Ei mitään varsinaista asiaa

Kas kas, alkaa näyttää siltä, että pikku tunkioeläimemme lahjapino kasvaa muita korkeammaksi tänä jouluna. Pitäiskö lisätä vielä koirashampoo pinon päällimmäiseks...Tänään otettiin pikaisia pakkaskylpyjä pihalla, luntahan meillä on varmaan vähemmän kuin siellä etelässä, ei sentään näin vähän kuin kuvissa.

Päivä on mennyt suurin piirtein siten, kuin eilen ( vai toissapäivänä?) ennustelin: neljän kissan ja yhden koiran pikakäyntejä pihalla (kissojen on aivan pakko kokeilla, vieläkö siellä on kylmä), levotonta ramppaamista yläkertaan ja takas, yhtäkkistä sinkoilua ja välillä torkkumistakin. Terapeutinkin oli vaikea uskoa, ettei tänäänkään lähdetä normaalipituiselle lenkille. Juoksentelimme naapureittemme iloksi pitkin pihaa ja kylätietäkin, niin kauan kuin tassut sietivät ja sitten taas viivana sisälle. Mittarissa -21. On Terapeutin kantamille hellapuillekkin käyttöä.

Muisteltiin tänään edesmennyttä Saara-tätiä, joka oli niin kova lahjojen perään, että kun se valkopartainen vanha ukko oli niitä meillä jakamassa, Saara-täti sieppasi lahjat pukin kädestä pikkulasten nenän edestä ja alkoi repiä niitä vimmaisesti auki. Pikkulapset eivät ehtineet oikein edes tajuta, mihin se lahja siitä pukin kädestä hävisi, pyörivät hämmästyneinä ympyrää (ikää jotain 2-3 vuotta) samaan aikaan kun taustalla aikuiset yrittivät pelastaa mitä pelastettavissa oli villiintyneen mäyräkoiran lahjapaperikasasta. Joskus se sieppasi ensimmäiset lahjat suoraan korista, ennen kuin pukki istumaan ehti.

Ja eräs edesmenneistä koiristamme popsi kulhollisen vastapaistettuja pipareita yön aikana napaansa. Oli vähän korkeajalkaisemman rodun edustaja...Tyynesti paistoimme Jälkikasvun kanssa uudet piparit, vaikka taisi siinä äitihahmolla savu nousta korvista sitä tehdessämme! Muistaakseni laukkasin kyseisen koiran kanssa myös useampaan otteeseen pihalla, oiskohan ollut maha kuralla vai...

Täytyy myöntää, että Terapeutti vaikuttaa joskus jopa rauhalliselta edeltäjiinsä nähden näissä älyttömyyksien määrässä. Johtuskohan siitä, että on ainut koira (ja vieläpä mäyräkoira) talossa, mitä enemmän näitä on, sitä kovemmat on kertoimet ennalta-arvaamattomiin tilanteisiin...

Tuulahdus idästä

Tänään ei kyllä pysähdellä tutkimaan mitään puissa liikkuvaa. Pakkanen huiteli aamulla lähellä pariakymppiä, nyt enää vain -15. Kun pakkanen illalla lähti kiristymään, Terapeutti oli niin järkyttynyt kylmyydestä, että iltapissalla piti käydä kolme kertaa ennenkuin tulosta syntyi.

Aamulla päästiin jopa postilaatikolle asti aamun lehteä hakemaan. Tassuja piti viskoa jokaiseen ilmansuuntaan, kun pakkanen kipristeli maankamaralla. Säätiedotuksen mukaan pitemmät lenkit on unohdettava muutamaksi päiväksi. Mitähän tästä seuraa? Kissojen selätystä, takaa-ajorumbaa ja varastettuja tossuja, kuumenneita tunteita ja mökkihöperyyttä?

Täytyy tästä lähteä katsastamaan viimeisiä mäyräkoiran riepottelemiksi joutavia roinia. Pakkaspäivää kaikille!

Vipinää, vilskettä

Tätä vauhtia on tänään paahdettu, ettei tartteis sitten Jouluna enää tehdä töitä. Kävimme tauolla heittämässä pitkän lenkin tomusokerimaisemissa, metsän läpi tultuamme hihnan toisessa päässä tassutteli sokerihuurreettu mäyräkoira.

Tänään ei jaksa muuta, hyvää viikonloppua kaikille mäyräkoiruuksille!

Oi kuusipuu

Harvalla koiralla sitä on jouluvalot juoksutarhassa, (tai poroa tai puuhevosta) mutta niin vain alkoi tuo kuusi näyttää tulevien vuosien joulukuuseltamme, että ostimme sille omat valot.

Seuraavassa kuvassa näkyykin, miten mäyräkoira ajaa kissaa takaa ja lopuksi tanssitaan piirileikkiä kuusen ympärillä sen samaisen kissan kanssa.

