Mäyräkoira onnistui melkein pysäyttämään sydämeni. Menin käyttämään sitä iltapissillä ja elokuiseen tapaan illat ovat jo lähes pimeitä. Emme ehtineet astua kuin portailta nurmikolle kun se koppasi jotain suuhunsa. Minussa on varmaan joku sisäsyntyinen liikesarjatunnistin, sillä suustani pääsi "ei ota" muutamalla kirosanalla höystettynä, ja niinhän sieltä suusta lensi pikkuruinen piikkipallo. Rouva Siili on mennyt lisääntymään.
Huoh. Koira takaisin sisään murjottamaan. Itse tutkiskelin rukkaset kädessä tätä pientä reppanaa, se oli puristanut itsensä niin pieneksi palloksi, että hädintuskin etukäpäliä erotti. Kannoin sen sitten autotallin taakse, josta se toivoakseni aamuun mennessä siirtyy metsän puolelle.
Kooltaan se on nyrkin kokoinen. Yllätin sen tänään jo päivällä, se nukkui tien laidassa ja olin astua sen päälle. Aika vaarallista elämää jo noin pienellä, jos ei auto aja yli tai mäyräkoira onnistu saamaan sitä hengiltä niin toivottavasti edes ravintoa riittää ennenkuin vaipuu horrokseen. Tämä tietää sitä, ettei mäyräkoiran vouhkaaminen siilien perään lopu ainakaan...lähivuosina?
Tänään käytiin pitkästä aikaa oikein juoksulenkillä. Siinä missä muualla on ukkonen ryskänyt metsät tainnoksiin, on meillä tuo aurinko vaan jaksanut killotaa meidät itsemme tainnoksiin, tai on se ollut ainakin perusteltu syy olla rehkimättä liikaa. Tänään oli kuitenkin sopivan viileää reipashenkiselle metsälenkille. Ihan jees.
4 kommenttia:
Kun lähden käyttämään Ollia iltapissalla, pidän sitä lyhyessä hihnassa juuri siilien takia. Iltaisin on siilien ulkonaliikkumisaika ja Olli ottaa vainun jo kaukaa. Odotan syksyä jo siinä mielessä, että siilit menevät talviunille ja Olli voi nuuskia pusikoita ja heinikoita kaikessa rauhassa.
Olemme muutamana aamuna törmänneet kävelytiellä maanneisiin kuolleisiin päästäisiin ja hiiriin. Onneksi nämä eivät kiinnosta koiraa ollenkaan. Liekö siksi, että ovat jo kuolleita?
Minäkin käytän Terapeuttia hihnassa iltapissalla, ja sehän suorastaan ponkaisi sohvalta kun kuuli nämä taikasanat. Varmaan tiesi, että siili/siilit ovat maisemissa. En ihan odottanut, että melkein portaille tulevat...aikaisempien koiriemme kanssa meillä ei ollut lainkaan tällaista siilitaistelua, mitä nyt on.
Voi että kun meilläkin olisi siilejä. Vaan ei ole. Tämä meidän paikka on oikeasti aivan liian maaseutumaista jotta täällä siilit viihtyisivät.
Sen sijaan näin eilen aamulla aivan jättikokoisen vaskitsan. Mielettömän hieno ja varmaan suurin vaskitsa mitä olen eläissäni nähnyt. Ihme juttu kun Ossi yritti sitä vähän tutkia että ei haukkunut. Jos se olisi ollut kyy niin Ossi olisi päästänyt "kyyhaukun". Jännästi joku koirakin sitten vaistoaa mikä ötökkä on vaarallinen ja mikä ei. Tosin Ossin tutkiminen jäi yhteen pieneen nuuhkaisuun. Muutoin olisi pakana voinut vaikka syödä sen vaskitsan. Yhden rupisammakonhan Ossi on syönyt mutta sen jälkeen ovat tavallisetkin sammakot onneksi saaneet olla rauhassa. Terveisin Ossi ja M-L
Niin, luin jostain että siilit pitävät vanhoista puutarhoista. Meidän piha on tämmönen vanha maatalon pihapiiri,joten en nyt ihmettele miks ne siilit täällä on. Ympäristössä on uusia taloja, ei puita eikä pensaita ympärillä eli liian steriili siilille.
Ossin sielunrauhan vuoksi on ehkä parempi ettei niitä siilejä pihassanne ole! Alkaa käydä työstä väistellä niitä.
Eräs kissoistamme kantaa vaskitsoja eteisen maton alle. Kivoja kiemurtelevia ylläreitä!
Lähetä kommentti