maanantai 30. elokuuta 2010

Pikaisesti eilisestä

Eilen olimme katselemassa näitä. Mäyräkoira ei tyrmistyksekseen päässyt mukaan.

Mutta löytyihän sieltä tuliainen, pikku possu! Yhden tällaisen on Terapeutti jo paloitellut lihoiksi. Kotiin jättäminen anteeksi annettu!

Ja mukaan lähti purkillinen maakunnan ihmetuotetta. Luotan hevosmiehiin. Tekstin mukaan auttaa ihon kutinaan, ihottumiin, psoriasikseen, jalkasilsaan ja toimii myös hyttyskarkotteena. Vaikuttava luettelo.
Olen laittanut sitä Terapeutin korvanlehteen (sisäpuolelle), koska se näyttää välillä punoittavan, sitä kutittaa ym. Ensimmäinen eläinlääkäri vaan vilkaisi sitä ja sanoi: Ei tulehdusta. Asia jäi silläkertaa siihen. Toinen eläinlekuri antoi liuosta sienimäiseen ihottumaan. Noh, liuospullo on tyhjennetty, mutta enpä tiedä. Välillä korva on ihan hyvä, sitten yhtäkkiä se alkaa taas kutista. No nyt mäyräkoiramme tuoksuu vienosti tervalta ja korva vaikuttaa aika ookoolta. En tiedä mitä Kirsi tästä sanoo, pitäs mennä syksyllä rokotuksille ja halutaan aika hänelle. Meillä on näköjään sama luottolääkäri, Sheriffit!

6 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

Kivannäköinen suokki. Oikea kunnon "liinakko". Semmoinen vielä väriltään kuin minusta oikein suokin tulee ollakin. Eikös sitä sanota, että jos ei terva auta niin se tauti on "kuolemaksi". Toiset olivat sauna ja viina:) Mukavaa viikonalkua toivottelevat M-L ja Ossi!

Sohvi kirjoitti...

Hepat muistutti tosiaan suomenhevosia, nämä nuoret yksilöt, mutta ovatkin Eestin raskaita vetohevosia. Vanhemmat tammat olivat jo jyhkeitä ja eräs vanha ori noin talon kokoinen. Oli tallissa, en saanu siitä kuvaa. Tapahtuma oli näyttely näille eestiläissukuisille hevosille.

Niin, kaikkea sitä voikaan löytää täältä kyliltä. Tuo voide sisältää pikiöljyä, sitä käytetään hevosilla hyttyskarkotteena. Näinköhän punkitkin pysyis loitolla, oli meinaan vielä yksi tuossa korvan lähellä (koiran)...viikonalkuja sinnekkin!

Arttu kirjoitti...

Täällä on mäyräkoira oppinut käyttämään yhtenä manipulaationa korvan rapsuttelua - siitä huolimatta, että inhoaa kaikkia niitä tököttejä mitä sinne tiputetaan.
Olen siitä 99% varma, että yhtenä huomionkerjuuna käytetään rapsuttelua, koska sen jälkeen vilkaistaan syrjäkartein, enkö jo huomaa. Joskus kesällä, kun kutinat oli aitoja ja pahimmillaan, rasvasin korvat ja kainalot, ja palkkioksi pääsi heti toimenpiteen jälkeen lenkille... Ah, ihmisen tyhmyyttä, minkä kierteen siitä itselleen taas muodosti, kun just oli yritetty vähentää mäyräkoiran notkumista ovella :D))

Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Me ollaan ainakin tykätty tuosta eläinlääkäristä. Aina on huolet ja murheet kuunneltu ja apuakin on saatu.

Ehkä oli parempi jättää Terapeutti kotiin, sillä olis saattanut hepat saada kovat haukut. Ainakin meillä sellaisia hevosvoimia inhotaan, mutta niistä tippuvaa tuotetta rakastetaan ;)

Täytyy pistää tuo ihmesalvan nimi talteen. Vielä ei taida mitään noista luetelluista vaivoista olla, mutta eihän sitä tiiä milloin on.

Marja-Leena kirjoitti...

No kyllä nyt meni vanha hevosharrastelija pahasti vipuun...Enpä olisi arvannut, että tuo liinakko onkin sitten eestiläinen, ilmeisesti se torinhevonen? Jos kerran vanhaa työhevoskantaa... Siis onhan tuokin vaalea kuvassa oleva aika jytky, selkeästi isompi kuin keskiverto Suomen hevonen mutta Suomen hevoseksi ainakin kuvan perusteella olisin pistellyt:) Ossilla ei ole mielipidettä hevosista. Kävellessämme aina joskus törmätään ja silloin vähän pitää haukkua. Luulen kyllä, että se haukkuu sitä, että se ratsastaja ei tervehdi Ossia. Oikeasti. Nimittäin ei se ikinä hevosia haukkunut silloin kun kuljetin sitä nuorempana mukanani tallilla. Sitten lakkasin pitämästä sitä mukanani kun monilla on siellä koirat vapaana mikä minusta ei ole suotavaa. ja Ossihan ei vapaana olevista koirista tykkää....Terveisin M-L

Sohvi kirjoitti...

Mai: Mikään ei ole niin ovela kuin mäyräkoira:) ja onneksi niin, ollaan varmaan kaikki saatu juuri tästä piirteestä paljonkin hupia/hermojen kiristystä elämään!

Sheriffit: Mekin ollaan oltu tyytyväisiä Kirsiin, aina vaan ei saa aikaa juuri hänelle. No, onneks ei ole kovin usein ollut asiaa sinne suuntaan.

Joo, ei ole vielä noita kaikkia purkin vaivoja, eikä tietysti edes koemielessä noita vaivoikseen halua, mutta mielenkiintoinen purnukka silti. Itselle vois testata nenänpieliin flunssan jälkeen. Kausihan on parhaillaan menossa, että voipi olla syksyllä käyttöä.

Marja-Leena: Se oli kantakirjaustilaisuus, hevoset oli luokiteltu eri päiville eestinhevoset/torinhevoset/eestin raskaat vetohevoset. En nähnyt kuin nuo viimeksi mainitut, harmi.

Terapeutti oli äimänä jo naapurin lampaista, joten jätettiin se suosiolla kotiin. On se kerran nähny Isännän kanssa pari ratsukkoa, mutta oli niin pieni että taisi pelätä.