perjantai 25. helmikuuta 2011

Kirjahyllyn liepeillä

Koska pakkanen vielä paukkuu, niin tässä joutaakin vilkuilemaan kirjahyllyään. Tämän kirjan olen saanut 10-vuotislahjaksi kotiväeltä. Muistan, että olin älyttömän kateellinen näille Koiviston lapsille, sillä olihan heillä keittiössään sekä tiikeri ETTÄ karkeakarvainen mäyräkoira. Kohtaloni mäyriksien kanssa oli siis sinetöity tämän kirjan myötä. Kiitos Santtu!

Koiria, rakkautta ja surua, kirjoittaja Yrsa Stenius. Voi Yrsa minkä kirjan oletkaan kirjoittanut!
Kirjan nimi kertoo kaiken.

Muitakin kollegoita hyllystä löytyy, Lulu ja Marley. Elokuvaa jälkimmäisestä en edes halunnut nähdä. Kirjan löysin kirpparilta ja niin kävi Marley-poloista sääliks, että pelastin sen kirjahyllyyni, vaikka olin jo lukenut sen. Lulun kirjoittaja on Mirja Pyykkö.

Tämä oli löytö pienestä kirjakaupasta parikymmentä vuotta sitten. Kirjoittaja ja kuvittaja on hollantilainen Rien Poortvliet, alkuteos nimeltään Braaf. Aivan ihana tarina kirjoittajan omista koirista ja seassa tietysti karkkari Max.

Tässä näin.

Ja Rienhän on ollut paikalla kun piirtäjän lahjoja on jaettu!

Outi Pakkasia olen lukenut ties kuinka monta vuotta. Kun ensimmäisen kerran vilkaisin kirjaa kirjastossa ja sivuilla vilahti karkeakarvainen mäyräkoira Justus, niin ajattelin, ettei kirja kovin huono voi olla jos siellä on tällainen sankari mukana. Viimeisimmässä kirjassa Justus alkaa olla jo aika iäkäs, yksi huolestunut lukija täällä.

Mutta mikäs se täällä? Mäyräkoiran oma mielikirja kun on niin hyvin maistunut ja se on...

...tietenkin Terveyttävä ravinto-opus, ei kai sitä muuten syötäisi. Suoraan vuodelta 1992, jolloin se oli uusi ja juuri tullut kirjastoon. Eivät huolineet tätä kappaletta enää kirjastoon, vaan minun oli hommattava uusi. Takakannessa on muuten hintalappu, 180 mk. Siis kirjojen hinnat ovat pysyneet melkein samoina. Nythän tämä on taas ajankohtainen, kun lisäainekeskustelu on saatu vauhtiin.

Hyvää viikonloppua kirjojen ja koirien parissa!

4 kommenttia:

Arttu kirjoitti...

Hei! Paljon samoja kirjoja löytyy teiltä kuin meiltä, ainakin Marley ja Hau Hau :) Ja vaikka Sesse Koiviston kirjoja ei ole tullut ostettua, lainasin ne kirjastosta puhki luettaviksi silloin, kun meille ei saanut ottaa kissaa haastavampaa otusta, eli lapsuuskodissa.

Kumma juttu, karkkari oli aina haaveeni. Ja sitten tuli Arttu. Ilman hurmaavaa partaa ja kulmakarvoja. Mutta hurmasi silti, eikä tartte nyppiä turkkia...

Pakkasilla koira on rauhoittunut, ja vaarana onkin että suunnitelmat koirakaverin ottamisesta kariutuvat mukavuudenhaluun. Kun kevät-vonkut alkaa, mieli voi taas muuttua. Tuuliviiri-koira, ja emäntä alkaa muistuttaa lemmikkiään, niin päin se kai meni...

Sohvi kirjoitti...

Heh heh, eilen satuin vilkaisemaan peiliin ja totesin samoin, että tässä alkaa olla koiran kans yhteinen look. Onneks nypintäaika lähestyy molemmilla. Varmaan luonteissakin on paljon yhteistä, isäntä arveli minun olleen edellisessä elämässäni mäyräkoira...

Tuo Hau Hau on huippuhellyttävä!

Niin, onneksi valinta on kallistunut mäyräkoiraan eikä siihen tiikeriin. Terveisiä koiruudelle, meilläkin on ollut pakkasilla aika rauhallista, kummasti viilentää tunteita tuo pakkasherra.

Marja-Leena kirjoitti...

Täytyy tunnustaa että noita kirjoja en ole lukenut. Pienenä tyttönä vaikka olen aina ollut eläinrakas on jäänyt eläinkirjat vähemmälle. Luin kyllä Adamsonin kirjoittamat Elsa-leijona kirjat mutta koirakirjoja en muista lukeneeni. Ossi tuli meille varmaankin tyttömme vaatimuksesta saada mäyräkoira ja sen piti olla karkeakarvainen. No meillehän se sopi vaikkemme sen tarkemmin tienneet mäyräkoiran luonteesta. Voi olla että Ossi on löytänyt tiensä meille Pekka Töpöhäntä ja Mauri mäyräkoira kirjan perusteella. Sen olen lukenut tytöllemme ääneen muutamaan kertaan ennen oman lukutaidon hankkimista. Hyvät viikonloput toivottavat Ossi ja yökuppelehtija emäntä.

Sohvi kirjoitti...

Aika vähän on mäyräkoirista kirjoja, jos joku tietää muita niin saa ilmoittaa. Minäkin luin Elsa-leijonasta ja Herriotin maalaiseläinlääkärikirjat olivat suosikkejani. Pelastuskoira Samista taitaa olla useampikin kirja. Tuo Marley on kirjoitettu hauskasti, mutta pohjalla on kyllä todellinen ongelma, jotkut tilanteet kuullostivat aika tutuiltakin...siksi en halunnut nähdä elokuvaa, mainosten perusteella siitä oli saatu aikaiseksi amerikkalaista hömppää, sori jos oon väärässä.