No hah hah, eihän tässä mennyt kuin päivä, kun sai kaivaa ne hermot takaisin sieltä narikasta. Mäyräkoira järjesti eilen draamakohtauksen kävelemällä sisään keittiön ovesta ja ampaisemalla ääntä nopeammin ulos raolleen jääneestä pesuhuoneen ovesta. Jonka minä pässinpää olin jättänyt auki. Nopeus oli valttia, sillä en ehtinyt edes nähdä minkä ilmansuunnan koira valitsi.
Samalla hetkellä ajoi pihaan Terapeutin suosikki-Isoäiti koirineen. Draaman kaari oli mielestäni selvästi nähtävissä: Terapeutti kuulee Isoäidin vienon huhuilun ja kaartaa tiesmistä pöheiköstä tervehtimään ja homma on siinä.
Terapeutin mielestä draaman kaari on paljon jännittävämpi: ensin ajetaan mitä tahansa liikkuvaa mahdollisimman tiheässä pöheikössä, ulvotaan dramaattisesti (johon kuoroon myös ihminen liittyy) ja juoksutetaan koko porukkaa - Isäntä mukaanlukien - ympäri tiluksia. Isoäiti huhuilee, ja isoäidin Koira on liian laiska lähteäkseen hakemaan ulvovaa pikku pirulaista kotiin. Kuuleehan sen, missä se menee, tuntuu Koira tuumivan. Se onkin asian hyvä puoli.
No, jossain vaiheessa Draaman Kuningatar on päätynyt Isännän syleilyyn, josta rimpuillaan "tervehtimään" Isoäitiä ja Koiraa. Tämän kohtauksen kuvittelin kuuloaistini perusteella, koska olin vielä itse siellä pöhheikössä. Seuraava näköaistiini perustuva havainto on kuitenkin mäyräkoiran vauhdilla kiitävä takapuoli ranchimme itäosassa. Tervehtimisessä meni siis nanosekunnin verran aikaa. Ohhoh, naapurit on lähdössä autolla johonkin. Kiiruhdan siis tielle varoittelemaan kenties saapuvasta ohjuksesta. No, naapurit ovat epäilemättä jo kuulleet, että meillä on "tilanne päällä" ja kun minä ilmestyn tielle ravaamaan, ei voi olla vaikea arvata mistä on kyse.
Tällä välin The Drama Queen on sittenkin päättänyt mennä tervehtimään jo aikaa sitten pihaan tulleita vieraita. Tällä kertaa nakitus onnistuu, koirat päätyvät juoksutarhaan, jossa toinen ei jaksa enää juosta.
5 kommenttia:
Loppu hyvin, kaikki hyvin - kuitenkin. Tiedän vain tuon kauhuntunteen kun meillä sitä on koettu muutamaan kertaan. Ja Porkkalanniemi ON iso.
En tiedä kuinka paljon teilläpäin liikkuu autoja mutta sehän se on tuollaisen hulluna ajavan koiran huono puoli, että se jääpi helposti auton alle. Niis. meidän yhden vähän kaukaisemman naapurin metsästyskarkkari oli jäänyt auton alle mutta nyt on ukolla jo uusi. Ossi oli nähnytkin sen tuossa yksi päivä. Ihan vastaluovutettu pentu. Vai ei juoksutarhassa jaksanut teitin Terapeutti enää juosta kun metsä oli vetänyt mehut pois:) Tervehdys Ossilta ja emännältä.
No tuo auton alle jääminen onkin kauhukuvista suurin. Aikaisempien koiriemme aikaan ohikulkeva tie oli ns. läpiajotienä ja nopeudet olivat 80 luokkaa, talojen kohdalla oli 50 rajoitus, mutta harva sitä noudatti. Nykyisin tie on suljettu läpiajolta, joten lähinnä tässä ajaa vaan kyläläiset ja mopopojat (nopeusraj. 40).
Takaraivooni on kyllä iskostunut se läpiajotien kultakausi ja kaaharit, joten vieläkin suunnistan Terapeuttia metsästäessä tielle, vaikka se yleensä jää itse metsään pyörimään. Mopopojat ajavat kyllä kovaa, ihmettelen kyllä miten ne saa mopon pysäytettyä, jos joku hyppää eteen, sehän voi olla sitten vaikka rusakko tai hirvikin, eikä mäyräkoira...No koska mäyräkoiravaaran merkkiä ei ole keksitty, täytyy sitten itse toimia sellaisena. Onneksi nämä toilailut on suhteellisen harvinaisia.
Meilläkin on tuo kauhuntunne muutamaan kertaan koettu. Viimeksi torstaina kun Nelli karkasi mummolassa aidanvälistä juoksulenkille lähteneen pikkusiskoni perään. Onneksi oltiin pihalla, joten pakomatka päättyi lyhyeen. Kyllä ne mäyrikset osaavat aina livahtaa. :)
Meillä entinen Saara-mäyriksemme oli oikea livahtamisen mestari: se ei nimittäin koskaan rynnännyt mihinkään vaan ikäänkuin haihtui savuna ilmaan. Se ei lähtenyt itsekseen metsään ja siksi pidimme sitä irti pihassamme. Ainut päämäärä sillä oli naapurin kissan ruokakuppi ja siltä suunnalta sitä osattiinkin aina etsiä.
Terapeutti sen sijaan pitää sellaista älämölöä, ettei livahtaminen jää todellakaan huomaamatta!
Tuosta mäyräkoiravaarasta: Berliinin suurimman tavaratalon sisäänmeno-ovessa on koirakieltomerkki ja nimenomaan mäyräkoiran kuva. Kerran kun olimme autolla siellä kaupungissa pari vuotta sitten niin Ossi ja minä kävelimme läheisessä puistossa. Nyt kun olimme lentäen niin onneksi pääsi sisällekin käymään. Tosin ostin vain autonmallisia suklaita yhdelle tutulle synttärilahjaksi. M-L ja Ossi
Lähetä kommentti