pariskunta jo hieman veti pienempää kaveria pois, mutta kohdatessamme koirat kuitenkin nuuhkivat ystävällisesti toisiaan. Jatkaessamme matkaa Terapeutti vilkaisi minuun ylpeästi: Huomasitko, aika hyvin osasin! No niin osasitkin, vastasin ja tyytyväisyys laskeutui loppumatkaksi yllemme.

Karkeakarvainen kollega

2010-11-12T23:53:00.007+02:00

Tällainen karvainen kaveri on istunut kirjahyllyssäni jo kymmenisen vuotta. Se on käsinukke, joka muistuttaa tietysti minun mielestäni karkeakarvaista mäyräkoiraa, jonkun muun mielestä varmaan jotain muuta. Tänään sitten päätin tutustuttaa aidon ja leikkikarkkarin toisiinsa.

Aito karkkari ei aluksi pystynyt edes katsomaan leikkilajitoveriaan. Se meni kyllä sen viereen, muttei pystynyt millään luomaan silmäystäkään siihen. Kun Isäntä tuli paikalle, se varmuuden vuoksi kuitenkin painoi päänsä lelun päälle. Kun käänsin Rekun selälleen (onhan sillä nimikin, tietysti!) Terapeutti tutki sitä varovasti ja alkoi sitten pureskella muina koirina sen kinttua. Kun kielsin koskemasta kollegan kinttuun tai mihinkään muuhunkaan ulokkeeseen, se kävi mulkoillen makaamaan Rekun viereen ja selvästi murjotti. Mustasukkaisuutta ilmassa? No, Rekku päätyi takaisin kirjahyllyn päälle (yläkertaan) ja Terapeutti sai taas omia sohvan itselleen (alakerta). Poissa silmistä poissa mäyräkoiran mielestä.

Huomatkaa myös, mikä peitto siellä sohvalla nykyisin onkaan: sehän on se "Tätä-ei-sitten-koskaan-kissojen-eikä-koiran-käyttöön" -peitto. Siihen on ilmestynyt vieri viereen pienen pieniä kuonon mentäviä reikiä, joten se on muuttunut jo "Tämä-peitto-koiran-alle-sohvalle-ja-autoon"-peitoksi. No hoh, eipä siihen kauan mennytkään, hitaampaa oli sen tekeminen.

Blogin kirjoittamisessakin oli pieni tauko, planeetat olivat varmaan jotenkin vinksallaan kun mikään paperihomma ei edennyt ilman tuhatta puhelua ja siellä täällä juoksemista. Tänään palaset alkoivat sitten loksahdella kohilleen, että eiköhän tämä tästä taas.

Missä minun juureni ovat?

2010-11-02T12:01:00.005+02:00

Elämähän koostuu pienistä asioista, kuten sireenien juurien kaivamisesta ylös juuri tänään. Suuri Juuripäivä, tuumi mäyräkoira eikä sitä saanut pois täältä sitten millään. Kaivuutyöt jatkuivat toista tuntia. Välillä kävin vilkuilemassa onko se karannut, kun on niin hiljaista, mutta siellä se teki hiljaista myyräntyötään, keskittyneesti, minua huomaamatta. No mikä ettei, viikon kaunein päivä luultavasti.

Huomaa minut

2010-10-28T11:56:00.006+03:00

Jostain syystä Terapeutti haluaa aina leikkiä just silloin kun olen keskittynyt katsomaan telkasta jotain tärkeää ajankohtaisohjelmaa. (Ihmisethän ei tunnusta muuta sieltä katsovansa:) Tässä siis kiva lelu just noita hetkiä varten. Käy toisen jalan venyttelystä samalla. Tämä kappale on jo syöty, mutta uusi maksoi lähimarketissa 2,50.

Korvaan katsomista

2010-10-22T18:03:00.007+03:00

Joskus toivoisin, että meillä olisi vieläkin se vanha perunapelto, tämä pieni nelijalkainen puutarhajyrsin nostaisi sadon alta aikayksikön.

