Viittä vaille maisteri

Minusta siis tuli isona mäyräkoira. Ihmettelen tätä hieman itsekkin. Mäyräkoiraksi kasvaminen kesti vähän päälle neljä vuotta. Ensimmäiset kolme vuotta olin tietämätön mäyräkoiralle kuuluvista ominaisuuksista. Kun satoi, niin kävelin muina koirina lammikoiden halki ja sadevesi sai kastella turkkini läpimäräksi, so what? Oravanjäljet houkuttelivat enemmän.

Olen aina kävellyt omilla jaloillani, en omistajan. Omistaja kävelee melkein aina liian hitaasti. Koskaan se ei ole vaivautunut kantamaan minua.

Peitto? Eikös se ollutkaan tarkoitettu syötäväksi?

Olen muutaman kerran käynyt parin ystäväni (mäyriksiä tietty) luona kylässä ja he ovat valistaneet, kuinka mäyräkoirat aikuistenoikeesti tekevät. Ensinnäkin, sateellahan ei mennä ulos vaan isketään jarrut päälle ulko-ovella, viimeistään portailla. Vesi on kuullemma märkää ja kylmää ja tassujen kastuminenkin on inhottavaa. Ahaa. Tarkastelin tassujani sohvalla muutaman illan.

Toiseksi, joskus omistajat tosiaan kantavat koiriaan, ainakin silloin kun ne jämähtävät liikennevaloissa keskelle suojatietä ja punaiset jo palavat. Joo-o, meillä ei kyllä ole kuin pihavalot...joskus ihmisen silmissä näkyy kyllä häivähdys punaista, kävisiköhän se...?

Kolmanneksi, mäyräkoirat nukkuvat yleensä peiton alla. Eivät käytä peittoa vararavintona.

Mietin näitä asioita kesän yli ja päätin kokeilla ohjeita "hyvän sään aikaan", jota ihmisetkin kutsuivat sopivasti koiranilmaksi. Siis sateella portailla jarrut pohjaan. Mitä?! Ihminen ei ollut uskoa silmiään ja nyki hihnasta, pissille nyt sieltä! Ihminen kastui ja lopulta hermostui ja ahaa! nosti minut Omilla kahdella jalallaan nurmikolle. Tein sentään pissat, yritin kuitenkin kulkea jäykin jaloin, kuten minua oli neuvottu. Otin suunnan takaisin sisälle, vaikka nenääni häivähti joku viehkeä riistan tuoksu, siili kai.

Sisälle tullessa muistin peiton, nukkumasoikossani oli kyllä peitto, mutta olin aina maannut sen päällä. Sukelsin peiton alle, pöyhötin ja petasin ja makasin liikkumatta hetken sen alla. Mitä?! kuului taas ihmisen hämmästynyt huudahdus. Noloa kyllä, mutta ihmisen piti auttaa minut sieltä peiton alta pois, eksyin suunnasta.

Kantaminen on kyllä jäänyt ihmiseltä luvattoman vähiin ja peiton alla nukkumistakin täytyy vielä harjoitella, mutta portaille jämähtäminen sadekelillä onnistuu mielestäni jo melkein kiitettävästi. Ihmisen on vain vaikea taas tottua näihin kuullemma perinteisin mäyristapoihin, hän kun oli jo ehtinyt unohtaa moiset metkut, mitä edeltäjäni olivat harrastaneet. Onneksi minulla oli niin hyvät opettajat, kiitos ystävät! Terveisin Viittä vaille mäyräkoiramaisteri.

Mitä?

Ei mittään, sanottavaa siis. On vain näitä huikaisevia värejä!

Juoksukoulu mäyräkoiran tapaan

Kävele 5 min.
(kävele 5 m, pysähdy nuuhkimaan Mustin ja Turren jälkiä)

Juokse 2 min.
(juokse omistajasi ohi, vedä hihna tiukalle että ihmiseen saadaan vähän vauhtia)

Pidä pieni tauko.
(nuuhki Mustin, Turren ja Tessun jäljet, merkkaa oma rastisi)

Toista harjoittelu kotimatkalla.
(yllätä ihmisesi ja juokse yhtäsoittoa seuraavalle rastille, jossa nuuhkit Mustin, Turren, Tessun ja Rekun jäljet ja merkkaat tyylikkäästi omasi)

Muista loppuverryttely.
(tee jumppamatolla - joka on mielestäsi kyllä retkipatja - samoin kuin olet nähnyt ihmisen tekevän)

Pidä vapaapäivä, nosta jalat vähäksi aikaa ylös.
(pidä vapaapäivä, nosta jalat vähäksi aikaa ylös)

Tattikoirakoulutuksen jälkeen ollaan ehditty jo toisen harrastuksen pariin, löysin nimittäin juoksukoulu-ohjelman, jota ollaan pian pari viikkoa edetty. Alussa oli mäyräkoirakin mukana, parin minuutin yhtämittainen juoksu onnistui ilman äkkipysähdyksiä. Nyt on minuutit pidentyneet, joten ihan joka lenkille ei koiraa viitsi ottaa, mutta välissä on kivoja "kävele väh. 45 min." -päiviä ja silloinhan tämmöinen peruslaiska ihminen tietysti ulkoiluttaa koiraa samalla.

Mäyräkoira on tästä harrastuksesta yhtä hämmästynyt kuin tattien etsinnästä, mutta juoksentelu kylätiellä näyttää olevan siitä hauskaa. Mitään järkeähän siinä ei näytä sen mielestä olevan, varsinkaan kun emme aja mitään takaa. (sehän tästä vielä puuttuisikin!)

Jos jotakuta kiinnostaa tuo juoksentelu, niin ohjelma löytyi Porin kaupungin sivuilta liikunta-osiosta, siellä oikeassa laidassa on tulostettava versio. Ja mehän tietysti asutaan toisella puolella Suomea enkä ole vaivautunut edes vilkaisemaan, josko samainen ohjelma on lähikaupunkien liikuntatoimilla, no ei se mitään, terveisiä Poriin, täällä sitä kipitellään!