Horoskooppi

Maanantaisin on maakuntalehdessä viikon horoskooppi. Kerrankin se taitaa pitää paikkansa, ainakin näiltäosin.

Terapeutti: Kovaa vauhtia lähestyvä joulu aiheuttaa kovia paineita koska niin monien ihmisten toiveet pitää ottaa huomioon.

Ihminen: Hektisen työpäivän päätteeksi kannattaa noudattaa sohvan houkuttelevaa kutsua ja jättää väliin harrastuskerta tai parikin.

Ihmisen toiveissa on päästä vastaamaan sohvan houkuttelevaan kutsuun, saas nähdä miten sohvanvaltaus mäyräkoiralta onnistuu. Kovimmat paineet mäyrikselle taitavatkin tulla tästä kamppailusta, onhan se saanut köllötellä siinä yksikseen lähes koko vuoden. Tavaratalossa oli myynnissä villahuopia 10,- kipale, tosi edullista muttei silti koiran käyttöön. Jos se jäisi siihen yksikseen, peittoa kokeiltaisiin muutenkin kuin tassuilla. Nyt me jäädään odottamaan sitä joulua!

Yksin kaksin kotona

Olin jo unohtanut, että meillä on olemassa tällainen härveli. Piti kaivaa se esiin nyt kun olemme koiran kanssa kaksin kotona. Mies ja lapsi ovat viemässä ukkia (91v.) ukin tyttöystävän luo.

Terapeutin mielestä imuri tarkoitaa kissan takaa-ajoa. Tällä kertaa Empun hermot pitivät, eikä se lähtenyt säntäilemään mihinkään, mäyräkoiraa kiukutti.

Kostoksi siitä mäyräkoira varasti siivoustossuni kun olin puistelemassa mattoja. No sittenhän sitä takaa-ajoa saikin harrastaa, käännetyssä järjestyksessä tosin.

Eilen tulin luvanneeksi koiralle, että tiedossa on tänään pitkä lenkki, mikäli taivaalta ei sada p....aa. Ei satanut, mutta ei me silti päästy oikein mihinkään kun olis pitänyt olla joko rollaattori tai luistimet apuna.

No ainahan voi mennä tarhaan nuuhkuttelemaan.

Ja kyttäämään lintuja. Orava oli syömässä talon takana, mutta sitä en kertonut mäyräkoiralle ennen kuin sisällä. Katselimme paistia ikkunan läpi.

Ja sen verran kiltti mussukka mäyris on tänä(kin) vuonna ollut, että lahjapakettiin kääräisin tällaisen lelun. Oli eläinkaupan vahvimmalta tuntuva lelu, eikä se vingu. Veikkaan eliniäksi 5 min. Mukavaa muuten Marja-Leena kun muistit "tanskandogin lelun" siellä eläinkaupassa, meidän kaupassa ei ollut muita kuin se sama köysi mikä Terapeutilla on ollut viime joulusta saakka, enkä viitsinyt sitten samaa nuijimisvälinettä Terapeutille enää ostaa. Tää näyttäs vähän ihmisystävällisemmältä.

Poistin tästä loppuosan, koska aloin miettiä leluasiaa liian syvällisesti. Olin jo morkkiksen asteella tuosta yhdenkin lelun ostosta, mutta tulin sitten järkiini. Jouluna katselen vaan mäyräkoiran tähtien lailla tuikkivia silmiä, sen viis minuuttia minkä lelun elinkaari todennäköisesti kestää. Että silleen.

Juupas eipäs

Merkillistä, meinaa unohtua että viime vuonna tänä päivänä tosiaankin oli lunta maassa. Naputtelen tässä sormenpäilläni pöytää enkä tiedä mitä mieltä olisin tästä tämän päivän juupas-eipäs-vesi-lumi-keleistä.

