Koska mielessä pyörii vielä nuo eiliset vainukoirajutustelut, jatketaanpa siitä vielä hiukan. Olen meinaan vähän kade tuolle koiralle tuosta mainiosta taidosta. Nyt syksyllä se on usein lenkillä ollessamme jämähtänyt paikoilleen keskelle tietä ja vakavana nuuhkinut tuulen mukanaan tuomia hajuja. Nenä piirtää ilmaan ympyrää vaikka kuono pysyy paikoillaan. Se tietää jotain, mitä minä en tiedä.
Tällaisessa tilanteessa jäädään yleensä odottamaan tapahtuuko mitään. Joskus metsästä on tullut ihminen koiran kanssa, joskus on kuulunut pelkkää rasahtelua varvikosta, enkä ole nähnyt mitään. Nyt Terapeutti on alkanut harrastaa tätä samaa tuulen haistelua iltapissalla käydessämme. Ulos mentäessä nenä kohti ulkosaunaa ja keskittynyttä tuulen vireen haistelua. Kyllä siinä hieman avuton olo tulee kun ei itse ensinnäkään näe mitään (naapuritkin nukkuu jo, ympäristö on pilkkopimeä ja ulko-oven päällä yks lamppu) saatikka sitten haista. On vähän sellainen olo kuin tarvitsisin opaskoiraa melkein kaikille aisteilleni. Tulee sitten hoputettua mäyräkoiraa keskittymään olennaiseen, vaikka saunan takana saattaisi lymytä mitä merkillisin valikoima metsän eläimiä! (oletan tietysti, että niitähän ne)
Itse olisin voinut opettaa mäyräkoiraa etsimään aina kadoksissa olevia avaimiani, elleivät ne olisi aina olleet hukassa. Isäntä ehti ensin, hän hommasi minulle avaimenperään kiinnitettävän "tunnistimen" (joku nimikin sillä on) ja mukana seuraa kapula, siis se mistä painetaan kohtaa A, niin auton avaimet hälyyttää, B kotiavaimet huutaa jossakin jne. Kätevä laite, säästää omia ja ilmeisesti kaikkien muidenkin hermoja! Mutta tämäkin perustuu kuuloaistiin...
Mutta kyllä minä huolisin tuollaisen vähän laajempikirjoisen hajuaistin. Nythän asiat haisevat joko hyvältä tai pahalta ja siinä se! Jaa ja jos rahakin haisee joltain, niin pitäisköhän kysyä neuvoa lottoriviin isonenäiseltä ystävältämme?
2 kommenttia:
Nyt en muista kuinka moninkertaisesti koira haistaa ihmistä paremmin. Olikohan se niin että sillä on nenässä niitä hajureseptoreita 10 tuhatta kertaa enemmän kuin ihmisellä. Enpä mene vannomaan mutta aina joskus on tilanteita etten tosiaankaan ole koiran hajuaistista itse kateellinen:) Joskus melkeinpä säälin niitä otuksia. Mutta toisaalta tuntuu, että sellaiset hajut mitä me ihmiset inhoamme ovat noille koirille ihan jees. Avaimien haistaminen olisi kyllä ihan jees. Itselläni kun on huonontunut muisti (oikeasti) niin pistän yhdistetyt auton ja kotiavaimet aina samaan paikkaan. Tämä ei ole mikään neuvo mutta itse en pärjäisi ilman sitä proseduuria. Tulisin hulluksi jos haeskelisin avaimia mistä sattuu. Monessa muussa asiassa kun on jo ihan tarpeeksi. Ai että loikean lottorivin haistaminen olisi mahtavaa. Voisin ostaa tytölle oman asunnon:) Talo on onneksi jo maksettu. Viikonloppuja toivottelevat Ossi ja M-L
Tuo pimeyteen nenä pystyssä tuijottaminen on todella pelottavaa. Itseäni hirvittää aina, mutta täytyy vaan näytellä rohkeata.
Lähetä kommentti