Olemme uinuneet talvikoomassa kuin muumilaakson väki, mutta tänään tapahtui Suuri Herääminen. Kahvikuppi meinasi lentää kädestä kun seinään jysähti jotakin. Jaahas, linkomies on pihassa traktoreineen. Varmaan ohjaamosta kuului "oho" kun lumi paiskautui suoraan päin ulko-oveamme, niin että ovesta ei päässyt ulos. Onneksi on terassin ovi olemassa. Kahdeksan vuotta sitten olisimme joutuneet kömpimään ulos yläkerran palotikkaita myöten.
Joulun jälkeen on ollut niin paskat ilmat, ettei olla touhuttu paljon mitään. Ite olen nyhertänyt villasukkien kimpussa. Löysin raamatusta (äitini antama nimitys netille) hyvän kantapään ohjeen ja kyllä se nyt jo alkaa sujua kun neljäs sukka on menossa. Tänään virtapiikki kohosi auringonpaisteen ja linkomiehen ansiosta, joten eiköhän tänään saa aikaiseksi enemmän kuin talven koomapäivinä yhteensä. Eli lähenpä töihin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Olipahan linkomies.Murinat perään.No vahinkoja sattuu, varsinkin tekeville. Netistähän minäkin kaivoin sukan kantapään ohjeen kun ensimmäistä paria väkräsin. Ei oikein mennyt jakeluun se ohje mikä oli siinä langan vyytteessä.Sitten kun näki kuvan ja kaikki niin johan helpotti. Nyt parinkymmenen parin jälkeen menee kantapää minultakin oikein sutjakasti. Riemukkaita sukankutomishetkiä! Oikein hyödyllistä kudontaa. Terveisin M-L ja mäyräkoiraherra Ossi. Terapeutille virtuaalisuukkoja Ossilta
Moi!
No jopas on ollu herääminen:)Minä en varmaan enää osaa neuloa sukkia, on siitä neulomisesta muutamia kymmeniä vuosia aikaa. Onkos terapeutti miten arka varpaistaan pakkasella? Meillä on 10asteen pakkasraja;) Tiitulla on kamalan arat varpaat, nytkin piti sylittää välillä tuolla lenkillä kun pakkasta -14!! Mukavaa talvenjatkoa:)
koomasta herääminen... hauska juttu vaikka ei teitä varmaan naurattanut.
sukan kutominen on jalo taito. mikäs sen ihanampaa talvella kuin sujauttaa jalat lämpimiin villasukkiin. en osaa kuin sen perinteisen kantapään tehdä mutta se riittää.
Heippa teille kaikille! Joo, sama linkomies on ollut jo...hetkinen...15 vuotta, että tekevälle tosiaan sattuu kun eka kertaa näin pääsi käymään. Mikään ei mennyt rikki, joten huvituksen puolelle kääntyi.
Miekin neulon kyllä muuta mielelläni, mutta nuo sukat on ollut sellainen kompastuskivi että nyt päätin selättää tämän sukkakammon. Ja kun vielä sain bambupuikot niin hyvältä tuntuu, ei mee hartiat heti jumiin. Mie pidän villasukkia noin 10 kk vuodesta!
Koiruus ei kyllä vielä aristellut tassujaan, mutta kyllä varmaan rupee viskomaan niitä tai könkkäämään kolmella jalalla, jos pakkanen on kireämpää. Annan kyllä tassukarvojen kasvaa talveksi, on vähän suojaa sitten.
Terveisiä! Ja Terapeutti kiittää virtuaalisuukoista, sattui vielä otolliseen aikaan kun sillä alkoi eilen juoksu. Näin virtuaalisesti on paljon huolettomampaa tuo poikien lähentely, toteaa ihminen.
Kyllä se aurinko antaa virtaa emännälle ja koiralle. Aurinko on vaan ollut taas kateissa tämä maanantaina ja lunta on tullut koko taivaan täydeltä. Kyllä sitä onneksi vielä pihaan mahtuu, ylöspäin nimittäin on vielä tilaa. Peukku alaspäin teidän "lumimiehelle", ei pidä lingota jos ei osaa.
Minä olen villasukkaneulootikko ja tuotoksia siitä sun tästä löytyy toisesta blogistani.
http://valostavarjoon.blogspot.com
Talviterkkuja,
Aikku ja Olli
Huomenta vaan teille, kevättä kohti mennään :)
Tuli mieleen viime talvi: katoltamme pudotettiin lumet takapihalle, joten Artun pissatusovea ei saanut aluksi kuin 10cm auki. Eikä se ihan niin hoikka poika ole, joten sitten vaan ryskytin ovea vasten sitä parimetristä lumikasaa, että saatiin iltayön jätehuolto taas pelaamaan :)
Terapeutilla on style talvitakki :) Tuo on oikeasti paras ja mäyräkoiranmallisin vaate, minkä olen koskaan nähnyt.
PS: Oli ihan pakko kertoa blogissa Bassen terapeuttisesta reissusta, ei siis mitenkään tarkoitus varastaa teiltä terapeutin virkaa blogiimme, mutta reissu oli juurikin sitä :) Ja koirathan on niin sitä - terapeutteja.
Hei Olli, meilläkin alkaa olla tuota lunta jo ihan silleen tarpeeksi. Ja kyllä se linkomies osaa oikeasti lingota :), oli varmaan ajatukset muualla kun suutin oli väärään suuntaan.
Käyn kattomassa toisen blogisi, kiva nimi sillä muuten!
A & B & Mai, moi! Terapeutti taitaa olla just oikeissa mitoissa tuohon takkiin, istuu tosiaan hämmästyttävän hyvin. Ostin sen kokeilematta ensin koiralle kun oli eka takki minkä oon kaupasta hommannut. Ei menny eurot hukkaan.
Ai kauheeta...Terapeutti on kyllä ihan yleisnimitys tuolle nelijalkaiselle karvakasalle joka sohvallamme asustaa, että en oo sitä mitenkään ominut itelleni, ja kyllä me ihmiset tämmöistä karvaterapeuttia tarvitsemmekin, siitä kai tuo nimitys alunperin blogiini tupsahti. Että ihan yleisnimitys vaan. Oikeita terapiakoiriahan on olemassa, tää meijän on tämmönen kyökkipsykologi vaan mutta näköjään toimii :)
Jaaha, tarttee taas mennä, kaikkien terapeuteille rapsutuksia!
Lähetä kommentti