Olin jo unohtanut, että meillä on olemassa tällainen härveli. Piti kaivaa se esiin nyt kun olemme koiran kanssa kaksin kotona. Mies ja lapsi ovat viemässä ukkia (91v.) ukin tyttöystävän luo.
Terapeutin mielestä imuri tarkoitaa kissan takaa-ajoa. Tällä kertaa Empun hermot pitivät, eikä se lähtenyt säntäilemään mihinkään, mäyräkoiraa kiukutti.
Kostoksi siitä mäyräkoira varasti siivoustossuni kun olin puistelemassa mattoja. No sittenhän sitä takaa-ajoa saikin harrastaa, käännetyssä järjestyksessä tosin.
Eilen tulin luvanneeksi koiralle, että tiedossa on tänään pitkä lenkki, mikäli taivaalta ei sada p....aa. Ei satanut, mutta ei me silti päästy oikein mihinkään kun olis pitänyt olla joko rollaattori tai luistimet apuna.
No ainahan voi mennä tarhaan nuuhkuttelemaan.
Ja kyttäämään lintuja. Orava oli syömässä talon takana, mutta sitä en kertonut mäyräkoiralle ennen kuin sisällä. Katselimme paistia ikkunan läpi.
Ja sen verran kiltti mussukka mäyris on tänä(kin) vuonna ollut, että lahjapakettiin kääräisin tällaisen lelun. Oli eläinkaupan vahvimmalta tuntuva lelu, eikä se vingu. Veikkaan eliniäksi 5 min. Mukavaa muuten Marja-Leena kun muistit "tanskandogin lelun" siellä eläinkaupassa, meidän kaupassa ei ollut muita kuin se sama köysi mikä Terapeutilla on ollut viime joulusta saakka, enkä viitsinyt sitten samaa nuijimisvälinettä Terapeutille enää ostaa. Tää näyttäs vähän ihmisystävällisemmältä.Poistin tästä loppuosan, koska aloin miettiä leluasiaa liian syvällisesti. Olin jo morkkiksen asteella tuosta yhdenkin lelun ostosta, mutta tulin sitten järkiini. Jouluna katselen vaan mäyräkoiran tähtien lailla tuikkivia silmiä, sen viis minuuttia minkä lelun elinkaari todennäköisesti kestää. Että silleen.
7 kommenttia:
Ollille on kääritty joulupakettiin leijona (ilman vinkua). Viidessä minuutissa ensimmäinen korva on revitty irti...
Jos meillä olisi tuollainen kävelevä imuri, koira seuraisi sitä varmaan koko ajan. Nytkin seuraa tavallista imurointia silmä tarkkana, ettei vaan yksikään oma tavara pääse livahtamaan imurin syövereihin.
Täytyy vielä kommentoida, että teidän ukki taitaa ollakin melkoinen teräsvaari :)
Ai säkin tykkäät tossuista? Mäkin. Ihan parhautta. Valitettavasti liian usein kuuluu komento j-ä-t-ä.
Joululahjoja? Tää on kuule mun eka joulu ja ei mitään tietoo...
Hienoa narulelu! :)
Meilläkin on paketoitu Pinjalle joululahja (tai usemapikin). Yleensä olen laittanut pakettiin jonkin luun aattoillan puuhaksi, mutta nyt ostin vinguttimenkin. Koira rakastaa kaikkea mistä lähtee ääni ja tappaa ne silti välittömsäti. Tuo vinkulelu kestää sitten varmaan sen minuutin, mutta onpahan, kuten sanoit, koira edes sen hetken iloinen. Ostin kuitenkin kaupan halvimman, parin euron lelun, ettei särkyminen niin harmita :D
Hei Olli! Terapeuttikin rrrakastaisi kovasti tuollaista lelua, missä on korvat tai häntä, mutta julma ihminen harvoin heltyy ostamaan sellaista. Edes jouluna! Tunnustan, että syötettiin vauva-Terapeutille lapsen vanhat pehmolelut vintiltä. Jo silloin mäyris osoitti sellaisia teurastajan otteita, että taidettiin nieleskellen katsella sitä touhua. Ja se täytteiden määrä...
