Naapurimme soitti eilen illalla, oli nähnyt ilveksen joen rannan liepeillä, jossa he asuvat ja jonne meiltä on matkaa parisataa metriä. Ilves asustaa jossakin siellä, itse näin viime talvena komeat jäljet ja paikan, missä jäniksen jäljet loppuivat, mutta ilveksen jäljet jatkuivat.
No niin, tänään luonnollisesti otettiin Terapeutin kanssa suunta kohti rantaa. Vieläkö ison kissan tassun jäljet tuoksuisivat? Nyt mentiin sinne minne Terapeutin nenä osoitti. Välillä se kuunteli tarkkaavaisesti, välillä alkoi vimmattu pyöriminen. Selkeää suuntaa ei näyttänyt olevan. Oiskohan sittenkin joku sienestäjä kävellyt metsikössä makkara kädessä...? Epämääräisen touhottamisen jälkeen piti tietysti viedä se pakollinen karahka pihaan.
Moni kyläläinen on nähnyt tämän ilveksen jo useamman vuoden aikana, me emme koskaan. Karhuhavaintoja on nyt syksyllä ollut runsaasti, koska ne tulevat pihoihin. Eräs karhunpentu löytyi hukkuneena Pielisjoesta, epäiltiin että se on yrittänyt uida yli joesta jostakin näiltä main. Kymmenisen vuotta sitten talomme takametsikössä liikuskeli karhuemo kahden pennun kanssa. Kaksi naapuriamme onnistui sen näkemään (kävi toisen pihassa), mutta me emme nähneet vilaustakaan. Silloin meillä oli vielä lampaita. Siihen aikaan emme olleet päivisin kotona, joten jotain oli keksittävä, ennenkuin karhut keksivät määkivät lemmikkimme. Virittelin siis kaksi matkaradiota huutamaan päivän uutisia metsikön reunaan ja tuulikelloja rakennusten nurkille. Ei vissiin radion ohjelmatarjonta miellyttänyt, koska karhuja ei viikon kuluttua enää näkynyt koko aluella! Ja meidän lampaamme nukkuivat aina yöt sisällä ja karhuista ei kukaan ilmoittanut koskaan mihinkään, kun jotenkin ne vaan kuuluivat asiaan. No nythän on toiset ajat kun karhuja näkee omenapuita ravistelemassa, mutta kai niillä sitten on nälkä.
Nyt kun takametsikkömme on kaadettu (siis sehän ei valitettavasti ollut meidän) niin eläinhavainnotkin on vähentyneet. Joskus puhuttiin jopa susista, ja muistanpa ajan jolloin käytin edellistä mäyristämme hihnassa pissalla, mäyristä joka jäi portaille makoilemaan kun me muut menimme metsään! Se oli siis hihnassa sen vuoksi, ettei susi veisi, ei sen vuoksi että se itse olisi lähtenyt mihinkään...toisin kuin Terapeutin kanssa. Nyt näillä kulmilla liikkuvat enää siilit ja tuo ilves näköjään. Voi siellä karhukin olla, mutta me pidetään varmaan koiran kanssa sellaista meteliä kulkiessamme, ettei niitä ehkä tulla näkemään. No nyt kun näin kirjoitan, voi olla että luonto yllättää meidät! Meillä ei kyllä ole omenapuita...
5 kommenttia:
Hui sentään, niitä petoja on teilläkin! Itseä vähän pelottaa päästää Nelliä isännyyden kanssa metsään ajamaan, kun on noita kissoja tavattu täälläkin päin!
On täällä varmaan joka lähtöön, mutta harvoin niitä oikeasti näkee. Pitäis varmaan olla paikallaan hipihiljaa tuntitolkulla ja sehän ei meiltä onnistu! Ai törmättiinhän me kerran hirveen - siis kävelemällä!- mutta koirat oli sen verran äimänä etteivät lähteneet onneksi ajamaan.( Terapeutti ei ollut silloin vielä olemassa).
Yhden kissan ilves on onnistunut meiltä viemään, siitä on kyllä jo aikaa yli 10 vuotta. Nykyiset kissamme nukkuvat kiltisti sisällä öisin, jopa kesällä. Onneksi ilves liikkuu enemmän iltahämärissä, jos Nellikin saisi metsästää rauhassa!
Ilves se on jättänyt jälkiään täälläkin. Viime talvena näin hangella mutta kissaa en ole nähnyt koskaan. Se olisikin hieno otus nähdä. Karhuun en välttämättä lainkaan haluaisi törmätä vaikka epäilenkin, että täällä Porkkalan niemellä sellainen mahtuu kävelemään. En sitten tiedä kuinka paljon karhut liikkuvat. On täällä muutamaankin otteeseen nähty karhu. Jokunen vuosi sitten Upinniemessä karhun näki yhtäaikaisesti noin sata koululaista. Karhuparka pelmahti puuhun pakoon. No koulun retki vissiin kyllä keskeytettiin. Tapauksesta itse luin Ilta-Sanomista:) Meillä on muutamakin omenapuu mutta tänä vuonna ei tullut lainkaan omppuja. Tai yksi puu taisi tehdä ihan kolme kappaletta. Pitäisikin käydä noukkimassa kun ne omput ovat sellaista myöhäistä lajiketta. Ennenkuin karhu kerkiää hakea ne omput. Heh Terveiset täältä Porkkalanniemeltä Ossi ja M-L
Nuo petohavainnot kyllä vähän pelottavat. Elukat tulevat niin lähelle asutuksia. Tietenkin luonto kuuluu eläimille, mutta silti jotain rajaa nekin voisivat jo kunnioittaa. Luonnonsuojelijat etelässä vaan eivät ymmärrä miten totinen paikka on lähettää lapset koulutielle jossa on edellisenä päivänä nähty karhu tai susi. Eihän ne kait ihmisen kimppuun tule, mutta onhan niissäkin niitä heikkopäisiä yksilöitä.
Marja-Leena: Eräs mummo rajanpinnasta näytti valokuvan, jossa kolme ilvestä tuijottaa mökin ikkunasta sisälle pimeässä, talvella. Oli onnistunut nappaamaan kuvan niistä, silmät vaan kiiluivat. Silloin kulki kylmät väreet selkäpiissä, kun en tiennyt niiden kulkevan tuolleen laumassa!
Sheriffit: Niin, täällä tuntuu noita karhuja olevan nyt yllin kyllin. Eräänä vuonna Jälkikasvumme oli menossa pyörällä kouluun ja meinasi jäädä hirven alle. Kylän ukot oli vielä alueella hirvijahdissa, jotenkin enemmän vielä pelkäsin niitä metsästäjiä, kun olivat siellä lasten koulutien tuntumassa pyssyinensä...
Lähetä kommentti