lauantai 29. tammikuuta 2011

Vaari näkyvissä!





Eilen käytiin potkurilenkillä ja oli kamerakin pitkästä aikaa mukana. Ei kyllä oo kovin näppärän näköistä työntää potkuria ja ottaa kuvia villinä ja vapaana juoksevasta koirasta, lapaset ja linssin suojus vuoronperään hangessa. No vauhtia piisasi. Vastaan ajeli pyörällä vanha pappa, varmaan 90 vee (mistähän näitä vanhoja vaareja oikein tulee, ei ollut taaskaan omalta kylältä?).

Edellisen papan kohdallahan mäyräkoira toimi loistavasti, nyt ehdin sekunnin murto-osassa ajatella että mitenkähän tänään käy. Mäyräkoira siis juoksi edelläni ja ilmoitti suureen ääneen papan saapumisesta. Kun näin että pappa ajaa pyörällä näin sieluni silmin kuinka mäyräkoira ryntää pyöräilijän lahkeen tuntumaan ja yrittää ottaa villisti haukkuen siitä kiinni ja pappa kellahtaa pyörineen kumoon pehmeään (onneksi) hankeen. (Voisin kyllä jatkaa ajatusta lonkkamurtumaan, ambulanssiin ja oikeudenkäyntiin, mutta nyt ajatus seis!)

No, oikeasti se meni näin: kun Terapeutti vilkaisi minuun sanoin maagisen "sivulle"-sanan ja kaivelin samalla taskuani. Terapeutti käännähti ja ryntäsi luokseni ja siinä sitä taas syötiin retkieväitä, kunnes pyöräilevä vaari oli ohittanut meidät. Hyvä koira ja hyvää päivää vaari!

Hehkutan nyt tätä vierelletuloa kun kaikki mäyräkoiran omistavathan tietävät, että tällaisissa tilanteissa leijuu ilmassa myöskin Se Toinen Mahdollisuus. Itsekkään en tiedä, mitä sitten tapahtuu jos vastaan tuleekin toinen koira/jänis/orava. Mieluiten kaksi jälkimmäistä, huomauttaa Terapeutti.

Terapeuttikin on muuttunut tänä talvena, se nimittäin seurailee tekemisiäni, vilkuilee taakseen ja odottelee minua. Aiemmin se ei paljon taakseen vilkuillut kun oli irti. Luottamus on siis suurempi, minulla siihen että se tulee luokseni kutsusta ja sillä siihen, että taskussa on sen suurinta herkkua. Tässä onkin suuri tyrimisen mahdollisuus omalta puoleltani. Pari kertaa on käynyt niin, että yksi kissoistamme on päässyt liha-apajille ja tyhjentänyt vaivihkaa pussin sisällön. Viimeksi kätkin kuivatun lihan peltipurkkiin, mutta niin vain oli purkki saatu auki ja lihat olivat pitkin eteisen lattiaa. Onneksi tulin ajoissa paikalle, että edes osa säästyi. En oikein edes keksi enää tarpeeksi turvattua paikkaa, sillä kissa saa myös kaapin ovet auki. Että kyllä tämä liha näyttää herkkua olevan. Se on sellaista kuivattua naudanlihaliuskaa, helppo murtaa sopiviksi paloiksi eikä sotke taskuja.

Ja joo ihanan lauhaa on, mittarissa 0.0 lukemat!

4 kommenttia:

Arttu kirjoitti...

Miten tuo mahtava edistys ja kontaktin ottaminen korian puolelta on tapahtunut, nameillako vai onko muita kikkoja ollut mukana ;))

Kadehdittavat kelkkakelit teillä. Täällä on isketty pyörätielle jo lasti soraa. Onpa sitten materiaalia mitä harjakoneet taas keväällä tupsuttelee ojia kohti.

Sohvi kirjoitti...

Hyvä kysymys! Nukuin yön yli miettien samalla vastausta, mutta näin vain unta että minulle lahjoitettiin aasi ja apina ja herätessäni pohdin mitä ihmettä niille tekisin!
Mutta luulen (=pelkään) että kysymys on siitä, ettei muuta houkuttelevaa ole tarjolla kuin tuo liha. Kunhan hankiaiset koittavat tai lumi sulaa, niin elävän riistan tuoksut tulevat houkuttelevimmiksi kuin kuolleen märehtijän. Lisäksi tielle saapuvat mopot yms. joten irtipitokin on mahdotonta. Mutta hyvä näin! Saadaan mekin edes vähän nauttia talvesta kun se on kuitenkin näin pitkä.

Marja-Leena kirjoitti...

Minä voisin lähettää Ossin teille uudelleenkoulutettavaksi. Siis tuollainen potkukelkalla lähestyminen saisi meidän Ossin täysin hulluksi. Se kun inhoaa polkupyöräilijöitä, sauvakävelijöitä, juoksijoita
- kaikkia vastaantulijoita yleensäkin. Kaikki saavat järkyttävän haukkutervetuloa-tervemenoa toivotuksen. Joku mennyt ihan varmasti pieleen silloin kun Ossia olisi pitänyt sosiaalistaa vaikka raahasin sitä mukanani tallilla katsomassa hevosia ja yritin muutenkin ottaa pentupenskana mukaan joka paikkaan mutta pieleen meni. Se sitten on outoa, että kun ollaan kaupungilla kävelemässä (ani harvoin) niin silloin koira on hiljaa. Miettii ehkä että kaikkia ei kerkiä missään tapauksessa haukkua:) :) Ossi ja M-L

Sohvi kirjoitti...

Terapeutillekkin kaupungilla kävely on niin outoa, että ihan mykäksi sekin menee. Pitääköhän ne näitä tuttuja teitä omana reviirinään?
Ottaen huomioon tuon aasi-apina unen, niin parempi kun en tässä hirveästi ala "viisastelemaan":D Parin viime päivän sisällä täälläkin on haukuttu naapurin rouva ja tuntematon kulkija tuolla ei-omalla-maalla. Molemmilla kerroilla koira oli hihnassa...että että, en tiiä.