Jotain samaa...?

Mäyräkoira:" Täytyy äkkiä nuuhkia nää puskat, ihminen on jo menossa..."
Ihminen:" No tuuhan jo sieltä...!"

Mäyräkoira: "Mennään tänne! Täällä on menny orava, rusakko, silli, kettu ja hirvi!!"
Ihminen: "No ei varmaan mennä tuonne ryteikköön, tietä pitkin mars!"

Mäyräkoira: "Tuolta jäi vielä yks haju nuuhkimatta...!"
Ihminen: "No ei varmaan mennä, vastahan me tultiin sieltä...!?"

Mäyräkoira: "No tätä tikkaa haukun ainaskin!"
Ihminen: "No hauku nyt sitten (huoh)..."

Mäyräkoira: "Ja hellapuita kannan kotiin, et saat lämmittää, täällä olikin aika märkää."
Ihminen: "Kanna vaan ja lämmitän lämmitän. Mut eiks ollu kiva lenkki?"
Mäyräkoira: "Oli, kun eilen vaan ajeltiin autolla. Ens kerralla haluun sinne ryteikköön."
Ihminen: "Ens kerralla on eri suunta."

Ja seitsemän oikein on siis...

Tänään Terapeutin vainu joutui todelliseen testiin: mitkä numerot ovat tämäniltaisessa 7-oikein lottorivissä?

Ja oikeat numerot ovat siis...kolme...

...eikun...mikälie...saaks siitä vielä selvää...?

...kahdeksantoista...ja loput numerot niin hyviä, että piti oikein kaksin käsin pelastaa ne mäyräkoiran suusta! Kiitos onnettarelle!

Isonenäiset ystävämme

Koska mielessä pyörii vielä nuo eiliset vainukoirajutustelut, jatketaanpa siitä vielä hiukan. Olen meinaan vähän kade tuolle koiralle tuosta mainiosta taidosta. Nyt syksyllä se on usein lenkillä ollessamme jämähtänyt paikoilleen keskelle tietä ja vakavana nuuhkinut tuulen mukanaan tuomia hajuja. Nenä piirtää ilmaan ympyrää vaikka kuono pysyy paikoillaan. Se tietää jotain, mitä minä en tiedä.

Tällaisessa tilanteessa jäädään yleensä odottamaan tapahtuuko mitään. Joskus metsästä on tullut ihminen koiran kanssa, joskus on kuulunut pelkkää rasahtelua varvikosta, enkä ole nähnyt mitään. Nyt Terapeutti on alkanut harrastaa tätä samaa tuulen haistelua iltapissalla käydessämme. Ulos mentäessä nenä kohti ulkosaunaa ja keskittynyttä tuulen vireen haistelua. Kyllä siinä hieman avuton olo tulee kun ei itse ensinnäkään näe mitään (naapuritkin nukkuu jo, ympäristö on pilkkopimeä ja ulko-oven päällä yks lamppu) saatikka sitten haista. On vähän sellainen olo kuin tarvitsisin opaskoiraa melkein kaikille aisteilleni. Tulee sitten hoputettua mäyräkoiraa keskittymään olennaiseen, vaikka saunan takana saattaisi lymytä mitä merkillisin valikoima metsän eläimiä! (oletan tietysti, että niitähän ne)

Itse olisin voinut opettaa mäyräkoiraa etsimään aina kadoksissa olevia avaimiani, elleivät ne olisi aina olleet hukassa. Isäntä ehti ensin, hän hommasi minulle avaimenperään kiinnitettävän "tunnistimen" (joku nimikin sillä on) ja mukana seuraa kapula, siis se mistä painetaan kohtaa A, niin auton avaimet hälyyttää, B kotiavaimet huutaa jossakin jne. Kätevä laite, säästää omia ja ilmeisesti kaikkien muidenkin hermoja! Mutta tämäkin perustuu kuuloaistiin...

Mutta kyllä minä huolisin tuollaisen vähän laajempikirjoisen hajuaistin. Nythän asiat haisevat joko hyvältä tai pahalta ja siinä se! Jaa ja jos rahakin haisee joltain, niin pitäisköhän kysyä neuvoa lottoriviin isonenäiseltä ystävältämme?

Kivikkokiipeilyä

Onkohan mäyräkoiria rauniokoirina? Tuli tuossa eilen mieleen kun katselin Terapeutin kiipeilyä kivikossa. Mäyriksethän on melkoisen ketteriä ja kokokin olisi kompakti (matkustamiseen) ajatellen rauniokoirien työaluetta (koko maapallo). Ja mikä vainu! Taitaa tyssätä rauniokoiraurat tuohon tottelevaisuuspuoleen...tämä on henkilökohtainen epäilykseni, mitään tietoa ei asiasta ole!

Missähän kaikessa tuota koiran vainua voisikaan hyödyntää, jos ihminen olisi viisaampi?

Taasko on syyskuu?

Oho, kun vuosi onkin hurahtanut nopeasti. Rapiat vuosi sitten aloitin kirjaamaan ylös näitä mäyräkoiran aivoituksia, kuvatkin ovat siis vuoden takaisia. On näköjään ollut aurinkoinen ilma silloin. Nyt sataa vettä, eikä ole tänä syksynä edes käyty kuuntelemassa kaislikon vai mitä lie rantaheinän suhinaa.
Ikääkin on tullut kaikille vuosi lisää, Terapeuttihan täytti 3 vuotta jo kesäkuussa. Vaatimattomasti koko Suomi liputti silloin, sattui olemaan Juhannuspäivä samaan aikaan.

Tänään ei oikeastaan mitään uutta kerrottavaa, elo sujuu entiseen malliin. Siis kuonot kohti uusia seikkailuja!

...ja jälkeen

En saanut "Ennen"-kuvaa tähän kun blogger huutaa error error, mutta laitetaan sitten jälkeen-kuvat. Yllättävän kauan possu kestikin "hengissä" mäyräkoiran hellässä huomassa. Tämä on ilmiselvästi Terapeutin mielilelu, se kuljetteli possureppanaa päivät pitkät ja vielä unilelunakin illalla.
Muuten en kyllä hirveästi ostele näitä leluja, mutta tällaisen voisin hankkia vielä kolmannenkin kerran, kesti nimittäin about kaks viikkoa, ja sehän on varsinainen saavutus!

Vipinää kintuissa

Kylläpäs viikko meni nopeasti. Mäyräkoira on juossut lenkillä milloin kenenkin kanssa. Tässä maisemakuvia lenkkipoluiltamme.

Hyi, ei tänne, näyttää tosi karsealta!

Tämä on paljon houkuttelevampi!

Ihania pitkiä metsäteitä. No, ehkä tie pysyy vaikka metsät kaatuvat ympäriltä...

Tuonne.

Tois puol jokke.

Veden säännöstelyä jokiuomassa.
Hyvää alkavaa viikkoa!