Hip hei, lumet sulivat ja taas voi pötkötellä jäniksenpapanoissa ja mikä parasta, syödä ne jälkiruuaksi!
Oikeasti viikko oli sateinen, kurainen ja sukellus pimeyden ytimeen. Valon pilkahdus tavattiin eräänä päivänä karkeakarvaisen kääpiömäyräkoiran ruumiillistumana, pieni herra sattui vastaan kylätiellämme, ja oi voi sitä onnea, kun koirien silmät ovat kerrankin samalla korkeudella! Harmi, kun saman kokoiset leikkikaverit ovat niin vähissä.
Koska pilvet ovat roikkuneet puiden latvojen tasalla, on Terapeutinkin aamut venyneet herkästi iltapäivään kotisohvan uumenissa. Luulin, ettei mitkään luonnonvoimat estä sitä liikkumasta tuhatta ja sataa, mutta kyllä marraskuu näköjään vauhtia hiljentää. Piristäviä asioita tällä viikolla olivatkin:
- Herra kääpiömäyräkoira
- Ukki & Mummi
- edellisten koira
- kissaralli sisällä
- autolla ajelu postille
- pieni herkkuhetki
Ei siis mitään dramaattista.
1 kommentti:
Täällä Kirkkonummellakin on satanut järkyttävästi mutta onneksi kuuroina joten olemme sovittaneet kävelyt vähäsateisiin aikoihin. Välillä on ollut ihan säkkipimeää kun olemme lähteneet kävelylle otsalamppuinemme ja heijastinliiviemme kanssa. Meiltä postilaatikolle (huom se 600 metriä) nyt voisi marssia vain otsalampun kanssa kun sitä tietä ei käytä kuin me. Jos sitä tietä tulee auto niin sen on a) pakko olla meidän tai meille tulossa, b) eksynyt c) väärillä asioilla. Tuossa yksi ilta sain lähes sydänhalvauksen kun näin Ossin kanssa mennessämme pihalle (22 maissa pihapissille) että tuntematon auto suorastaan kiiti viimeistä suoraa pitkin. Heti tuli mieleen tutkimusretkellä olevat varkaat....
Ossin viikon kohokohta oli kävelyretki naapurin Fiinan kanssa sekä savustettu luu. Olisin ostanut sille pakasteluita mutta olivat loppuneet. Oikein hyvää sunnuntain jatkoa toivottavat Ossi ja M-L
Lähetä kommentti