Pihassamme asustaa pihaharakoittemme lisäksi Rouva Siili. Se lyllertää tonttimme rajoja pitkin ja käy syömässä pihasaunan nurkalla, jonne vien sille sapuskaa. Jotenkin sympaattinen otus. Kissamme ihmettelevät sitä hiljaa, se ei ole kissoista tietääkseenkään. Tähän se idylli sitten päättyykin.
Rouva Siili ei piittaa aidoista, joten mäyräkoira on yllättänyt sen useamman kerran koiratarhasta. Nyt se on sitten sitä, että kun päästän Terapeutin tarhan portilta juoksemaan, menee noin 5 sekuntia, kun aropupumaisesti loikkiva koira on löytänyt suhisevan siilin. Mäyräkoirilla on ilmiselvästi olemassa haukuntatyyli myös näille piikikkäille otuksille, sillä siitä ei voi missään tapauksessa erehtyä, kiihkomielinen "kuin haukkuvaa sikaa pistettäisiin" jos sitä nyt jotenkin kuvailisi. Siis Rouva Siili on tehnyt aikamoisen valtauksen, sillä nyt laitan Terapeutin tarhaan erittäin epäilevin mielin ja valmistaudun noutamaan sen samantien sieltä pois. Tänään Rouva S. oli juuri ja juuri aitauksen ulkopuolella, oli vähällä ettei mäyräkoira hoksannut alikaivamisen riemua, sain hihnan juuri sillä sekunnilla kaulapantaan, ettei se ehtinyt kokeilla sitä käytännössä. Olen kyllä varma, että se kokeilee sitä seuraavalla kerralla, raahasinhan sen pois kesken älynvälähdyksen!
No, tästähän seuraa luonnollisesti metsäkeikka. Terapeutti autoon, mistä se on taas erittäin mielissään. Ja on joo valjaat, mutta Terapeutti kiertää niissä oman akselinsa ympäri niin, että pakettia on miltei mahdoton saada ilman apuvälineitä auki. No jokatapauksessa tuonne alimman kuvan metsään pyyhällämme, se on sellainen "oikea metsä". Tai on tähän saakka ollut. Toisessa päässä aluetta on suunnaton avohakkuu ja se jos mikä on raastava näky pienestä koiranulkoiluttajasta...viimeisestä synkästä lauseesta huolimatta tänään oli vaihteeksi aurinkoinen sää ja melkein lämmin, villasukat sai ottaa jo jalasta keskipäivän tienoilla!
8 kommenttia:
Meidän pihalla oli Epun ekana kesänä siili. Ihmeteltiin mihin koira kimpaisi yhtäkkiä avoimesta ovesta salamana ja sitten alkoi rätkytys ja hyökkäily...
Väkisin revin koiran sisälle, kello oli lähempänä puolta yötä, siili pyöri pallona pihalla:) Ei ole tullut sen jälkeen meidän pihaan, kiertää aidan viertä pitkin ohi.
Haukuissa on kyllä eroja, Epulla on erityinen oravahaukku ja kerran se se haukkui huuhkajaa.
Aidanalitus on muuten varmasti lähempänä kuin koskaan... Meillä loppui kaivaminen, kun laitoin vakikuoppaan ison kiven.
Meillä ei ole siilejä - valitettavasti mutta Ossilla on tunnistettava KYY-haukku. Sen kun kuulen niin johan olen menossa ja kirve kädessä. Nykyään mulla oikeasti on vanha tylsä kirves tuossa kuistilla juuri kyyn tappoa varten. Viisi kappaletta otettu hengiltä tästä ihan pihasta Ossin aikana. Ja tuolla kävelylenkillä otan niistä matosista hengen kävelysauvalla. Onneksi Ossi tajuaa että se liero on vaarallinen olio.
Voi niin mielelläni katselisin siilejä pihapiirissämme. Vaan niitä ei ole.. Terveisin Ossi ja M-L
Meillä on ihan oikea siiliongelma, koska naapurit ruokkivat siilejä ja Olli tappaa niitä. Viime kesänä kuoli neljä. Olli ei voi luonnolleen mitään, joten iltaisin siilien ulkonaliikkumisaikana Olli ei ole enää pihalla.
Ihan hyvä, että Olli on sitten kiinni siilien liikkumisaikaan. Olli on keksinyt jonkun keinon millä se piikkipallo puretaan. Aikoinaan meidän saksanpaimenkoirammekaan eivät koskeneet siileihin. haukkuivat tosin ihan hirveästi. Terveisin Ossi ja M-L
Oho Ollia!
Meillä on siilejä ollut useampana vuonna, tai en tiiä onko se tämä sama kun ei noita oikeen erota :), mutta ennen koiratarhaa ei siitä ole juuri haittaa ollut. Harmi kun menee hukkaan tuo pihan ainoa alue, missä Terapeutti vois vapaana juosta, jostain syystä siilikin tuntuu siellä viihtyvän.
Kyyn näin viime kesänä, livahti tallin alle. Pidän mielummin tuon siilin kuin yhtäkään kyytä.
Olli ottaa siiliä niskasta kiinni ja siinäpä se sitten onkin. Yleensä tekee yllätyshyökkäyksen siinä vaiheessa, kun siili ei ole ehtinyt palloksi.
Meidän nurkilla ei siilejä hirmuisesti näy :( Olisi ihana seurata niitä, mutta ne kait ovat täällä vähän arkoja city-siileihin verrattuna.
Jimi käy päälle raivokkaan haukun kera, mutta Jone pysyttelee taustalla. Jiminkin raahaan kiireellä pois kimpusta, ettei tule kenellekään traumoja. Kerran on nenässä töröttänyt piikki ja ikävä arpi, siitä ehkä raivokkuus on peräisin. Meillä on yritetty jättää kaikki luonnossa olevat eläimet rauhaan ihan jo jäljestämisenkin takia. Mitä vähemmän riista kiinnostaa sitä varmempaa on lähteä jäljelle. Niinpä jokaisen linnun, myyrän ja jäniksen nähdessäni kiellän välittömästi ja ehkä liiankin kovaa koiriani.
Taitaapi tämä meidän Rouva Siili olla sen city-siilin maalaisserkku. Enkä edes tiedä onko rouva rouva vai herra...illalla sitä näkee enemmän, tuossa kymmenen korvilla käy syömässä, mutta päivisin se on ollut koiratarhassa.Liekö nukkumassa kun on tuota kasvillisuutta siellä. Tänään tarha oli tyhjä, vaikka Terapeutti kuinka etsi sitä.
Lähetä kommentti