Koivunlehtiä kaivaten

Lumi oli nihkeää ja takertui turkkiin. Nyt sitten mennään jo kurakelien puolella. Jotenkin en ole yhtään innostunut tästä säätyypistä...ehkä saamme vielä lehtikasat näkyviin ja muutaman lämpimän henkäyksen etelästä ennen talven tuloa?

Kesken kahvinjuonnin

Kahvitunnilla piti mennä tänne pöpelikköön tallustelemaan ja ihmettelemään tuota keltaisen ja valkoisen yhdistelmää. No nyt kyllä tuli mieleen koiramaailman nimikirjoitukset hangen pinnalla tuosta väriyhdistelmästä, plääh. Päivänjatkoja kaikille!

Hyvää yötä ja huomenta

Onneksi ihmiset ovat älynneet hankkia koiralleen kunnon nukkumapaikan!

Mehtäläisiä

Ai mitäs tehtiin viikonloppuna? Noo, mieleni metsähän tekevi, tuumi Terapeutti. Lähdettiin siis lauantaina "tekemään puita" hyvän sään aikaan. Terapeutin mielestä tämä toinen puoli metsää näytti mielenkiintoisemmalta, liekö tuoreet hirvenhajut kuusikossa.

No tänne toiselle puolelle kuitenkin sukellettiin puusavottaan. Siellä Terapeutti saikin kuljeskella omaan tahtiin hihna tosin perässään. Silloin se jostain syystä ei pidä mitään supervauhtia, vaan on siinä näköpiirissä. Ei tarvinnut illalla enää erikseen lenkittää ketään.

Sunnuntaina yllätys yllätys! aurinko pilkahteli pilvien lomasta, joten eikun koira tarhaan ja kuvaamaan. Myyränkolot on nyt mullattu ja myllätty.

Sitten käytiin vielä Jälkikasvun ja Terapeutin kanssa tekemässä kamerakokeiluja rannalla. Ei ole uutta kameraa, vaan vanhassakin on vielä opittavaa. Tänään ei sitten aurinkoa olekkaan näkynyt.

No nämä vaan

Ihan huvin vuoks muutama kuva lisää. Oli niin mukava kävellä uusissa maisemissa.

Lomalla

Vietimme viikonlopun lomailun merkeissä Vuokatin Katinkullan kauniissa maisemissa. Tällaiset pikku terapeutit ovat sinne tervetulleita.

Tässä mailamäyräkoira avustaa minigolfpallon asettelussa. Hole-in-one!

Ihmiset puhuivat jotain kylpylästä...?

Mihis te jäitte? Patikointia Lampipolulla.

Lahden poukamassa oli mielenkiintoista nähtävää. Uivissa linnuissa riittikin ihmeteltävää.

Tässä vaiheessa on varmaan kymmenen kilsaa takana. Ihmiset pääsivät viikonlopun aikana vielä kylpylään, kuntosalille ja sulkapallon peluuseen, joten taidettiin kaikki nukkua samalla tyylillä!

Ja kun sunnuntaina palasimme kotiin, niin siellä odottivatkin Terapeutin omat katin kullat!

Ilveksen jalanjäljillä

Naapurimme soitti eilen illalla, oli nähnyt ilveksen joen rannan liepeillä, jossa he asuvat ja jonne meiltä on matkaa parisataa metriä. Ilves asustaa jossakin siellä, itse näin viime talvena komeat jäljet ja paikan, missä jäniksen jäljet loppuivat, mutta ilveksen jäljet jatkuivat.

No niin, tänään luonnollisesti otettiin Terapeutin kanssa suunta kohti rantaa. Vieläkö ison kissan tassun jäljet tuoksuisivat? Nyt mentiin sinne minne Terapeutin nenä osoitti. Välillä se kuunteli tarkkaavaisesti, välillä alkoi vimmattu pyöriminen. Selkeää suuntaa ei näyttänyt olevan. Oiskohan sittenkin joku sienestäjä kävellyt metsikössä makkara kädessä...? Epämääräisen touhottamisen jälkeen piti tietysti viedä se pakollinen karahka pihaan.

Moni kyläläinen on nähnyt tämän ilveksen jo useamman vuoden aikana, me emme koskaan. Karhuhavaintoja on nyt syksyllä ollut runsaasti, koska ne tulevat pihoihin. Eräs karhunpentu löytyi hukkuneena Pielisjoesta, epäiltiin että se on yrittänyt uida yli joesta jostakin näiltä main. Kymmenisen vuotta sitten talomme takametsikössä liikuskeli karhuemo kahden pennun kanssa. Kaksi naapuriamme onnistui sen näkemään (kävi toisen pihassa), mutta me emme nähneet vilaustakaan. Silloin meillä oli vielä lampaita. Siihen aikaan emme olleet päivisin kotona, joten jotain oli keksittävä, ennenkuin karhut keksivät määkivät lemmikkimme. Virittelin siis kaksi matkaradiota huutamaan päivän uutisia metsikön reunaan ja tuulikelloja rakennusten nurkille. Ei vissiin radion ohjelmatarjonta miellyttänyt, koska karhuja ei viikon kuluttua enää näkynyt koko aluella! Ja meidän lampaamme nukkuivat aina yöt sisällä ja karhuista ei kukaan ilmoittanut koskaan mihinkään, kun jotenkin ne vaan kuuluivat asiaan. No nythän on toiset ajat kun karhuja näkee omenapuita ravistelemassa, mutta kai niillä sitten on nälkä.

Nyt kun takametsikkömme on kaadettu (siis sehän ei valitettavasti ollut meidän) niin eläinhavainnotkin on vähentyneet. Joskus puhuttiin jopa susista, ja muistanpa ajan jolloin käytin edellistä mäyristämme hihnassa pissalla, mäyristä joka jäi portaille makoilemaan kun me muut menimme metsään! Se oli siis hihnassa sen vuoksi, ettei susi veisi, ei sen vuoksi että se itse olisi lähtenyt mihinkään...toisin kuin Terapeutin kanssa. Nyt näillä kulmilla liikkuvat enää siilit ja tuo ilves näköjään. Voi siellä karhukin olla, mutta me pidetään varmaan koiran kanssa sellaista meteliä kulkiessamme, ettei niitä ehkä tulla näkemään. No nyt kun näin kirjoitan, voi olla että luonto yllättää meidät! Meillä ei kyllä ole omenapuita...