Koska kylämme viimeinen lumisaareke löytyy mäyräkoiran juoksutarhasta, päätimme tänään etsiä lumettoman vyöhykkeen lähimetsästä. Mäyräkoiran mielestä kameran käteen ottaminen tietää lenkkiä, se on näköjään ehdollistanut sen talven aikana itse itselleen. Ei mikään huono havainto...
No jos kameraa vaan ulkoiluttaisi niin kuin mäyräkoiraa, niin eihän tässä mitään ongelmaa olisikaan. Tänään kuvien ottaminen oli kuitenkin erityisen hankalaa: kevään huumaavat tuoksut sekoittivat Terapeutin pään niin, että suurin osa kuvista jouti roskikseen. Osassa ei näkynyt koko koiraa, joissakin vain pieni karvatuppo, tarkennukset oli kirjaimellisesti päin mäntyä (kuva 2) ja valokin teki tepposiaan. Terapeutti kynti mäntymetsää (vielä pystyssä olevaa, näköjään puut on merkattu kaadettaviksi...) nenä sammaleissa. Enää en ihmettele, miksi se on niin energinen, tuoreet tuoksut saavat sen ihan villiksi.
Uusista, upeista sammaltuoksuista huolimatta uskalsin päästää Terapeutin hieman tarkentamaan hajujen luontaista lähdettä, siis viilettämään lähes vapaana. Lähes on tässä tapauksessa synonyymi sanoille hihna-perässä-laahaten. Melkoinen luottamuksen osoitus siis! Minun puoleltani. No Terapeutti viilettikin siinä lähituntumassa niin, että sain otettua niitä kurjia ja epäonnistuneita kuvia. Jos olisin laskenut sen kokonaan irti, ehkä koirattomien kuvien määrä olisi triplaantunut, ääneni olisi käheä, savu olisi noussut korvista ja sappeni olisi kiehunut. Fyysiset toiminnot siis ok.
No, kotiin kuitenkin päästiin tasatahtia astellen. Kuonot kohti kesää!
5 kommenttia:
Mitä - eikö teillä ole enää lunta? Täällä odotellaan kieli pitkällä lumien sulamista ja maaston kuivumista. Uusi maa ja uudet tuoksut! Voi tuota metsässä viilettävää mäyräkoiraa!
Kevät suorastaan huumaannuttaa varmaan myöskin naaraspuoliset mäyrikset ja muutkin koirulit. Meidän Ossi on ollut ainakin viikon jo täysin kevättä rinnassa tunnelmissa. Hauskoja kuvia sait. Voi voi. Kaunis metsä kaatuu..
Terveisin Ossi ja M-L
Olli: Eilisistä kuvista näkyy koiratarhan lumitilanne, mutta joo-o, metsissä sitä ei ole oikeastaan ollenkaan! Kivalta tuntuu!
Marja-Leena: Melkein itkua väännetään kun huomataan noita merkittyjä puita. Pian on meidänkin nurkilta kunnon metsät vähissä.:(
Sulaneet metsät saavat todellakin koirat ja lenkittäjät sekaisin. Koirat tuntuvat haistavan ja löytävän vaikka mitä. Emäntä puolestaan joutuu halailemaan jokaista mäntyä, kun ne kierretään kahden mäykyn voimin eri puolilta. JEI!
Hyviä kuvia luonnosta, koiraahan niistä ei oikeasti juurikaan erottanut ;)
Aivan! Alimmaisessa kuvassahan on mäyräkoira, keskellä kuvaa...:) Tänään en edes yrittänyt, vaikka kaunis ilma onkin. Siis kuvata.
Lähetä kommentti