Kyllä, ukki on vielä vauhdissa ja tyttöystäväkin ihastuttava 86-vuotias nuoruudenihastus!
Moi Myrsky! Onneksi ihmisillä on lyhyt muisti ja ne unohtaa nopeasti kaikki keljut temput (jostain syystä ne vielä naureskelevat jälkeenpäin niille) ja saat varmaan roppakaupalla lahjoja, ja silmien räpsyttely tehoaa aina! Tossuihin yritän tehdä aina tuuletusreiät ennenkuin ihminen saa minut kiinni. t.Terapeutti
Heipparallaa Sunan! Vinkuleluja onkin tarjolla hyllykaupalla, mutta Terapeutti taas ei koskekkaan niihin just sen äänen takia. Se pelkää vissiin satuttavansa lelua, enkä viitsi kiusata sitä niillä.
Meidän edellinen mäyristyttö tuli herkästi valeraskaaksi ja vinkulelut oli pannassa sen takia. Se nimittäin hoivasi niitä pesässään ja tisseitä tuli maitoakin niille kumiluppanoille. Hoivasi se tosin mykkiä villasukkiakin, mutta vinkulelut olivat kiellettyjen lelujen listalla juuri tuon valeraskausherkkyyden vuoksi.
Minäkin olen hankkinut aiemmin luun joululahjaksi, mutta Terapeutille on tullut joku ihme kyllästyminen niihin, se ei niitä juurikaan syö, raahaa vaan pesäänsä ja vahtii luuta ettei kissat pääse lähelle. Se töröttää siinä luun vieressä niin kauan kuin se on siinä, ei ole kiire edes ulos silloin. Ja taas pitää ihmisen viheltää peli poikki!
Joutuu meilläkin näyttämään lattialle imuria mutta kun meille rakennettaessa asennettiin keskusimuri niin meillä on sitten vaan sellainen Ossin inhoama piiitkä pärisevä letku. Teiltäkös mää lainasin sitä dogi-ideaa:)? Onkos Terapeutilla sitten kanssa ollut tuollainen iiiso mustekala? (sitä se mielestäni muistuttaa).
On teillä varsinainen teräsvaari kun jaksaa vielä naispuolisten tyttöystävien luona kyläillä. Iloista joulua teille kaikille M-L ja Ossi
Moi Marja-Leena ja Ossi! Dogi-idea on kyllä vapaasti käytössä, onhan se ainakin osoitus siitä, että joku tavaa näitä tekstejäkin ja kaipa niistä aina jotain tarttuu mukaankin. Ei meillä noin hienoa mustekalaa kyllä ole, mutta tuo metrinen nuijimisväline on. Varmaan kaupoista loppuu nyt ne dogilelut, kun mäykkyihmiset niitä koirilleen ostaa, suosittelen minäkin! Vai onko Ossi jo saanut sen tuhottua?
Olinkin muutaman viikon ulkona tästä blogimaailmasta, yritän pikkuhiljaa palautua normaaliin rytmiin noista työkuvioista. Oikein hyvää joulun odotusta teillekkin, kohtahan se jo on käsillä!
Ja ai niin! Ettei jäisi mitään väärinkäsityksiä kellekkään, luulin tosiaan että pari postausta sitten käymämme dogilelukeskustelu poiki ajatuksen sanoista tekoihin, ja sehän on aina pelkästään positiivistä! Että siltä kantilta ajattelin, ilahtuneena asiasta! Ehkä kirjoitan joskus epäselvästi, joo.
Ja tuo meidän mätkimisköysi näkyykin sattumalta tuossa kuvassa, jossa Terapeutti on kissan kanssa, siinähän tuo on raahattuna nojatuoliin. En muista, onko siitä sen kummempaa kuvaa missään, on niin hämärää ettei nää sisäkuvat tahdo oikein onnistua ulkokuvista puhumattakaan.
Ja sitten eikun lahjoja pakettiin!
Lähetä kommentti