Koiran talviturkin heittämiseen täytyy ihmisen varautua henkisesti monta viikkoa etukäteen. Koira ei tiedä tästä henkisestä valmentautumisesta mitään, mutta siihen liittyy iltaisin nojatuolista kuuluva lausahdus: "Pitäs ruveta nyppimään tuota turkkia".Näissä puuhissa siis ollaan. Tai olen, kunhan ensin keitän kupillisen kahvia. Henkinen valmentautuminen on näköjään vielä kesken. No, kunhan saan sen ensimmäisen karvan ensin nypittyä, niin eihän niitä ole kuin triljoona jäljellä. Aloittaminen on aina vaikeinta.
3 kommenttia:
Terapeutti kasvattaakin itselleen komian talviturkin. Onhan tuossa nyppimistä. Ossi ei onneksi kasvata kuin sellaisen hassun, leveän harjaksen keskelle selkää. Ja minusta siinäkin on nyppimistä. Mutta saa olla tuonne toukokuulle. Ei häiritse vielä:) Terveisin Ossi ja M-L
Taitaa Terapeutti salaa tykätä tuosta hoivaamisesta, vaikka yrittää esittää muuta. Jos välillä huilataan ja lasken sen alas nyppimispöydältäni eli uuninpankolta (matala taso) se pyytää sinne takaisin. Mites Ossi suhtautuu nyppimiseen?
Ossilla kaikki muu karvan nyppiminen sujuu ongelmitta. Vähän tuo koira on sitä mieltä että voisi sen homman jättää tekemättäkin ja kulkea leijonaharjaisena:) Korvien sisältä nyppiminen on suoritettava useassa eri vaiheessa. Se on vähän liian kinkkistä hommaa. Terveisin Ossi ja M-L
Lähetä kommentti