Mitä kuuluu juoksukouluun? No ensiksikin on sanomattakin selvää, että mäyräkoira ei tarvitse minkään valtakunnan juoksukouluja juostakseen aina kun tilaisuus siihen on. Mutta laiskuuteen taipuvainen ihminen tarvitsee. Tilanne täällä pimeyden ytimessä on nyt se, että etenimme juoksukouluohjelmaa 5 km:n lenkkiin saakka ja juoksimme sitä, kunnes tämä pimeys sotki suunnitelmat. Olemme siis antaneet köyttä itsellemme ja käymme lenkillä viikonloppuisin päivänvalolla ja jatkamme sitten taas keväällä kohti uusia etappeja. Juoksukouluohjelmaa on siis sovellettu rankalla kädellä, mutta eihän tämä niin vakavaa ole alunperinkään ollut. Hyvää mieltä ja jatkuvaa hämmästystä tuottaa kyllä se, että yleensäkkin jaksaa juosta. Mäyräkoira on osallisena lenkillä aina silloin tällöin kun on kävely-juoksu -lenkki tiedossa. Muuten se täytyy käyttää erikseen ihan omalla nuuhkimislenkillään. Nyt se vaan on kahden vaiheilla, pääseekö se mukaan vai ei, kun vedämme verkkareita jalkaan. Mutta silloin kun se lenkille otetaan niin ai kun se on otettu siitä, silloin se kyllä nelistää vierellämme suht nätisti ja on tohkeissaan kun saa olla mukana touhussa.

Ja muutenhan tää on ollut lähinnä työntekoa, siihen taas ilmat onkin olleet oikeinkin sopivat. Että että...napu napu, tuleepahan nekin tehtyä!

Vetämättömyys kohtaa sitkeyden

Tänään on vaan niin vetämätön päivä. Ei jaksanut ajatella edes lenkille lähteä, tyydyin vain katselemaan keskellä juoksutarhaa kuinka erästä ei väsyttänyt. Ja lumitilanne on ihan hyvä. Pidän tuosta kuvasta missä Terapeutilla on kaksi häntää.

Nyt lähden valloittaman sohvan koiralta! Ehkä jaksan kaivaa jostain suklaata mukaan ja mäyris luultavasti motkottaa jalkopäässä. Todennäköisesti se myös raahaa kaikki imeskellyt lelunsa päälleni. Ne solmut niissä köysissä on aika kovia. Että auts! jo etukäteen.Viimevuotinen joululahja -tanskandogin köysilelu- on muuten vieläkin mäyriksen käytössä. Se onkin ainoa, mikä on kestänyt näin kauan. Sen se jaksaa raahata ensimmäisenä sohvan valloittavan uhrin päälle ja moukaroida sillä väsynyttä ihmisparkaa. Hämmästys on mäyräkoiran puolelta suuri jos ihminen ei älyä lähteä siitä tämän jälkeen. Tänään päätän kuitenkin olla mäyräkoiraa sitkeämpi.

Aamujuoksentelua

Tästä ei kuulkaa aamut parane! Yöllinen pakkanen ja aamullinen auringonnousu oli sellainen yhdistelmä, että ei auttanut muu kuin lähteä kirmailemaan pitkin peltoa tuon nelivedon tassunjäljillä. Luterilainen työmoraali jouti takavasemmalle ja markkinavoimat ja talouden kasvu saivat odotella sen aikaa kun ihmettelin maailmaa. Joinakin aamuina se vaan näyttää kauniimmalta.

Terapeutilla ei ollut mitään tätä aamujuoksentelua vastaan. Se on ollut kadehdittavan energinen niin aamulla kuin illallakin ja kovin ralli alkaa silloin kun pitäisi käydä nukkumaan. Ja kun Isäntä laittoi lintulaudan ikkunan taakse, niin kyllä on taas mäyräkoiran maailma mallillaan. Siitä alkaa meidän talviaika. Talitiaisten laskemisesta aamulehden aikaan. Silloin on se pieni seesteinen hetki myös mäyräkoiran elämässä.

Torjunta jatkuu

Ja vielä vähän punaistakin. Olen ollut kahlittuna kiinni työpöytääni, enkä päässyt tänäänkään ulos, vaikka aurinko paistoi koko päivän! Grr! Täytyy ottaa virtaa vaikka sitten noista väreistä. Ja niinkuin kuvasta näkyy, mäyräkoiran virtapiikki on lähes aina punaisella. Täällä on muuten -5.8 pakkasta. Nurmikko rapsaa tassujen alla.

Ankean harmaan torjuntaa

Yhtäkkiä huomasin, ettei marraskuu olekkaan niin ankean harmaa kuin miltä se on ajatuksissa tuntunut. Muutama ilonpilkku löytyi vielä pihalta. Ja haravakin näyttää odottavan kevättä, sillä eihän me ikinä mitään syksyllä haravoida. Onko se ollut siinä koko kesän...?