Turvamies

Jokaisella pienellä mäyräkoiralla pitäisi olla oma Turvamies. Meillä sitä virkaa toimittaa pian 12-vuotias kissamme. Turvamies otti rääpäleen erityissuojelukseensa heti sen saavuttua taloon. Kun Terapeutti meni ulos, Turvamies ilmestyi kuin tyhjästä istuskelemaan pennun lähelle. Se vahti sen syömiset, nukkumiset ja ennenkaikkea opetuspuolen: kissanjahtauksen aakkoset. Se kulki pennun ohi häntä sen kirsua viistäen ja pinkaisi sitten satasta karkuun. No, eihän siinä kauaa mennyt, kun mäyräkoira oivalsi, kuinka hauskasta hippaleikistä on kyse. Siinä sitä sitten juostiin ympäri pihaa ja vähän naapurinkin pihaa ja vain kahdella ensimmäisellä oli hauskaa. Myöhemmin Terapeutti yhdisti tähän huviin vertahyytävän ajohuudon, niin että jos naapurit eivät nähneet , niin ainakin kuulivat, mitä pihallamme (taas) tapahtui.

Turvamiehen suojeluhalu sai sen jolkottamaan perässämme lenkille. No, aluksi lenkit olivat lyhyitä, mutta kun lenkit pitenivät, Turvamies kyllä seurasi perässä, mutta surkeasti parkuen. Lopulta jouduin kantamaan sitä osan matkaa. Asioiden saadessa tämän suuruiset mittasuhteet, Turvamies jouduttiin telkeämään tylysti oven taakse lenkin ajaksi. Kesän aikana se oppi, että kyllä se Terapeutti takaisin tulee. Nyt se jää odottamaan kotiportillemme johonkin pusikkoon, ilmaantuakseen sitten aavemaisesti sieltä Terapeutin vierelle, kun saavumme kotiin.

Tämä kaksikko harrastaa myös vesipelastuskokeen "pelasta hukkuva Turvamies"- osiota kuivaharjoitteluna. Tässä harjoituksessa Turvamies makaa hengettömän näköisenä kun paikalle saapuu terhakka Terapeutti. Terapeutti tarttuu Turvamiestä niskanahasta ja raahaa sitä lattiaa pitkin ympäri huushollia. Aluksi kommentoimme episodia ääneen, ja saimme osaksemme vain kaksi paria hämmästyneitä katseita. Nykyisin näky järkyttää lähinnä vain vieraita. Merkillinen symbioosi näillä kahdella.