Tänään huomasin eteisessä kummallisen laatikon, se on ollut siellä ties kuinka kauan ja vasta nyt kurkistin mitä se pitää sisällään. Herranjestas, vino pino pipoja, lapasia ja kaulaliinoja! Nyt kun on jo viikon verran katsottu kolmosella alkavia pakkasmittarin lukemia niin eiköhän olisi aika ottaa nääkin käyttöön. Tosin päätin pestä ne ensin, tämähän on sellaiseen joutava päivä, koska ulkona on niin kylmä, ettei mäyräkoira pääse lenkille ja minähän en osaa kävellä ilman koiraa. Joten eikun lasti pesukoneeseen. Lajittelin kuitenkin laatikon sisällön ensin ja kas vain, kaksi paritonta lapasta ja yksi sukka sieltä löytyi.
Terapeutti rakastaa kaikkea villaista, mutta etenkin minun villasukkiani ja lapasiani. Aina kun silmä välttää se kantaa niitä hoivattavakseen sohvalle. Alkuaikoina niihin ilmestyi reikiä, mutta nyt onneksi harvemmin. Päätin lahjoittaa parittomat kappaleet koiralle. Häh? kysyi koira. Näissä ei ole mitään hajua! Ja onks tää ees luvallista? se kysyi. Niin...ei minun lapasillani tai sukillani, mutta nyt on eri tilanne! (varsinainen unelmaihminen, lepsuilee pakkaspäivän hengessä). Mäyräkoira innostuu, ai tätä saa heitellä ja tämän kanssa juostaan karkuun, ihan kuin silloin lapsuudessa!
Juoksemme siis peräkanaa tuvan uunin ympäri, koska terapeuttisesti juokseminen tekee hyvää molemmille ja ihmisellä hiipii pikku hiljaa mieleen kuva laiskanpulleasta mäyräkoirasta, joka pian tottuu vain makoilemaan sohvalla ja käyskentelemään silloin tällöin ruokakupille. Mäyräkoira innostuu leikkimisestä niin, että alkaa kaivata ulos. Luulin, että sillä on kaamea pissahätä, mutta huomasin pian juoksevani pitkin pihatietä riehakkaan koiran perässä kunnes pakkasherra puraisi takajalasta ja matkanteko hyytyi siihen. Kinkkasimme yhdessä takaisin sisälle, minä heitin vailla peukaloa olevan lapasen roskikseen ja keitin kahvit. Mäyräkoira oli sillä välin löytänyt kissan karvalelun, vienyt sen sohvalle jossa sitä sitten syyllisen näköisenä piilotteli. Lepsuilu ei ulottunut tällä kertaa kissan leluun, koska ensimmäinen lelu tuhoutui jo ostopäivänä. Sohvatyynyn alta löytyi märäksi imeskelty klöntti karvaa jolta puuttui pää. Mäyräkoiran ilmeessä viattomuus lyö käsipäivää syyllisyyden kanssa.
4 kommenttia:
Ihana :) Mäyräkoira innostaa ihmistä, ja ihminen hellii mäyräkoiraa, ja pitkästyminen on hyvä lähde kumpaankin toimintaan.
Tätä olis lukenut pidempäänkin <3
Lauhemmat terkut teillekin, täällä lämpeni jo n. 15 asteeseen, lenkillä tuli hiki!
Onkohan meiän pakkasmittari nurinpäin, se nimittäin laskee ihan silmissä. Taitaa pentele sittenkin tehdä sitä pakkasennätystä, äsken oli jo yli -30 ja yö on vasta tulossa.
Ai kun ihanaa kun ootte jo päässy lenkille! Meiän sohvaan uhkaa tulla mäyriksen muotoinen painauma. Jos se huomenna jo helpottas...no ainakin koiralle on tiedossa autoajelua, vaihtelua sekin.
Onko terapeutti muuttunut umpioksi?:) Saisi nuo pakkaset lauhtua.Teidän pakkaslukemat ovat täysin epäinhimillisiä ja myös tietysti epämäyräkoiramaisia:) Eihän itseään säälivät mäyrikset painele mihinkään -30 asteen pakkaseen.Meillä alkaa olla -10 sellainen raja, että kovin pitkää lenkkiä ei tehdä. Eiköhän ne ilmat lämpiä. Terapeutille ja kissoille rapsutuksia.Terveisiä M-L ja Ossi.
En tiiä karaistuuko sohvalla, mut sinä päivänä kun täällä on -10 niin varmaan juostaan tuolla villiintyneenä kuin vasikat kesälaitumella. Hyvään suuntaan ollaan menossa, mittarissa enää -13. Kissat vetää puolimaratonia sisätiloissa, kohta pääsee nekin ulos hippasille.
Lähetä kommentti