Kun Jälkikasvu oli rippileirillä, vietimme me vanhukset viikon kotiseutumatkailun merkeissä. Terapeutti pääsi luonnollisesti mukaan. Eräs kohteistamme oli Kaltimon kanava, missä emme olleet ennen käyneet, vaikkei se kovin kaukana olekkaan.Itse matkan (parikymmentä kilsaa?) tarkoitus oli päämäärätön haahuilu, joen korkeuserojen ihmettely ja Terapeutilla tervehdysten jättäminen. Pielisjoki edustaa minulle oikeata jokea, olenhan viettänyt lapsuuteni sen rannalla, jokea joka on a) sininen b) tarpeeksi leveä. Länsi-Suomessa käydessäni hämmästelin ruskeita puroja, joilla oli -joki päätteinen nimi. Minkäslainen siellä mahtaa puro sitten olla? Kiinnostaa muuten ihan oikeasti!
Nyt olemme asuneet tämän samaisen Pielisjoen alajuoksulla seuraavan kanavan kohdalla (Kuurna) jo 14 vuotta. Siihen on niin tottunut, että Kaltimo tuntui jo nähtävyydeltä. No sanomattakin kai selvää, että päivä oli kuuma, kuten nytkin (+32), joten autoilu oli vaihteeks ihan jees. ( En sanoisi näin, jos ajaisimme edelleen vanhalla Hiacellamme, jossa ainoa tuuletus oli ikkunasta. Afrikan pojat lienevät silti tyytyväisiä, sillä sinne se reppana päätyi, kyläbussiksi kaiketi).
Mäyräkoira hivenen ihmetteli tätä merkillistä "matkailua", sen mielestä me ei varmaan käyty oikein missään, kun ketään tuttuakaan ei tavattu, eikä kenenkään kanssa varsinaisesti pysähdytty rupattelemaan, eikä se ollut oikein uintireissukaan. Merkillistä.
4 kommenttia:
Hienoja kuvia. Eikö ole ihmeellistä, että lähellä oleva on joskus kaukana? Itsekin olen aika harvoin käynyt Porkkalan kärjessä ja se kivikkoinen kallioranta on tosi nähtävyys. Terveisin Ossi ja M-L
Sanos muuta, lähellä on tosiaan joskus kaukana!
Tuoltako näillä kulmilla näyttääkin?! Hassua miten periaatteessa tutut maisemat näyttävät ihan oudoilta ;)
Niin, kun osais joskus katsella tätä kaikkea turistin silmin!
Lähetä kommentti