perjantai 10. syyskuuta 2010

...ja jälkeen



En saanut "Ennen"-kuvaa tähän kun blogger huutaa error error, mutta laitetaan sitten jälkeen-kuvat. Yllättävän kauan possu kestikin "hengissä" mäyräkoiran hellässä huomassa. Tämä on ilmiselvästi Terapeutin mielilelu, se kuljetteli possureppanaa päivät pitkät ja vielä unilelunakin illalla.
Muuten en kyllä hirveästi ostele näitä leluja, mutta tällaisen voisin hankkia vielä kolmannenkin kerran, kesti nimittäin about kaks viikkoa, ja sehän on varsinainen saavutus!

4 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

Kaksi viikkoa pehmolelu. Sellaisen mäkin voisin hankkia. Edellinen possu muuttui raadoksi puolessa tunnissa. Meillä on murmelin "raato", possun "raato", ketun "raato" ja pienen hepan "raato". Murmelia ja kettua Ossi joskus vielä innostuu tappamaan uudestaan ravistelemalla:) Ei mäyräkoiran kestävää pehmolelua ole tehtykään...Terveisin M-L ja Ossi

Sohvi kirjoitti...

Joo, eikö olekkin pitkäaikainen ilo, kun peräti kaks viikkoa kestää ja vieläkin on "nahka" jäljellä jota kuljetella. Lisäksi possu oli aika edullinen (5,90) verrattuna moniin koiranleluihin, joiden elinkaari on tosiaan tuo "varttitunnissa roskikseen", ja hintaa saattaa olla toistakymppiä. Silloin kun Terapeutti oli pieni, teimme raatelulelut vanhoista farkuista (lahkeet solmuun), tai muista vanhoista vaatekappaleista. Hyvin kelpas kotisilppurille...eikä tarvinnut työntää niitä euron kuvat silmissä roskikseen! Nykyisin hellymme silloin tällöin tuomaan mäyräkoiralle tuliaisia, pitänee tämän jälkeen pitäytyä possulinjalla kun oli niin mieluinen lelu.

Nelli kirjoitti...

No onneksi possu rakastettiin rikki. Itse todellakin toivoisin, että Nelli kävisi vähän hanakammin kiinni leluihinsa, ettei niitä kertyisi nurkkiin niin valtavasti. Lelujen luonnollista poistumaa ei meillä siis ole. :/

Sohvi kirjoitti...

Nelli onkin sitten varovainen mäyräkoiraksi! Terapeutti ei riko leluja jotka vinkuu, vaan suorastaan kaihtaa niita. Possussakin oli sisällä vinkuaparaatti, mutta possu oli niin pullea, ettei mäyris saanu siitä ääntä. Vinkulaite putosi sitten muun täytteen mukana lattialle. Tuo vinkuminen liittyy varmaan pentuihin. Aikaisemmille mäykyillemme ei voinut antaa mitään vinkuleluja, heti alkoi pesänrakennus ja hoivaaminen ja valeraskaudet yms.
(Ai niin, Terapeutissa virtaa myös hippunen Punapakan verta, emän isä on Punapakan Pedro...tuli vaan tuossa mieleen)