No mutta eilen käytiin eläinlekurilla uusimassa rokotuksia. Samalla kurkattiin tuota korvaa, joka oli taas pari päivää vihoitellut oikein kunnolla. Korvakäytävä on kuullemma ahdas ja hieman siellä näkyi jotain tulehdukseen viittaavaa. Terapeutti suhtautui korvan ronklimiseen yllättävän hyvin, vaikka näkyi, että parempaakin tekemistä mäyris olisi voinut keksiä. Ihmisen kainalo oli onneksi lähellä. Kotihoidoksi easotic-korvatippoja. Toivottavasti auttavat, tämä samainen korva on ollut jotenkin niin arvoituksellinen. Korvanlehden sisäpinta näytti välillä niin merkilliseltä, että voitelin sitä sillä tervavoiteella, mistä joskus kerroin. Sehän kyllä auttoi, korvan pinta on nyt samanlainen kuin toisessa, mutta eihän sitä mönjää sinne sisälle uskaltanut työntää! :) Jos nuo tipat hoitelis loput, haittavaikutuksena on kyllä kuulon huononemista ja korvan punoitusta...mistäs sen erottaa onko huonokuuloisuus korvatippojen syy vai mäyriksen oma päähänpisto?

Lisäksi, kun korvaa putsattiin eläinlääkärillä, pelkäsin, että sieltä löytyy tervaa, multaa, koivunlehtiä, lintukirppuja, korvapunkkeja, heinää, villakoiria, kissankarvatuppoja ym. mäyräkoiran maailmaan kuuluvaa roinaa, mutta itse asiassa korva olikin aika puhdas.

Ja koska korvaa on täytynyt välillä rapsuttaa, niin mäyräkoirahan on saanut nukkua yönsä taas ihmisen lähellä, siis oikein jalkopäässä, että ihminen voisi herätä kesken rem-uniensa huomauttamaan, että rapsutus ei ole hyvä idea. Tämmöinen pieni episodi suurempien keskellä tällä viikolla.

Hyvältä näyttää

2010-10-18T17:10:00.003+03:00

Viikonlopun ruikutukseni on kuultu, lunta ei ole juuri lainkaan ja tuulikin puhaltelee koivunlehtiä ja lenkkipolkuja kuivaksi. Saatiin syksylle jatkoaika...Terapeutti vietti syyslomaa Jälkikasvun kanssa, kävivät lenkillä pitkän kaavan mukaan. Tuulen tuiverrusta muillekkin!

Koivunlehtiä kaivaten

2010-10-17T18:51:00.005+03:00

Lumi oli nihkeää ja takertui turkkiin. Nyt sitten mennään jo kurakelien puolella. Jotenkin en ole yhtään innostunut tästä säätyypistä...ehkä saamme vielä lehtikasat näkyviin ja muutaman lämpimän henkäyksen etelästä ennen talven tuloa?

Kesken kahvinjuonnin

2010-10-15T11:44:00.005+03:00

Kahvitunnilla piti mennä tänne pöpelikköön tallustelemaan ja ihmettelemään tuota keltaisen ja valkoisen yhdistelmää. No nyt kyllä tuli mieleen koiramaailman nimikirjoitukset hangen pinnalla tuosta väriyhdistelmästä, plääh. Päivänjatkoja kaikille!

Hyvää yötä ja huomenta

2010-10-13T09:53:00.007+03:00

Onneksi ihmiset ovat älynneet hankkia koiralleen kunnon nukkumapaikan!

Mehtäläisiä

2010-10-11T17:12:00.004+03:00

Ai mitäs tehtiin viikonloppuna? Noo, mieleni metsähän tekevi, tuumi Terapeutti. Lähdettiin siis lauantaina "tekemään puita" hyvän sään aikaan. Terapeutin mielestä tämä toinen puoli metsää näytti mielenkiintoisemmalta, liekö tuoreet hirvenhajut kuusikossa.

No tänne toiselle puolelle kuitenkin sukellettiin puusavottaan. Siellä Terapeutti saikin kuljeskella omaan tahtiin hihna tosin perässään. Silloin se jostain syystä ei pidä mitään supervauhtia, vaan on siinä näköpiirissä. Ei tarvinnut illalla enää erikseen lenkittää ketään.

Sunnuntaina yllätys yllätys! aurinko pilkahteli pilvien lomasta, joten eikun koira tarhaan ja kuvaamaan. Myyränkolot on nyt mullattu ja myllätty.

Sitten käytiin vielä Jälkikasvun ja Terapeutin kanssa tekemässä kamerakokeiluja rannalla. Ei ole uutta kameraa, vaan vanhassakin on vielä opittavaa. Tänään ei sitten aurinkoa olekkaan näkynyt.

No nämä vaan

2010-10-04T22:19:00.007+03:00

Ihan huvin vuoks muutama kuva lisää. Oli niin mukava kävellä uusissa maisemissa.

Lomalla

2010-10-04T13:56:00.010+03:00

Vietimme viikonlopun lomailun merkeissä Vuokatin Katinkullan kauniissa maisemissa. Tällaiset pikku terapeutit ovat sinne tervetulleita.

