Saatiinhan mekin jo välillä kadoksissa ollut lumipeite takaisin! Voi olla, että joulun jälkeen mäyräkoirasta ei näy enää korviakaan, jos tuota valkoista ainetta sataa niin kuin on luvattu.
Terapeutti sai vahingossa mieluisen lelun, kun irrotin vanhasta toppatakista nappikiinnityksellä olleen karvakauluksen. Haikein mielin se istui tuijottamassa pöydällä ollutta karvaläjää, kunnes hellyin tyyliin "no mitäpäs tällä muutakaan käyttöä olisi". Sitä se on riepotellut pisimmät pakkaspäivät, kuljettaa mukanaan kuin Tenavien Eppu omaa riepuaan. Kissat eivät saa katsoakkaan Suurta Saalista, saatikka koskea. Silloin, vaikka kesken unien, kuuluu sohvalta möreä haukahdus ja mäyräkoira napittaa sieltä hypnotisoivan Kauas-Kissat-Karkaavat -katseen. Kauas ne yleensä karkaavatkin, niitä ei vois vähempää kiinnostaa joku lattialla lojuva mäyriksen imeskelemä karvariepu.
Muuten päivät ovat menneet piparinmuruja lattialta etsiskellessä (mäyräkoira) ja sohvalle virkatun villapeiton peiton uumeniin kääriytyessä (mäyräkoira). Joku on muuten syönyt siihen kaksi reikää...(mäyräkoira). Oiskohan Jouluna tilaa sohvalla muutamalle ihmiselle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti