Milloin se Tyttö saapuu?Oltiin taas iltakävelyllä kaupungin valoissa. Tällä kertaa otettiin suunta kohti lapsuudenkotia ja tallattiin vanhaa koulutietä joenrantaa ja vanhaa asutusaluetta myötäillen. Varusteenamme oli kilo heijastimia. Matka taittuikin melko rivakasti, Terapeutti pelkää vähän pimeää ja jatkuva liikenne saa sen vähän pyörälle päästään. Silloin jalat mennä vipeltävät erityisen reippaasti. Vastaantulijoita ei missään tapauksessa tervehditä (siunattu hiljaisuus!), eikä koirien ohituksetkaan saaneet kirvoitettua minkäänlaisia kommentteja mäyräkoiran suusta. Aivan kuin taluttelisi eri koiraa kuin kotitiellä...
Muutakin ilonaihetta oli, pyöräilijöillä oli melkein kaikilla valot! Täällä kiitetään ja kumarretaan viime viikkoista poliisien pitämää pyöräratsiaa, muuta selitystä en tälle fillaristien äkillisille valaistumiselle keksi.
Kävely lapsuudenkotiin kesti 25 min. Siellä vetäisimme kupilliset raanavettä ja moikkasimme Ukkia, Terapeutti rapasi nojatuolin ja sitten katselimme säätiedotuksen. Synkkää ja ikävää luvassa, joten joudettiin paluumatkalle. 40 vuotta sitten (ziisus että siitä on kauan! ) koulumatka kesti kouluun päin puolisen tuntia, mutta kotiinpäin ainakin tunnin. Matkalla oli siihen aikaan kaksi kauppaa, joissa myytiin penninnalleja. Muistan vieläkin ne kauppiaiden kireät suupielet kun ilmestyimme kauppaan pennosia pikku kätösissämme puristaen, ne olimme noukkineet kaupan pihalta kun sitä ennen olimme keksineet uudet hinnat päivän tarjouksille. Ne oli kirjoitettu liitutauluun, joka oli viisaasti ripustettu ulos ulko-oven viereen. Porttikieltohan siitä napsahti, siihen toiseen kauppaan, luudalla höystettynä. Toinen kauppa lopettikin sitten ihan itse.
Haukotus, täytyy vielä lähteä huutelemaan yhtä kadonnutta kissaa tuolta ulkoa.
4 kommenttia:
Voi mahdoton, vai liitutaulu koululaisten karkkikaupassa :) Ihan omalla vastuulla.
Kiva havainto tuo, että kaupungin vilinässä koira ei räyhää. Pitää kokeilla, onko vaikutusta meillä tuplaärjymiseen, joka alkaa viedä maineen ja hermot.
En tiedä tuliko laitettua liian kalliit vai liian halvat hinnat :).
Olen itsekkin hämmästynyt siitä kuinka hyvin Terapeutti käyttäytyy näissä "poikkeusoloissa". Sen on varmaan pakko skarpata kun ympärillä tapahtuu koko ajan eikä se ehdi sitten avata suutaan tai ei uskalla :) Ihan kiva kävellä välillä hiljaisen koiran kanssa. Ai teillä on innostuttu "kuorosotaan", auts!
Kiitos kukkasista!
Pennin nallekarkit. Voi nostalgiaa nyt huipussaan!
Lisää näitä rotuyhteneväisyyksiä. Ossi ei pidä pimeästä mutta ei nyt varsinaisesti pelkää pimeää.Enempi se tuntuu häiriintyvän kovasta tuulesta metsässä.Ja meidän kahdella Euroopan matkalla hoksattiin, että koira on ihmisvilinässä harvinaisen hiljaa.Auta armias kun omaa tietä kävellään ja joku tulee raitilla vastaan niin jodlaus alkaa jo kaukaa.Hyvä Terapeutti. Olet selkeästi tyylipuhdas karkkarineito:) Terveiset M-L ja Ossi
No nostalgiaa on molemmat, pennit ja nallet! Yhtään mäyräkoiraa en muuten lapsuudestani muista, ei ollut kellään tutulla ainakaan...
Lähetä kommentti