Kas kas, alkaa näyttää siltä, että pikku tunkioeläimemme lahjapino kasvaa muita korkeammaksi tänä jouluna. Pitäiskö lisätä vielä koirashampoo pinon päällimmäiseks...Tänään otettiin pikaisia pakkaskylpyjä pihalla, luntahan meillä on varmaan vähemmän kuin siellä etelässä, ei sentään näin vähän kuin kuvissa.Päivä on mennyt suurin piirtein siten, kuin eilen ( vai toissapäivänä?) ennustelin: neljän kissan ja yhden koiran pikakäyntejä pihalla (kissojen on aivan pakko kokeilla, vieläkö siellä on kylmä), levotonta ramppaamista yläkertaan ja takas, yhtäkkistä sinkoilua ja välillä torkkumistakin. Terapeutinkin oli vaikea uskoa, ettei tänäänkään lähdetä normaalipituiselle lenkille. Juoksentelimme naapureittemme iloksi pitkin pihaa ja kylätietäkin, niin kauan kuin tassut sietivät ja sitten taas viivana sisälle. Mittarissa -21. On Terapeutin kantamille hellapuillekkin käyttöä.
Muisteltiin tänään edesmennyttä Saara-tätiä, joka oli niin kova lahjojen perään, että kun se valkopartainen vanha ukko oli niitä meillä jakamassa, Saara-täti sieppasi lahjat pukin kädestä pikkulasten nenän edestä ja alkoi repiä niitä vimmaisesti auki. Pikkulapset eivät ehtineet oikein edes tajuta, mihin se lahja siitä pukin kädestä hävisi, pyörivät hämmästyneinä ympyrää (ikää jotain 2-3 vuotta) samaan aikaan kun taustalla aikuiset yrittivät pelastaa mitä pelastettavissa oli villiintyneen mäyräkoiran lahjapaperikasasta. Joskus se sieppasi ensimmäiset lahjat suoraan korista, ennen kuin pukki istumaan ehti.
Ja eräs edesmenneistä koiristamme popsi kulhollisen vastapaistettuja pipareita yön aikana napaansa. Oli vähän korkeajalkaisemman rodun edustaja...Tyynesti paistoimme Jälkikasvun kanssa uudet piparit, vaikka taisi siinä äitihahmolla savu nousta korvista sitä tehdessämme! Muistaakseni laukkasin kyseisen koiran kanssa myös useampaan otteeseen pihalla, oiskohan ollut maha kuralla vai...
Täytyy myöntää, että Terapeutti vaikuttaa joskus jopa rauhalliselta edeltäjiinsä nähden näissä älyttömyyksien määrässä. Johtuskohan siitä, että on ainut koira (ja vieläpä mäyräkoira) talossa, mitä enemmän näitä on, sitä kovemmat on kertoimet ennalta-arvaamattomiin tilanteisiin...
1 kommentti:
Juu meilläpä täällä Kirkkonummella - siis ainakin Porkkalanniemellä -on sellainen viiden sentin kerros ja puut ihan kuurassa joten kauniilta näyttää. Minä kun itse olen sellainen toooosi kylmänarka niin nyt Ossin lenkit kutistuvat. Ei sen puoleen eilenkin kun tehtiin mahtava reilun kilometrin lenkki niin jo loikki koira kolmella jalalla kun toinen etutassu kärsi kylmää...
Ossille on joululahja hankkimatta. Pitäisiköhän ihan investoida taas puolen tunnin iloon eli halpaan pehmoleluun? Tytölle olen kutonut kangaspuilla shaalin ja miehelle ostanut autoilusta muistuttavan t-paidan. Siinä ne lahjat oikeastaan ovatkin.Päätimme yhteistuumin tyttären ehdotuksesta ostaa itsellemme uutta Arabian astiastoa joten emme osta toisillemme joululahjoja. Terveisiä Porkkalan niemeltä nukkuva Ossi ja M-L
Lähetä kommentti