Terapautti oli aamusta alkaen harvinaisen virkeä. Yksinäinen hansikas suuhun ja sitten takaa-ajoa uunin ympäri aamu-unisen ihmisen kanssa, kello oli 7 aamulla. No, oikeasti takaa-ajo on minustakin hervottoman hauskaa sisätiloissa, mieleen vaan nousee väkisinkin kohtaukset ulkona, kun koiran suussa on jotain sinne kuulumatonta. Silloin pieni ääni sisälläni sanoo, että itsehän opetit!
Koska työskentelen kotona, Terapeutti tietää, että päivälenkin aika on joskus siinä levottoman tassuttelun ja syvien huokausten välissä. Jos itsepäisesti en hievahda työtuoliltani, Terapeutti vaatii päästä syliin katsastamaan edes pihan harakat, ja jos hyvä tuuri käy, pihan oravat. Tänään lenkki tehtiin kuitenkin normaalia aikaisemmin, joten syvien huokausten sarja jäi väliin.
Lenkki sujuikin mallikkaasti, koska olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja ryhtynyt koulimaan Terapeuttia lepsun kesän jälkeen. Koska kaikki pyöräilijät ja sauvakävelijät saavat Terapeutin epäluulon heräämään ja sen myötä myös julmetun kantaaottavan haukunnan, on konstini ollut itsestänikin hämmästyttävän simppeli: kuivattu liha. Aina nähdessämme jonkun epäilyttävän ihmisen lähestyvän milloin minkäkin vempaimen kanssa, Terapeutti sivulle ja lihan syöntiin. Tänään lenkki olikin volyymiltaan hiljainen, kotiportille saakka.
Kotiportilta pihaan ja autotallin ympäri menikin sitten mielettömän ajohuudon saattelemana, Jack-orava oli taas ilmaantunut paikalle ja silloin Terapeuttia ei pitele mikään. No, huoh, menihän se alkumatka kyllä miellyttävissä merkeissä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti