Kirjahyllyn liepeillä

Koska pakkanen vielä paukkuu, niin tässä joutaakin vilkuilemaan kirjahyllyään. Tämän kirjan olen saanut 10-vuotislahjaksi kotiväeltä. Muistan, että olin älyttömän kateellinen näille Koiviston lapsille, sillä olihan heillä keittiössään sekä tiikeri ETTÄ karkeakarvainen mäyräkoira. Kohtaloni mäyriksien kanssa oli siis sinetöity tämän kirjan myötä. Kiitos Santtu!

Koiria, rakkautta ja surua, kirjoittaja Yrsa Stenius. Voi Yrsa minkä kirjan oletkaan kirjoittanut!

Kirjan nimi kertoo kaiken.

Muitakin kollegoita hyllystä löytyy, Lulu ja Marley. Elokuvaa jälkimmäisestä en edes halunnut nähdä. Kirjan löysin kirpparilta ja niin kävi Marley-poloista sääliks, että pelastin sen kirjahyllyyni, vaikka olin jo lukenut sen. Lulun kirjoittaja on Mirja Pyykkö.

Tämä oli löytö pienestä kirjakaupasta parikymmentä vuotta sitten. Kirjoittaja ja kuvittaja on hollantilainen Rien Poortvliet, alkuteos nimeltään Braaf. Aivan ihana tarina kirjoittajan omista koirista ja seassa tietysti karkkari Max.

Tässä näin.

Ja Rienhän on ollut paikalla kun piirtäjän lahjoja on jaettu!

Outi Pakkasia olen lukenut ties kuinka monta vuotta. Kun ensimmäisen kerran vilkaisin kirjaa kirjastossa ja sivuilla vilahti karkeakarvainen mäyräkoira Justus, niin ajattelin, ettei kirja kovin huono voi olla jos siellä on tällainen sankari mukana. Viimeisimmässä kirjassa Justus alkaa olla jo aika iäkäs, yksi huolestunut lukija täällä.

Mutta mikäs se täällä? Mäyräkoiran oma mielikirja kun on niin hyvin maistunut ja se on...

...tietenkin Terveyttävä ravinto-opus, ei kai sitä muuten syötäisi. Suoraan vuodelta 1992, jolloin se oli uusi ja juuri tullut kirjastoon. Eivät huolineet tätä kappaletta enää kirjastoon, vaan minun oli hommattava uusi. Takakannessa on muuten hintalappu, 180 mk. Siis kirjojen hinnat ovat pysyneet melkein samoina. Nythän tämä on taas ajankohtainen, kun lisäainekeskustelu on saatu vauhtiin.

Hyvää viikonloppua kirjojen ja koirien parissa!

Ilo irti

Eilen illalla naputtelin epäuskoisena pakkasmittaria, että onko se rikki kun näyttää vaan -19. Ei ollut, tänään oli jo melkein lämmintä kun lauhtui tuostakin vielä melkein kymmenen astetta. No tästähän seurasi tietysti kuvassa näkyvää toimintaa, ja näytti siltä kuin mäyräkoiraa olisi laulattanut kun se nelisti kaasu pohjassa pitkin kylätietä.

Meni vissiin puol vuotta

Plarasin kuvia ja huomasin täällä kesäkuvien joukossa nämä, mitä en sitten olekkaan muistanut täällä esitellä. Teillä, joiden blogeja luen, oli kesällä hauska teema aiheesta mitä mäyrisrompetta on kotiin kertynyt. No laitanpa nämä nyt tänne piristämään tätä keskitalvea!

Mäyrismuki oli synttärilahjatoivomukseni. Todennäköisesti Isäntä ja Jälkikasvu marssivat eläinkauppaan tarkka selostus ja varmaan piirroskin kädessä, että minkälainen sen olla pitää. Ehdoton suosikkini aamukahvilla. Tällainen taisi muuten olla jollain muullakin? Musti & Mirri poisti mukit valikoimistaan, joten olipa hyvä, että tuli hankittua ajoissa.

Mäyräkoira CD-teline. Hankittu Turusta kaupasta, jossa se piti maksaa ennen kuin se edes tilattiin jostain Indonesiasta. Eikä siinä edes voi pitää niitä CD-levyjä, sillä se näyttää silloin ihan hirveältä! Säälin varmaan tätä jotenkin. Se on meillä antennin vahvistimena telkan edessä. Kissoista se tuoksuu viehkeältä, koska puskevat ja kiehnäävät sitä harva se ilta.

Tiimari-mäyrikset. Nämä ovat käyneet läpi monet muutot ja vielä ne jostain putkahtelevat esiin. Kuvassa muuten lämmin kesäpäivä, jotain +30 ja risat, kuvitelkaas sitä! Ihanaa!

Ja sitten on vielä tämä helmi-mäyris, lahjaksi saatu, hienoa työtä! En kyllä käsitä miten se on tehty, mutta ei se mitään, lisää tällaisia lahjoja sukulaiset niin olette oikeilla jäljillä!

No eipä sitä mikään Himohamstraaja näköjään olekkaan, kun ei näitä tän enempää ollut! Mukavaa pakkasviikon jatkoa!

Wufw!

Hyvää Ystävänpäivää kaikille velmuille mäyräkoirille!

Ruudun takaa

Sininen on kaunis väri taivaalla. Paha vaan, että samainen sininen uhkasi muuttaa myös kuvaajan sormet ja mäyräkoiran tassut saman sävyisiksi. Pikalenkit palttoot päällä uraputkessa, siinä tämän päivän lenkkisaldo. Tiedätte kyllä miksi. Ikkunan takaa ilma näytti melkein keväiseltä. Mäyräkoiran kaasujalat kyllä hyytyivät melkein ensimmäiseen mutkaan. Eikun takaisin varikolle ja lähtöruutuun eli sohvalle.

Ritz ja rätz

Näistä Terapeutin karvaisista kavereista saa tänään aikamoisia sähköiskuja. Ritinää ja rätinää kun pakkanen taas kiristyy. Piipahtelua pihalla. Myös Terapeutin palttoo sähköistyy kun sen vetää pään yli pois. Koiran karvat sojottavat sähköisenä joka suuntaan. Tuntuu varmaan ärsyttävältä. Älä koske mun nenään pakkasella, muistuttavat kissat ja koira.

Mäyräkoiran uusi ura

Näin paljon on lunta nyt. Se on mäyräkoiran mielestä valkeampaa aidan takana.

Siis Isäntähän oli lingonnut urapolkuja pellolle juuri koiraa varten. Terapeutin mielestä jäniksenpapanoiden laskenta ja syönti umpihangesta on mäyräkoiran velvollisuuksista tärkein. Samalla voi tarkistaa missä ne pihan rajat kulkevatkaan, kun ei noita aitoja tahdo enää erottaa.

No huh, olihan urakka!

Kissa: "Mistä täältä labyrintistä pääsee ulos?"

"Täältäkö?"