Tässä mailamäyräkoira avustaa minigolfpallon asettelussa. Hole-in-one!

Ihmiset puhuivat jotain kylpylästä...?

Mihis te jäitte? Patikointia Lampipolulla.

Lahden poukamassa oli mielenkiintoista nähtävää. Uivissa linnuissa riittikin ihmeteltävää.

Tässä vaiheessa on varmaan kymmenen kilsaa takana. Ihmiset pääsivät viikonlopun aikana vielä kylpylään, kuntosalille ja sulkapallon peluuseen, joten taidettiin kaikki nukkua samalla tyylillä!

Ja kun sunnuntaina palasimme kotiin, niin siellä odottivatkin Terapeutin omat katin kullat!

Ilveksen jalanjäljillä

2010-09-29T12:48:00.008+03:00

Naapurimme soitti eilen illalla, oli nähnyt ilveksen joen rannan liepeillä, jossa he asuvat ja jonne meiltä on matkaa parisataa metriä. Ilves asustaa jossakin siellä, itse näin viime talvena komeat jäljet ja paikan, missä jäniksen jäljet loppuivat, mutta ilveksen jäljet jatkuivat.

No niin, tänään luonnollisesti otettiin Terapeutin kanssa suunta kohti rantaa. Vieläkö ison kissan tassun jäljet tuoksuisivat? Nyt mentiin sinne minne Terapeutin nenä osoitti. Välillä se kuunteli tarkkaavaisesti, välillä alkoi vimmattu pyöriminen. Selkeää suuntaa ei näyttänyt olevan. Oiskohan sittenkin joku sienestäjä kävellyt metsikössä makkara kädessä...? Epämääräisen touhottamisen jälkeen piti tietysti viedä se pakollinen karahka pihaan.

Moni kyläläinen on nähnyt tämän ilveksen jo useamman vuoden aikana, me emme koskaan. Karhuhavaintoja on nyt syksyllä ollut runsaasti, koska ne tulevat pihoihin. Eräs karhunpentu löytyi hukkuneena Pielisjoesta, epäiltiin että se on yrittänyt uida yli joesta jostakin näiltä main. Kymmenisen vuotta sitten talomme takametsikössä liikuskeli karhuemo kahden pennun kanssa. Kaksi naapuriamme onnistui sen näkemään (kävi toisen pihassa), mutta me emme nähneet vilaustakaan. Silloin meillä oli vielä lampaita. Siihen aikaan emme olleet päivisin kotona, joten jotain oli keksittävä, ennenkuin karhut keksivät määkivät lemmikkimme. Virittelin siis kaksi matkaradiota huutamaan päivän uutisia metsikön reunaan ja tuulikelloja rakennusten nurkille. Ei vissiin radion ohjelmatarjonta miellyttänyt, koska karhuja ei viikon kuluttua enää näkynyt koko aluella! Ja meidän lampaamme nukkuivat aina yöt sisällä ja karhuista ei kukaan ilmoittanut koskaan mihinkään, kun jotenkin ne vaan kuuluivat asiaan. No nythän on toiset ajat kun karhuja näkee omenapuita ravistelemassa, mutta kai niillä sitten on nälkä.

Nyt kun takametsikkömme on kaadettu (siis sehän ei valitettavasti ollut meidän) niin eläinhavainnotkin on vähentyneet. Joskus puhuttiin jopa susista, ja muistanpa ajan jolloin käytin edellistä mäyristämme hihnassa pissalla, mäyristä joka jäi portaille makoilemaan kun me muut menimme metsään! Se oli siis hihnassa sen vuoksi, ettei susi veisi, ei sen vuoksi että se itse olisi lähtenyt mihinkään...toisin kuin Terapeutin kanssa. Nyt näillä kulmilla liikkuvat enää siilit ja tuo ilves näköjään. Voi siellä karhukin olla, mutta me pidetään varmaan koiran kanssa sellaista meteliä kulkiessamme, ettei niitä ehkä tulla näkemään. No nyt kun näin kirjoitan, voi olla että luonto yllättää meidät! Meillä ei kyllä ole omenapuita...

Jotain samaa...?

2010-09-23T14:22:00.010+03:00

Mäyräkoira:" Täytyy äkkiä nuuhkia nää puskat, ihminen on jo menossa..."
Ihminen:" No tuuhan jo sieltä...!"

Mäyräkoira: "Mennään tänne! Täällä on menny orava, rusakko, silli, kettu ja hirvi!!"
Ihminen: "No ei varmaan mennä tuonne ryteikköön, tietä pitkin mars!"

