"Jos olen katsovinani oikealle mutta poistunkin takaviistoon vasemmalle, kanttaan kylki sammalta hipoen talon nurkan ympäri kymmenellä loikalla kohti pohjoista, lämmittelen tassunpohjiani kiemurrellen mattotelineen ympärillä, käännyn länsisuoralle ja sitten talla pohjaan. Yleisö mylvii eikä tahdo pysyä poissa ajoradalta, mutta niistä viis. Tiedän, että olette siellä, se puissa kiipeilevä karvahäntä JA se piikikäs tuf-tuf-pallo."
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Suunnitelma Ö
"Jos olen katsovinani oikealle mutta poistunkin takaviistoon vasemmalle, kanttaan kylki sammalta hipoen talon nurkan ympäri kymmenellä loikalla kohti pohjoista, lämmittelen tassunpohjiani kiemurrellen mattotelineen ympärillä, käännyn länsisuoralle ja sitten talla pohjaan. Yleisö mylvii eikä tahdo pysyä poissa ajoradalta, mutta niistä viis. Tiedän, että olette siellä, se puissa kiipeilevä karvahäntä JA se piikikäs tuf-tuf-pallo."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Voisivatkohan koirat ajatella noin? Emme saa sitä koskaan tietää. Ajatuksia niillä kyllä on pää täynnä se on ihan varmaa! Vai on teillä piikikä tuf-tuf pallo herännyt. Meilläpäin ei ole siilejä. Vaihtaisin tärppä-kärpän kyllä koska vaan pihasiiliin!! Terveiset M-L ja Ossi
Mekin näimme eilen iltalenkillä ensimmäisen siilin ja onneksi näin siilin ennen Ollia, joka ei todellakaan tunne armoa siilejä kohtaan. Hiiriperhe on muuttanut asumaan ulkovarastoon, Olli on siis ajanut naapurin kissan tarpeeksi monesti pois pihalta ja näin siinä sitten kävi. Meillä onkin käynnissä taistelu hiiri vastaan mies. Välineenä miehellä on hiirenloukku. Yksi hiiri kuollut, kahdesti viety syötti. Mies näytti mäyräkoiralle kuollutta hiirtä, koira tuskin jaksoi katsoa. Hö, olisi sanonut, jos olisi osannut.
Terapeutin riemuksi ja meidän riesaksi sekä oravat että siili ovat nyt samanaikaisesti maisemissa. Ehtikin jo talven aikan unohtua tuo siili. Ossi olisi varmasti ilahtunut, jos sellainen mönkisi pihamaallenne! Harkitsen vaihtokauppaa...
Olli, ollaan näköjään taas samaan aikaan koneella! Olli-poika tulikin noista siileistä mieleen, että jokos siellä on niitä näkynyt ja saman tien sain vastauksen!
Meillä kissat kantaa päästäisiä rappusille, jossa Terapeutti niitä sitten vartioi - meiltä. Se piilottelee niitä suuhunsa, ei syö mutta imeskelee varovasti ja joskus lupsauttaa sellaisen sitten ulos meidän epäluuloisten katseittemme alla. Kissa ei syö päästäistä, sillä se maistuu pahalta, näköjään myös mäykyn mielestä. No, hiiret menevätkin sitten parempiin suihin!
Lähetä kommentti