keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Joko se lähti?


No nyt on koiravieras viety takaisin omaan kotiinsa ja talossa on vain yksi koira. Jotenkin unohdin tuon kameran käytön, joko oli kurja ilma tai sitten en muistanut ottaa sitä mukaan. Nyt mäyräkoira voi taas omia kaikki ikkunat käyttöönsä. Yhdestä päivystetään tiellä liikkujat (joo, sieltä sohvan selkänojalta) toisesta oma auto ja kolmannesta tuijotetaan talitinttien jännittävää elämää.

Vielä muutama päivä sitten hanki kantoi mäyräkoiraa niin, että se pääsi kulkemaan juoksutarhastaan tallin taakse. Olin sitä kuitenkin vastassa tallinnurkalla, joten tutkimusmatka päättyi siihen. Lumet sulavat ja kylätie on päivisin kurainen ja sohjoinen, joten on vähän hakusessa tämä juoksutuspaikka.

Koiravieraan kanssa yhteiselo sujui varsin mallikkaasti. Kumpikaan ei yrittänyt pomotella, Terapeutti oli melkeinpä vieraanvarainen lajitoverilleen. Edesmennyt Saara-täti sensijaan selätti jopa tällaisen jättikokoisen koiran yhdellä haukahduksella. Mitään muuta ei tapahtunut, yksi haukahdus ja jättikokoinen vieras oli selällään mäyräkoiran edessä!

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Vierailija

Vieraaksemme on saapunut jättikokoinen versio Terapeutista. Yhdessä he voivat tarkkailla auramiehen puuhia. Vain toinen heistä tarvitsee apukeinoja nähdäkseen ikkunasta ulos. Koska korkeajalkainen ystävämme jää pariksi päiväksi hoitoon, se on aiheuttanut pientä hämmennystä mäyräkoirassa. Korkeajalkaisen ystävämme "oma paikka" raahattiin olkkariin, jossa mäyräkoira kävi sitä testailemassa. Ilmiselvästi se mietti, että meinaakohan se jäädä tänne asumaan. Hmm.

Alkuhämmennysten jälkeen kävimme lenkillä räntäsateessa ja uskalsin laskea Terapeutinkin irti. Jättikokoinen ystävä kiinnosti vielä tänään enemmän kuin jänisten jäljet, huomisesta en enää olisi niin varma. Terapeutin oma Turvamies (siis eräs kissoistamme) vähät välittää vieraasta koirasta, tai sitten se ei erota niitä korkeita pilareita koiran jaloiksi. Muut kolme kattia sen sijaan ovat saaneet oman privat-sisäänkäynnin pesuhuoneen ovesta.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Happi- ja muita hyppelyitä



Tänään kävelimme tänne, joelle, jossa kulkee moottorikelkalla ajettu ura rantoja pitkin. Olin hetkeä aiemmin poikennut noukkimaan pudonnutta talutushihnaa uran sivuun, koska mäyräkoira oli pomppimassa karkuteille jänisten jälkien houkuttelemana. Putosin polvilleni hankeen ja upposin kainaloita myöten lumeen. Oli muuten hankala kammeta itsensä ylös toisessa kädessä kamera, toisessa poukkoileva mäyräkoira. No ei tullut otettua tilannekuvia...

Ilmahan on mitä mahtavin ja Terapeutin riemuksi linnut ovat heränneet laulamaan. Niitä täytyykin pysähtyä kuuntelemaan muutaman kymmenen metrin välein. Lisäksi Terapeutin hartaasti odottama herra Orava saapui vihdoin lintulautavierailulle. Ei meinannut tulla tärinästä loppua, kun mäyräkoira hoksasi, kuka on saapunut maisemiin!

Tämä töitten lomasta, täytyypä palata sorvin ääreen.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Pientä pintaremonttia



Tähän pisteeseen ollaan päästy tuon talviturkin heiton kanssa. Ei auta muu kuin palkita Terapeutti, ja siihenhän sopii aito luu.

torstai 18. maaliskuuta 2010

Kevään merkit



Näissä merkeissä on viikko vierähtänyt, eikä tässä vielä kaikki. Itse asiassa tässä on vasta selästä nypityt karvat. On sitten linnunpönttöihin lämmikettä.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Ai tekin olette täällä...?

Eräänä iltana ennen hämärää menin mäyräkoiraterapeutin kanssa lapioimaan tätä tarhaa auki lumesta, siellähän on ollut juoksu-uran pohja koko talven. Ilmeisesti lapionvarressa heiluminen näytti mäyräkoirasta hitaalta ja tylsältä puuhalta, joten virikkeet piti kehitellä itse. Se loikkasi ketterästi hangelle seuraamaan jäniksenjälkiä.

Luulin, että hanki upottaa niin, ettei se pääse kovin pitkälle, joten jatkoin lapioimista ja koira kulkuaan. Paitsi että parin päivän lauhempi keli olikin kovettanut hieman hangen pintaa höttölumen alta niin, että mäyräkoirahan ei uponnutkaan siihen, vaan tallasi määrätietoisesti hädintuskin näkyvissä olevien aitojen yli kohti takametsää.

Pihassamme alkoi tutunoloinen viipottaminen: missä lumikengät, Isäntä, sukset, Jälkikasvu? Lumikengät jalassa lonksuen loikin kohti takametsää, jossa on tietenkin hemmetin tiheä taimikko. Mäyräkoiran ura oli kyllä helppo havaita, mutta melkein mahdoton seurata. Muu perhe tuli suksien kanssa apuun. Kun siinä aikamme sähelsimme, tuli puskasta esiin valkoinen möykky, jonka silmissä oli lievästi ilahtunut kysyvä katse: Ai tekin olette täällä...?

No, nyt kun on hiihtoloma meneillään, on hyvä että Jälkikasvukin pääsi edes kerran suksille loman aikana. Ja kävihän tuo rymyäminen iltalenkistä. Kiire tuli sen vuoksi, että jonkun matkan päässä menee moottorikelkkareitti, eikä siellä kovin hiljaisilla vauhdeilla ajeta ja hämäräkin oli laskeutumassa. Mäyräkoira oli kyllä läpeensä tyytyväinen koko illan.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Mutta isoäiti...?




...miksi koirallasi on noin suuri pää...?
...ja noin suuri suu...?
...ja noin korkeat jalat...?

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Koiranunta



Kun ulkona on märkä räntäsade, Terapeutti voikin keskittyä itse asiaan eli päivänokosiin. Itse aion keskittyä loppuviikoksi työasioihin, joten aurinkoista ilmaa (tulossa viikonloppuna) odotellessa mukavia hetkiä mäyriksienne kanssa!