Pikaisesti eilisestä

Eilen olimme katselemassa näitä. Mäyräkoira ei tyrmistyksekseen päässyt mukaan.

Mutta löytyihän sieltä tuliainen, pikku possu! Yhden tällaisen on Terapeutti jo paloitellut lihoiksi. Kotiin jättäminen anteeksi annettu!

Ja mukaan lähti purkillinen maakunnan ihmetuotetta. Luotan hevosmiehiin. Tekstin mukaan auttaa ihon kutinaan, ihottumiin, psoriasikseen, jalkasilsaan ja toimii myös hyttyskarkotteena. Vaikuttava luettelo.
Olen laittanut sitä Terapeutin korvanlehteen (sisäpuolelle), koska se näyttää välillä punoittavan, sitä kutittaa ym. Ensimmäinen eläinlääkäri vaan vilkaisi sitä ja sanoi: Ei tulehdusta. Asia jäi silläkertaa siihen. Toinen eläinlekuri antoi liuosta sienimäiseen ihottumaan. Noh, liuospullo on tyhjennetty, mutta enpä tiedä. Välillä korva on ihan hyvä, sitten yhtäkkiä se alkaa taas kutista. No nyt mäyräkoiramme tuoksuu vienosti tervalta ja korva vaikuttaa aika ookoolta. En tiedä mitä Kirsi tästä sanoo, pitäs mennä syksyllä rokotuksille ja halutaan aika hänelle. Meillä on näköjään sama luottolääkäri, Sheriffit!

Kaasu pohjassa

Tässä teille taidekuvapläjäys siitä, miten mäyräkoiran energiatasot kasvavat loppuviikkoa kohti. Varmaan sitä energiaa tuli piuhoja pitkin, koska vauhti oli valoakin nopeampaa eilen illalla! Omat energiat tahtoo vaan tuossa vaiheessa iltaa olla menossa ihan eri suuntaan...
Näillä eväillä kohti viikonloppua!

Energinen viikko vasta alussa

Mitä, onko nyt maanantai?

Mistä sais virtaa?

Metsäkoira metsässä

Koska mäyräkoiran ihmiset ovat pari päivää mättäneet pihassa soraa, niin tänään oli pakko päästä metsään hirvikärpästen sekaan puusavottaan. Ihan ensiksi oli pakko kokeilla tätä vihreää keidasta puusavotta-alueen vieressä, mikä ihana sammalpeite!

Tänne suunnistettiin varsinaisiin metsätöihin.

Hyvin maastoutuu tappijalka.

Hei Isäntä, tää unohtui!

Rankojen raahaamisessa tienvarteen mäyräkoirasta ei ollut varsinaisesti apua, mutta meistä oli mukava kun koira pääsi päiväksi mukaamme. Hajuja ja jälkiä oli niin paljon, että mäyräkoira urvahti takaisin tullessa jo autoon. Työn raskaan raataja on päivänokosensa ansainnut.

Lyhyt kesäkatsaus

Muistatteko kun toukokuussa oli muutama hellepäivä, tai ainakin Itä-Suomessa oli? Silloin ei tehnyt heikkoakaan purkaa tämä leikkimökki, vaikka asteita mittarissa oli +28.

Kesän aikana alueesta tuli sitten tämän näköinen.

Mutta sitten olikin sitä kuumuutta riittänyt niin, ettei mitkään urakkaluontoiset työt enää kiinnostaneet. Parasta oli vaan istua mäyräkoiran kanssa - jos ei nyt ihan pöydän alla - niin ainakin kahvilla. Nythän onkin ne villasukat jälleen jalassa!

Mitä, lähtivät jonnekkin?

Koska karkkarin oma ihmislauma häipyi lauantaiksi festareille, oli mäyräkoiralla tiedossa omat pirtsakat festarit mummon, mummon koiran ja marjankeruun merkeissä. Ensin kolmisen tuntia hupailua koirakaverin kanssa juoksutarhassa, missä kätevästi myös marjapuskat vahingossa kasvavat. Sitten yökylään samaisen mummon tykö. Kuorsausta nojatuolissa ja välillä mummin ja ukin välissä. Aamulla hotelli oli tarjonnut maittavan aamupalan liotettujen raksujen, maksamakkaran, kananmunan ja puuron kera. Ohhoh! Ja meillä kun eteen tyrkätään pelkkä raksukippo. Henkilökunta voisi ehkä tarkistaa ruokalistaa...!

Aamulla, kun itse olin nukkunut ruhtinaalliset neljä tuntia, ajoin noutamaan festarikoiraa takaisin kotiin. Mummi väitti, että Terapeutti oli tunnistanut auton äänen jo monen korttelin päästä. Pihaan kurvatessani mekkala oli suorastaan mairitteleva, harvoin sitä tuntee itsensä niin tervetulleeksi kuin tänä aamuna. Kun iloisen jälleennäkemisen kuoroon yhtyivät myös kaikki naapuruston koirat, koko kylä sai melko aikaisen sunnuntaiherätyksen. Onneksi en tavannut ketään kasvokkain, jälleennäkemisen riemu ei ehkä olisi ollut näin valtaisa!

Hotellin palvelut olivat varmasti viiden tassun luokkaa, mutta eipä mikään voita kotisohvaa. Kotiin tultuamme mäyräkoiran piti elpyä tyynyjensä välissä muutaman tunnin ajan. Elpyminen oli niin totaalista, että muu porukka sai rauhassa laahustaa aamukahville puolen päivän kieppeillä, ja jopa kysellä, onko Terapeutti vielä hoidossa. Pieni hännänpään heilahdus sohvan uumenista kertoi, että joo, kuulin, olen kotona, mut ihan vielä ei jaksa...krooh zzzzzz...

Kohtaaminen yössä

Mäyräkoira onnistui melkein pysäyttämään sydämeni. Menin käyttämään sitä iltapissillä ja elokuiseen tapaan illat ovat jo lähes pimeitä. Emme ehtineet astua kuin portailta nurmikolle kun se koppasi jotain suuhunsa. Minussa on varmaan joku sisäsyntyinen liikesarjatunnistin, sillä suustani pääsi "ei ota" muutamalla kirosanalla höystettynä, ja niinhän sieltä suusta lensi pikkuruinen piikkipallo. Rouva Siili on mennyt lisääntymään.
Huoh. Koira takaisin sisään murjottamaan. Itse tutkiskelin rukkaset kädessä tätä pientä reppanaa, se oli puristanut itsensä niin pieneksi palloksi, että hädintuskin etukäpäliä erotti. Kannoin sen sitten autotallin taakse, josta se toivoakseni aamuun mennessä siirtyy metsän puolelle.
Kooltaan se on nyrkin kokoinen. Yllätin sen tänään jo päivällä, se nukkui tien laidassa ja olin astua sen päälle. Aika vaarallista elämää jo noin pienellä, jos ei auto aja yli tai mäyräkoira onnistu saamaan sitä hengiltä niin toivottavasti edes ravintoa riittää ennenkuin vaipuu horrokseen. Tämä tietää sitä, ettei mäyräkoiran vouhkaaminen siilien perään lopu ainakaan...lähivuosina?

Tänään käytiin pitkästä aikaa oikein juoksulenkillä. Siinä missä muualla on ukkonen ryskänyt metsät tainnoksiin, on meillä tuo aurinko vaan jaksanut killotaa meidät itsemme tainnoksiin, tai on se ollut ainakin perusteltu syy olla rehkimättä liikaa. Tänään oli kuitenkin sopivan viileää reipashenkiselle metsälenkille. Ihan jees.