Joskus toivoisin, että meillä olisi vieläkin se vanha perunapelto, tämä pieni nelijalkainen puutarhajyrsin nostaisi sadon alta aikayksikön.
No mutta eilen käytiin eläinlekurilla uusimassa rokotuksia. Samalla kurkattiin tuota korvaa, joka oli taas pari päivää vihoitellut oikein kunnolla. Korvakäytävä on kuullemma ahdas ja hieman siellä näkyi jotain tulehdukseen viittaavaa. Terapeutti suhtautui korvan ronklimiseen yllättävän hyvin, vaikka näkyi, että parempaakin tekemistä mäyris olisi voinut keksiä. Ihmisen kainalo oli onneksi lähellä. Kotihoidoksi easotic-korvatippoja. Toivottavasti auttavat, tämä samainen korva on ollut jotenkin niin arvoituksellinen. Korvanlehden sisäpinta näytti välillä niin merkilliseltä, että voitelin sitä sillä tervavoiteella, mistä joskus kerroin. Sehän kyllä auttoi, korvan pinta on nyt samanlainen kuin toisessa, mutta eihän sitä mönjää sinne sisälle uskaltanut työntää! :) Jos nuo tipat hoitelis loput, haittavaikutuksena on kyllä kuulon huononemista ja korvan punoitusta...mistäs sen erottaa onko huonokuuloisuus korvatippojen syy vai mäyriksen oma päähänpisto?
Lisäksi, kun korvaa putsattiin eläinlääkärillä, pelkäsin, että sieltä löytyy tervaa, multaa, koivunlehtiä, lintukirppuja, korvapunkkeja, heinää, villakoiria, kissankarvatuppoja ym. mäyräkoiran maailmaan kuuluvaa roinaa, mutta itse asiassa korva olikin aika puhdas.
Ja koska korvaa on täytynyt välillä rapsuttaa, niin mäyräkoirahan on saanut nukkua yönsä taas ihmisen lähellä, siis oikein jalkopäässä, että ihminen voisi herätä kesken rem-uniensa huomauttamaan, että rapsutus ei ole hyvä idea. Tämmöinen pieni episodi suurempien keskellä tällä viikolla.
Jostain syystä Terapeutti haluaa aina leikkiä just silloin kun olen keskittynyt katsomaan telkasta jotain tärkeää ajankohtaisohjelmaa. (Ihmisethän ei tunnusta muuta sieltä katsovansa:) Tässä siis kiva lelu just noita hetkiä varten. Käy toisen jalan venyttelystä samalla. Tämä kappale on jo syöty, mutta uusi maksoi lähimarketissa 2,50.
Viikonlopun ruikutukseni on kuultu, lunta ei ole juuri lainkaan ja tuulikin puhaltelee koivunlehtiä ja lenkkipolkuja kuivaksi. Saatiin syksylle jatkoaika...Terapeutti vietti syyslomaa Jälkikasvun kanssa, kävivät lenkillä pitkän kaavan mukaan. Tuulen tuiverrusta muillekkin!
Ai mitäs tehtiin viikonloppuna? Noo, mieleni metsähän tekevi, tuumi Terapeutti. Lähdettiin siis lauantaina "tekemään puita" hyvän sään aikaan. Terapeutin mielestä tämä toinen puoli metsää näytti mielenkiintoisemmalta, liekö tuoreet hirvenhajut kuusikossa.
No tänne toiselle puolelle kuitenkin sukellettiin puusavottaan. Siellä Terapeutti saikin kuljeskella omaan tahtiin hihna tosin perässään. Silloin se jostain syystä ei pidä mitään supervauhtia, vaan on siinä näköpiirissä. Ei tarvinnut illalla enää erikseen lenkittää ketään.
Sunnuntaina yllätys yllätys! aurinko pilkahteli pilvien lomasta, joten eikun koira tarhaan ja kuvaamaan. Myyränkolot on nyt mullattu ja myllätty.
Sitten käytiin vielä Jälkikasvun ja Terapeutin kanssa tekemässä kamerakokeiluja rannalla. Ei ole uutta kameraa, vaan vanhassakin on vielä opittavaa. Tänään ei sitten aurinkoa olekkaan näkynyt.
Vietimme viikonlopun lomailun merkeissä Vuokatin Katinkullan kauniissa maisemissa. Tällaiset pikku terapeutit ovat sinne tervetulleita.
Tässä mailamäyräkoira avustaa minigolfpallon asettelussa. Hole-in-one!
Ihmiset puhuivat jotain kylpylästä...?
Mihis te jäitte? Patikointia Lampipolulla.
Lahden poukamassa oli mielenkiintoista nähtävää. Uivissa linnuissa riittikin ihmeteltävää.
Tässä vaiheessa on varmaan kymmenen kilsaa takana. Ihmiset pääsivät viikonlopun aikana vielä kylpylään, kuntosalille ja sulkapallon peluuseen, joten taidettiin kaikki nukkua samalla tyylillä!
Ja kun sunnuntaina palasimme kotiin, niin siellä odottivatkin Terapeutin omat katin kullat!
