Mitähän mäyräkoiraterapeuttimme toivoo joululahjaksi...
1) mummon vanhat sydänkalsarit (pitkät)
2) Jälkikasvun pieneksi käyneet kengät vai
3) vanhan haisevan luun...?
Mäyräkoiran tuunattavien tavaroiden varasto on vuoden kuluessa huvennut olemattomiin, kuten myös Jälkikasvun vanhat pehmolelut. Ihminen tässä kallistuu pikkuhiljaa vaihtoehdon 3 kannalle, kestäisi pitempään järsittävänä - kenties jopa joulunpyhien yli - kuin mikään lelu...
(Kerran ostimme "ikuisen" koiranpallon, jota ei myyjän rotikkakaan ollut saanut rikki. Kun näytimme sitä mäyräkoiralle, se katsoi sitä hölmistyneenä ja tuhosi sen noin 5 minuutissa.)
No, onhan tässä vielä aikaa...(ai niitä kuuluisia viimeisiä sanoja vai?)
2 kommenttia:
Vai pallo jota ei rotikkakaan saa rikki. Salli mun nauraa. Mäyräkoiran kestäviä leluja ei vielä kukaan ole onnistunut tekemään.
Toi terapeutin luu on sitä oikeaa kaliiberia:) Nyt onnistuin hassusti ostamaan sellaisia järkäleenkokoisia luunpuolikkaita joista ilmeisesti Ossi ei oikein saa kunnolla otetta. Nimittäin luu on ollut jo kaksi päivää koskemattomana :) Terapeutille terveisiä täältä Kirkkonummelta pimeyden keskeltä Ossi ja M-L
ps Miten terapeutin vatsa reagoi luihin? Joillakin koirilla tulee kuulemma löysäksi vatsa. Meidän Ossi alkaa kakkia "lampaanpipanoita" ja mä olen päätellyt että tämä johtuu siitä luun massasta joka katoaa eikä ilmeisesti ole hyvin sulavaa....
Niin, eipä tullut silloin nuorena kysyttyä myyjältä rotikan ikää, jos lie ollut vanha ja hampaaton! Muistan sen innostuksen, kun vihdoin luulimme löytäneemme tämän Mäyräkoiran Kestävän Lelun ja sen tyrmistyksen kun se 5 minuutin päästä oli järsitty kappaleiksi JA sen mäyriksen (Alma) kysyvän katseen, että mitäs sitte?
No, sen verran hyvä säkä on koiran vatsan kanssa käynyt, että eipä se hirveästi luihin reagoi, vähän kovempana ehkä kuin normaalisti olis, muttei mitään katastrofaalista. Ei onneks ripulia, niin voi nauttia kaikessa rauhassa näistä herkuistaan!
Lähetä kommentti