lauantai 26. marraskuuta 2011

Juupas eipäs


Merkillistä, meinaa unohtua että viime vuonna tänä päivänä tosiaankin oli lunta maassa. Naputtelen tässä sormenpäilläni pöytää enkä tiedä mitä mieltä olisin tästä tämän päivän juupas-eipäs-vesi-lumi-keleistä.

Mitä kuuluu juoksukouluun? No ensiksikin on sanomattakin selvää, että mäyräkoira ei tarvitse minkään valtakunnan juoksukouluja juostakseen aina kun tilaisuus siihen on. Mutta laiskuuteen taipuvainen ihminen tarvitsee. Tilanne täällä pimeyden ytimessä on nyt se, että etenimme juoksukouluohjelmaa 5 km:n lenkkiin saakka ja juoksimme sitä, kunnes tämä pimeys sotki suunnitelmat. Olemme siis antaneet köyttä itsellemme ja käymme lenkillä viikonloppuisin päivänvalolla ja jatkamme sitten taas keväällä kohti uusia etappeja. Juoksukouluohjelmaa on siis sovellettu rankalla kädellä, mutta eihän tämä niin vakavaa ole alunperinkään ollut. Hyvää mieltä ja jatkuvaa hämmästystä tuottaa kyllä se, että yleensäkkin jaksaa juosta. Mäyräkoira on osallisena lenkillä aina silloin tällöin kun on kävely-juoksu -lenkki tiedossa. Muuten se täytyy käyttää erikseen ihan omalla nuuhkimislenkillään. Nyt se vaan on kahden vaiheilla, pääseekö se mukaan vai ei, kun vedämme verkkareita jalkaan. Mutta silloin kun se lenkille otetaan niin ai kun se on otettu siitä, silloin se kyllä nelistää vierellämme suht nätisti ja on tohkeissaan kun saa olla mukana touhussa.

Ja muutenhan tää on ollut lähinnä työntekoa, siihen taas ilmat onkin olleet oikeinkin sopivat. Että että...napu napu, tuleepahan nekin tehtyä!

2 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

Olisipa meilläkin joku aitaus mihin voisi tuon meidän mäykyn laittaa välillä purkamaan energiaansa. Terveisiä Terapeutille ja muille lauman jäsenille!Sekä immeisille, että nelijalkaisille! M-L yökyöpeli ja kuorsaava Ossi:)

Sohvi kirjoitti...

Niin, ihan hyvä rehkinnän tulos tuo aitaus on ollut nyt kun aattelee (yleensä ei nykyään aattele). Huonolla ilmalla ei edes lähdetä lenkille vaan Terapeutti juoksee tarhassa sen minkä juoksee. Ossille rapsutuksia!