Mäyräkoira: "Tuolta jäi vielä yks haju nuuhkimatta...!"
Ihminen: "No ei varmaan mennä, vastahan me tultiin sieltä...!?"

Mäyräkoira: "No tätä tikkaa haukun ainaskin!"
Ihminen: "No hauku nyt sitten (huoh)..."

Mäyräkoira: "Ja hellapuita kannan kotiin, et saat lämmittää, täällä olikin aika märkää."
Ihminen: "Kanna vaan ja lämmitän lämmitän. Mut eiks ollu kiva lenkki?"
Mäyräkoira: "Oli, kun eilen vaan ajeltiin autolla. Ens kerralla haluun sinne ryteikköön."
Ihminen: "Ens kerralla on eri suunta."

Ja seitsemän oikein on siis...

2010-09-18T16:59:00.007+03:00

Tänään Terapeutin vainu joutui todelliseen testiin: mitkä numerot ovat tämäniltaisessa 7-oikein lottorivissä?

Ja oikeat numerot ovat siis...kolme...

...eikun...mikälie...saaks siitä vielä selvää...?

...kahdeksantoista...ja loput numerot niin hyviä, että piti oikein kaksin käsin pelastaa ne mäyräkoiran suusta! Kiitos onnettarelle!

Isonenäiset ystävämme

2010-09-17T18:25:00.007+03:00

Koska mielessä pyörii vielä nuo eiliset vainukoirajutustelut, jatketaanpa siitä vielä hiukan. Olen meinaan vähän kade tuolle koiralle tuosta mainiosta taidosta. Nyt syksyllä se on usein lenkillä ollessamme jämähtänyt paikoilleen keskelle tietä ja vakavana nuuhkinut tuulen mukanaan tuomia hajuja. Nenä piirtää ilmaan ympyrää vaikka kuono pysyy paikoillaan. Se tietää jotain, mitä minä en tiedä.

Tällaisessa tilanteessa jäädään yleensä odottamaan tapahtuuko mitään. Joskus metsästä on tullut ihminen koiran kanssa, joskus on kuulunut pelkkää rasahtelua varvikosta, enkä ole nähnyt mitään. Nyt Terapeutti on alkanut harrastaa tätä samaa tuulen haistelua iltapissalla käydessämme. Ulos mentäessä nenä kohti ulkosaunaa ja keskittynyttä tuulen vireen haistelua. Kyllä siinä hieman avuton olo tulee kun ei itse ensinnäkään näe mitään (naapuritkin nukkuu jo, ympäristö on pilkkopimeä ja ulko-oven päällä yks lamppu) saatikka sitten haista. On vähän sellainen olo kuin tarvitsisin opaskoiraa melkein kaikille aisteilleni. Tulee sitten hoputettua mäyräkoiraa keskittymään olennaiseen, vaikka saunan takana saattaisi lymytä mitä merkillisin valikoima metsän eläimiä! (oletan tietysti, että niitähän ne)

Itse olisin voinut opettaa mäyräkoiraa etsimään aina kadoksissa olevia avaimiani, elleivät ne olisi aina olleet hukassa. Isäntä ehti ensin, hän hommasi minulle avaimenperään kiinnitettävän "tunnistimen" (joku nimikin sillä on) ja mukana seuraa kapula, siis se mistä painetaan kohtaa A, niin auton avaimet hälyyttää, B kotiavaimet huutaa jossakin jne. Kätevä laite, säästää omia ja ilmeisesti kaikkien muidenkin hermoja! Mutta tämäkin perustuu kuuloaistiin...

Mutta kyllä minä huolisin tuollaisen vähän laajempikirjoisen hajuaistin. Nythän asiat haisevat joko hyvältä tai pahalta ja siinä se! Jaa ja jos rahakin haisee joltain, niin pitäisköhän kysyä neuvoa lottoriviin isonenäiseltä ystävältämme?

Kivikkokiipeilyä

2010-09-16T10:55:00.009+03:00

Onkohan mäyräkoiria rauniokoirina? Tuli tuossa eilen mieleen kun katselin Terapeutin kiipeilyä kivikossa. Mäyriksethän on melkoisen ketteriä ja kokokin olisi kompakti (matkustamiseen) ajatellen rauniokoirien työaluetta (koko maapallo). Ja mikä vainu! Taitaa tyssätä rauniokoiraurat tuohon tottelevaisuuspuoleen...tämä on henkilökohtainen epäilykseni, mitään tietoa ei asiasta ole!

Missähän kaikessa tuota koiran vainua voisikaan hyödyntää, jos ihminen olisi viisaampi?