Vastaan käveli ihminen

Eräänä päivänä ollessamme vakiolenkillämme vastaan käveli ihminen. Täällä, susirajalla Jlan selän takana keskellä ei mitään! Tai ainakin siltä tuo tähän saakka autio tienpätkä on tuntunut. Terapeutin kanssa olemme hallinneet sitä päivisin kun muut kyläläiset ovat kuka missäkin. Siksi vanhahko mies keltaisessa varoitusliivissään sai mäyräkoiran hetkeksi tolaltaan.

Terapeutti ryntäsi miestä kohti julmasti haukkuen. Parikymmentä metriä edettyään se pysähtyi ja vilkaisi taakseen. Mitä? Oma ihminen on pysähtynyt. Vilkaisu mieheen ja takaisin omaan ihmiseen. Oma ihminen sanoo hiljaa itsekseen "sivulle" ja sanoo saman viittomakielellä. Terapeutti säntää tuhatta ja sataa kohti omaa ihmistä kunnes kohdalla pistää liinat kiinni ja sivuluisussa kurvaa ihmisen vierelle. Palkintona kuivattua naudan lihaa. Vanha mies tervehtii ja häntäkin hymyilyttää. (Minähän olin kuin yhdistelmä Hangon keksistä ja Naantalin auringosta). Terapeutti keskittyy lihamurusien etsiskelyyn, eikä vilkaisekkaan ohi kulkevaa vanhaa herraa.

Tämä ei ollut unta vaan aito tilanne kylätiellämme. Näin aina toivoisin kohtaamisten menevän, varsinkin jos koira sattuu olemaan irti. Vaikka en ole tällä hetkellä juuri lainkaan innostunut talvesta niin näistä hetkistä Terapeutin kanssa nautin täysin siemauksin. Jos tämän sais vielä toimimaan lumettomaan aikaan...