Nyt meinas ottaa ohraleipä, oli meinaan niin pitkä tauko kirjottelussa etten enää muistanut salasanaa ja jäi saunakin lämmittämättä kun pähkäilin miten pääsen tänne plokiin ja blogger tempaisi minulle yhtäkkiä uuden blogin jossa luki "et kirjoita vielä yhtään blogia" vaikka yritin vaan kirjautua tänne sisään. Mitä mitä! Sitten kolusin näitä ohjeita ja lopulta taisi olla bloggerkin sekaisin. Nyt minulla on siis varjoprofiili jossain, enkä enää käsitä miten saan sen pois. Illan tuskailun jälkeen palasin sammuttamaan rakkinetta ja simsalabim, kokeilin vielä kerran kirjautumista ja kas kummaa, muisti palasi pätkittäin ja nyt siis olen täällä, huh. Taisi olla liian pitkä tauko.
Kesä mennä humahti ohi, nyt sitten vaan haistellaan syksyn tuntua ilmassa. Kesällä en ottanut mäyriksestäkään kuin pari kuvaa, mitenkä se tuo aika tuolleen taas meni. No, entiseen malliin on koiran elämä, makoilee parhaillaan meidän sängyssä kun Hänen sohvalleen on majoittunut yövieras. Tarttee vissiin vetäytyä karvakasan viereen, kellokin on jo oho, puol kaks?? Että tästä se taas lähtee. Haukotuksia!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tervetuloa takaisin :)
Vähänkö riipaisee, kun edellisen postauksesi kuva on tuolta alkukesältä, ja nyt kesä irrottelee jo otettaan.
Terapeutille reipasta syksyä!
Tervetuloa takaisin kesälomalta. Oli se hyvä, että muistit salasanasi. Minulla on ihan samanlainen kokemus mutta työelämästä.Tulin takaisin ainakin kolmen ellei täydeltä neljän viikon lomalta enkä muistanut verkon salasanaa. Eikä sitä tietenkään ollut kirjoitettuna missään.Jouduin lähes paniikkiin ja mietin, että joudunko soittamaan ATK-vastaavalle Göteborgiin.Kyseinen henkilö ei ollut se maailman ystävällisin.No istuin vain alas, hengittelin syvään ja aloin tehdä muita töitä ja bim.Ehkä puolen tunnin päästä koin sellaisen ahaa-elämyksen ja kokeilin salasanaa joka toimi:)
Terapeutille mukavaa loppukuuta. Nyt olisi etua jos sillä olisi noutajan "vikaa" kun tuo sorsastus alkoi... Terveisin M-L ja Ossi
Hei Mai: jos nyt onnistuinkin taas pääsemään tänne blogiin, niin nyt on sitten oma sähköposti jumissa, saan kyllä viestit mutta se ei suostu lähettämään vastauksia! Kunhan mikrotukihenkilöni kotiutuu, niin siirrän harmaiden hiusten saannin hänelle.
Oli aika rivakka kesä, jos syksy olis pitkä ja kuulas niin mikäs siinä.
Moi Marja-Leena: näitä pimeitä hetkiä näköjään tulee, mullakaan ei ollut missään ylhäällä kun ajattelin että kyllä mie tän muistan kun käytän useamman kerran viikossa, mutta tauon jälkeen ei ollut kyllä mitään havaintoa asiasta!
Terapeutti varmaan noutas sorsat jos ne putoais kuivalle maalle, tai kädenlämpöiseen veteen! On muuten tuo sorsajuttu meille aika vierasta, lautasellakin. Terapeutti tarjoilisi varmaan niitä kuolleita myyriä tai oravapaistia jos sais päättää :)
Artulle ja Ossille terveiset!
Lähetä kommentti