Taitaakin olla parasta, ettemme raahaa joulukuusta enää ikinä sisätiloihin...

Matolääkeassari

Kissojen madotuksesta muodostuikin mainio show Terapeutin iltaelämään. Koska emme viitsineet roiskutella matolääkettä suomen lipuille, madotus jäi itsenäisyyspäivästä eilisiltaan. Sekin tuli tietysti mieleen vasta joskus kymmenen jälkeen illalla, kun kissat olivat kokoontuneet sopuisasti tupakeittiöömme iltajuoksujen jälkeen.

Tarkkakorvaisin kissamme aavisti jo keittiönkaappia avatessa, mistä tässä on kyse. Drontal-pakettia rapistellessa toinen kissoistamme lymysi jo sohvan alla. Turvamies puski jalkaani ja kehräsi kovaäänisesti. Terapeutti nosti päätään vilkuillen epäluuloisena kissoja: jotain on nyt tekeillä, mutta se ei käsitä mitä.

Samaan aikaan kun Isäntä veti talvipalttoota ylle ja rukkasia käteen, minä murskasin tabletit huhmarilla, lisäsin jokaiseen annokseen muutaman tipan vettä ja sitten vaan ensimmäisen kissan annos muovispruuttaan ja Isäntä ensimmäinen potilas kainalossa pesuhuoneen puolelle ja ovi kiinni mäyräkoiran nenän edestä. Matolääke suuhun ja kissa vapaaksi ja seuraava potilas.

Tässä vaiheessa keittiön äänimaailma oli kuin ratsuväkirykmentti olisi saapunut uuniamme kiertämään. Mäyräkoira ravasi jännittyneenä vilkuillen uunin päälle ilmiselvästi tarkoituksenaan avustaa mahdollisten karkureitten kiinniotossa. Jotain jännittävää tässä on meneillään, mutta mitä tapahtuu oven takana???

Kun kolme kissaa oli madotettu, Terapeutti veti edestakaisin sohvalla vimmattua vauhtia, kiersi välillä uunin ympäri kuin pillastunut karjalauma (äänitehosteet olivat koventuneet) ja haukkui sohvan alle jääneen viimeisen potilaan. Kissa lymysi jalkoihini kuin turvaa etsien (niin se varmaan tekikin) ja nostin sen sitten vaan pöydälle ja matolääke meni puolivahingossa alas suusta, kun avulias Terapeuttimme varasti niin sanotusti shown.

Onneksi tämä matolääke annetaan kerta-annoksena!

Hepuleita

Jösses että olikin kympin päivä sään suhteen! Pakkasta päivällä -5 ja aurinko tosiaan paistoi, niin ettei työnteosta tullut mitään. Missasin pari tällaista päivää istumalla sitkeästi työtuolillani, kun Terapeutti pääsi ulkoiluttamaan Isäntää tuohon loistavaan ilmaan! Mutta tänään en kestänyt enää, oli pakko vähän hepuloida mäyräkoiran ja kameran kanssa tuolla juoksutarhassa. Nyt on pakkasta jo -10, mutta ei haittaa, niin kauan kuin yöllä näkyy kuu ja päivällä aurinko!

Hämärän rajamailla lenkkeilimme Jälkikasvua vastaan bussille, parin-kolmen kilometrin lenkki ja syksyn upein auringonlasku! (huomaa varmaan, että ollaan saatu osamme kurjista keleistä, vesisateista ja kurasta) Parempi kun ei kato säätiedotuksia tänään.

Tämän riekkumisen jälkeen Terapeutti saikin viimeisen satsin matolääkkeitä, että on kevyt olo senkin puolesta. Helppo nakki tuo mäyräkoiran madotus verrattuna neljän kissan madotukseen. Täytyy kaivaa se haarniska jostain esiin...

Lahjalista mäyräkoiran tapaan

Mitähän mäyräkoiraterapeuttimme toivoo joululahjaksi...

1) mummon vanhat sydänkalsarit (pitkät)
2) Jälkikasvun pieneksi käyneet kengät vai
3) vanhan haisevan luun...?

Mäyräkoiran tuunattavien tavaroiden varasto on vuoden kuluessa huvennut olemattomiin, kuten myös Jälkikasvun vanhat pehmolelut. Ihminen tässä kallistuu pikkuhiljaa vaihtoehdon 3 kannalle, kestäisi pitempään järsittävänä - kenties jopa joulunpyhien yli - kuin mikään lelu...
(Kerran ostimme "ikuisen" koiranpallon, jota ei myyjän rotikkakaan ollut saanut rikki. Kun näytimme sitä mäyräkoiralle, se katsoi sitä hölmistyneenä ja tuhosi sen noin 5 minuutissa.)

No, onhan tässä vielä aikaa...(ai niitä kuuluisia viimeisiä sanoja vai?)