Koska mäyräkoiran ihmiset ovat pari päivää mättäneet pihassa soraa, niin tänään oli pakko päästä metsään hirvikärpästen sekaan puusavottaan. Ihan ensiksi oli pakko kokeilla tätä vihreää keidasta puusavotta-alueen vieressä, mikä ihana sammalpeite!
Tänne suunnistettiin varsinaisiin metsätöihin.
Hyvin maastoutuu tappijalka.
Hei Isäntä, tää unohtui!Rankojen raahaamisessa tienvarteen mäyräkoirasta ei ollut varsinaisesti apua, mutta meistä oli mukava kun koira pääsi päiväksi mukaamme. Hajuja ja jälkiä oli niin paljon, että mäyräkoira urvahti takaisin tullessa jo autoon. Työn raskaan raataja on päivänokosensa ansainnut.
2 kommenttia:
Voi hyvänen aika, oliko Sohvi irti eikä hävinnyt?! Se ei siis ole ihan mahdoton ajatus. Noh ehkä meillä on...
Mäyräkoira-Sohvi oli kyllä "melkein irti", merkillisesti kuvista katoaa perässä laahaava hihna. Se kuljeskeli kävelyvauhtia ympäriinsä, yleensä toiseen suuntaan kuin omat ihmiset. Jos olisin laskenut sen hihnasta irti, emme varmaan olisi nähneet siitä edes tuota hännänpäätä!
Ihmis-Sohvi sen sijaan ei karannut mihinkään, vaan raatoi kiltisti ajatellen tulevia pakkastalvia!
Sohvi-nimi on muuten vahinko, sillä kun perustin blogia, Blogger antoi valittavaksi kolme vaihtoehtoa kommentointinimeksi-jotain väännöksiä tuosta blogin nimestä. Valitsin silloin Sohvis-nimen, koska kaksi muuta oli vielä merkillisempiä. Jostain syystä Blogger(?) pudotti viimeisen ässän pois ja hyvä niin, melkein toivoisin että koirani nimi olisi Sohvi, pidän siitä!
Lähetä kommentti