Matolääkeassari

Kissojen madotuksesta muodostuikin mainio show Terapeutin iltaelämään. Koska emme viitsineet roiskutella matolääkettä suomen lipuille, madotus jäi itsenäisyyspäivästä eilisiltaan. Sekin tuli tietysti mieleen vasta joskus kymmenen jälkeen illalla, kun kissat olivat kokoontuneet sopuisasti tupakeittiöömme iltajuoksujen jälkeen.

Tarkkakorvaisin kissamme aavisti jo keittiönkaappia avatessa, mistä tässä on kyse. Drontal-pakettia rapistellessa toinen kissoistamme lymysi jo sohvan alla. Turvamies puski jalkaani ja kehräsi kovaäänisesti. Terapeutti nosti päätään vilkuillen epäluuloisena kissoja: jotain on nyt tekeillä, mutta se ei käsitä mitä.

Samaan aikaan kun Isäntä veti talvipalttoota ylle ja rukkasia käteen, minä murskasin tabletit huhmarilla, lisäsin jokaiseen annokseen muutaman tipan vettä ja sitten vaan ensimmäisen kissan annos muovispruuttaan ja Isäntä ensimmäinen potilas kainalossa pesuhuoneen puolelle ja ovi kiinni mäyräkoiran nenän edestä. Matolääke suuhun ja kissa vapaaksi ja seuraava potilas.

Tässä vaiheessa keittiön äänimaailma oli kuin ratsuväkirykmentti olisi saapunut uuniamme kiertämään. Mäyräkoira ravasi jännittyneenä vilkuillen uunin päälle ilmiselvästi tarkoituksenaan avustaa mahdollisten karkureitten kiinniotossa. Jotain jännittävää tässä on meneillään, mutta mitä tapahtuu oven takana???

Kun kolme kissaa oli madotettu, Terapeutti veti edestakaisin sohvalla vimmattua vauhtia, kiersi välillä uunin ympäri kuin pillastunut karjalauma (äänitehosteet olivat koventuneet) ja haukkui sohvan alle jääneen viimeisen potilaan. Kissa lymysi jalkoihini kuin turvaa etsien (niin se varmaan tekikin) ja nostin sen sitten vaan pöydälle ja matolääke meni puolivahingossa alas suusta, kun avulias Terapeuttimme varasti niin sanotusti shown.

Onneksi tämä matolääke annetaan kerta-annoksena!