Ystävyyttä yli leivänmurujen

Tässäpä vielä yksi räpsäys vanhasta albumista. Kuvat ovat v. 2004 kun Saara on 11-vuotias. Vanhoilla päivillään Tantta-niminen kanarouva tapasi astella sisälle keittiöön tarkistamaan leivänmurujen määrän lattialla. Saara avusti tutkimuksissa mielellään, ja epäilemättä putsasi pöydän kanarouvan nokan edestä.

Siihen aikaan meillä oli kesäisin ovet avoinna ulos saakka, koska silloiset koiramme harvemmin lähtivät pihasta mihinkään. Silloin tällöin tämä Saara kyllä teki pistokokeita lähimpään naapuriin kissanruuan perässä, mutta kaikki metsänelävät saivat olla ihan rauhassa. Vanhemmiten se jäikin mielummin talon portaille istumaan kun muu porukka meni metsään.

Tänä päivänä tuntuu merkilliseltä, että meillä on ollut kaksi kappaletta mäyräkoiria, joita pystyi pitämään irti pihassa. Voiko olla edes mahdollista, että joskus muinoin odotin ovenraossa, että koirat käyvät ihan itse iltapissalla ja tulevat sitten takaisin sisälle?

Nythän Terapeutin kanssa tilanne on aivan toinen, illalla turataan päälle ja hihnan kanssa käydään pimeässä läpi ensin jänisten ja oravien jäljet, mahdolliset hiirten hyppäykset ja kissojen kulkureitit ja vasta sitten on iltapissan lorauttelut. Hihna varmistaa sen, että ei tarvitse juosta pimeässä kilometrikaupalla koiran perässä, vaan näkee vielä kympin uutisten loppukevennyksenkin.

Jaa. Emmie kyllä tätä rotua muuhun vaihtais!