perjantai 4. joulukuuta 2009
Hepuleita
Jösses että olikin kympin päivä sään suhteen! Pakkasta päivällä -5 ja aurinko tosiaan paistoi, niin ettei työnteosta tullut mitään. Missasin pari tällaista päivää istumalla sitkeästi työtuolillani, kun Terapeutti pääsi ulkoiluttamaan Isäntää tuohon loistavaan ilmaan! Mutta tänään en kestänyt enää, oli pakko vähän hepuloida mäyräkoiran ja kameran kanssa tuolla juoksutarhassa. Nyt on pakkasta jo -10, mutta ei haittaa, niin kauan kuin yöllä näkyy kuu ja päivällä aurinko!
Hämärän rajamailla lenkkeilimme Jälkikasvua vastaan bussille, parin-kolmen kilometrin lenkki ja syksyn upein auringonlasku! (huomaa varmaan, että ollaan saatu osamme kurjista keleistä, vesisateista ja kurasta) Parempi kun ei kato säätiedotuksia tänään.
Tämän riekkumisen jälkeen Terapeutti saikin viimeisen satsin matolääkkeitä, että on kevyt olo senkin puolesta. Helppo nakki tuo mäyräkoiran madotus verrattuna neljän kissan madotukseen. Täytyy kaivaa se haarniska jostain esiin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voi että teillä on kaunista kun on maa kuurassa. Toisaalta toivon pakkasia tännekin ja toisaalta minun on helpompi liikkua kun maa ei ole liukas. Niin varmaan kaikkien mutta minulla on AVH:n jälkeen tuo liukkaalla liikkuminen ollut erityisen haastavaa. Luultavasti tulee leuto talvi kun tuo meri on vielä ihan avoin ja kyllä sen meren vaikutus täällä ihan rannikolla tuntuu.
Vielä tuosta mäyräkoiran tuhoamisvoimasta. Mä luulen että se johtuu sitkeydestä ja tietynlaisesta uteliaisuudesta. Pehmoleluja Ossi ei ainakaan jätä rauhaan ennenkuin ihan kaikki mahdolliset osat ovat irti. Aina joskus sitä pitää ilahduttaa muutaman euron otuksella jonka kokonaiskestoaika on alle puoli tuntia. Sitten se on niin repaleinen ettei siitä enää tunnista mikä se oli.
Hyvä että muistutit madotuksesta. Mitäs matolääkettä te käytätte? Jotkut sanovat, että matolääkettä pitäisi vaihtaa. Itse olen antanut jo useamman vuoden Axiluria. Voin kuvitella että kissojen madottaminen on aika haasteellisen vaikeaa. Koiran kurkkuun sen matolääkkeen saa sentään tungettua. Ainakaan meillä ei pilleriä onnistu mihinkään kalkkunaleikkeeseen piilottamaan. Se on raaka peli. Pilleri kurkkuun ja kuonosta kiinni niin kauan että varmasti on nielaistu. Muutoin löytyy matolääke lattialta.
Hyvää itsenäisyyspäivää täältä Kirkkonummelta toivottavat Ossi ja M-L.
No tällä kertaa annoin Axiluria, kun sattui kaapista löytymään, ja hämmästykseni oli melkoinen, kun jauhetut tabletit menivät ruuan seassa ilman mutinoita. Aiemmin olen käyttänyt Drontalia, annetaan kerta-annoksena. Tätä ei Terapeuttikaan syö ruuan seassa, ja suuhun laitettunakin sai olla tarkkana, ettei löydy seuraavana päivänä jääkaapin takaa. Se tabletti meinaan.
Lähetä kommentti