Tassuttelemme tästä pikkuhiljaa uuteen osoitteeseen, se on villaohdake.blogspot.com. Siellä on kyllä muutakin kuin mäyrisuutisia...joka tapauksessa tämä blogi hiljenee, kiitos ihan älyttömästi seurasta. Tulen kyllä lukemaan teidän blogejanne!
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Muuttopuuhia
Tassuttelemme tästä pikkuhiljaa uuteen osoitteeseen, se on villaohdake.blogspot.com. Siellä on kyllä muutakin kuin mäyrisuutisia...joka tapauksessa tämä blogi hiljenee, kiitos ihan älyttömästi seurasta. Tulen kyllä lukemaan teidän blogejanne!
perjantai 2. maaliskuuta 2012
Vaivihkaa

Eilen mäyräkoira jäi yksin kotiin kun lähdin kauppareissulle. Kun palasin, kaikki oli ok, mutta tossut oli kannettu vaivihkaa vanhaan pyykkikoriin ja niitä oli estetty karkaamasta makoilemalla ne tainnoksiin. Kumma kyllä, mäyris ei syö niitä yksin ollessaan. Ja vähän se oli nolona kun ihmettelin, miten ne oli pyykkikoriin päätyneet. Aika hellyttävä tapa, en voi olla hymyilemättä koiralle.
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Uunilenkki mäyräkoiran tapaan





Tänään huomasin eteisessä kummallisen laatikon, se on ollut siellä ties kuinka kauan ja vasta nyt kurkistin mitä se pitää sisällään. Herranjestas, vino pino pipoja, lapasia ja kaulaliinoja! Nyt kun on jo viikon verran katsottu kolmosella alkavia pakkasmittarin lukemia niin eiköhän olisi aika ottaa nääkin käyttöön. Tosin päätin pestä ne ensin, tämähän on sellaiseen joutava päivä, koska ulkona on niin kylmä, ettei mäyräkoira pääse lenkille ja minähän en osaa kävellä ilman koiraa. Joten eikun lasti pesukoneeseen. Lajittelin kuitenkin laatikon sisällön ensin ja kas vain, kaksi paritonta lapasta ja yksi sukka sieltä löytyi.
Terapeutti rakastaa kaikkea villaista, mutta etenkin minun villasukkiani ja lapasiani. Aina kun silmä välttää se kantaa niitä hoivattavakseen sohvalle. Alkuaikoina niihin ilmestyi reikiä, mutta nyt onneksi harvemmin. Päätin lahjoittaa parittomat kappaleet koiralle. Häh? kysyi koira. Näissä ei ole mitään hajua! Ja onks tää ees luvallista? se kysyi. Niin...ei minun lapasillani tai sukillani, mutta nyt on eri tilanne! (varsinainen unelmaihminen, lepsuilee pakkaspäivän hengessä). Mäyräkoira innostuu, ai tätä saa heitellä ja tämän kanssa juostaan karkuun, ihan kuin silloin lapsuudessa!
Juoksemme siis peräkanaa tuvan uunin ympäri, koska terapeuttisesti juokseminen tekee hyvää molemmille ja ihmisellä hiipii pikku hiljaa mieleen kuva laiskanpulleasta mäyräkoirasta, joka pian tottuu vain makoilemaan sohvalla ja käyskentelemään silloin tällöin ruokakupille. Mäyräkoira innostuu leikkimisestä niin, että alkaa kaivata ulos. Luulin, että sillä on kaamea pissahätä, mutta huomasin pian juoksevani pitkin pihatietä riehakkaan koiran perässä kunnes pakkasherra puraisi takajalasta ja matkanteko hyytyi siihen. Kinkkasimme yhdessä takaisin sisälle, minä heitin vailla peukaloa olevan lapasen roskikseen ja keitin kahvit. Mäyräkoira oli sillä välin löytänyt kissan karvalelun, vienyt sen sohvalle jossa sitä sitten syyllisen näköisenä piilotteli. Lepsuilu ei ulottunut tällä kertaa kissan leluun, koska ensimmäinen lelu tuhoutui jo ostopäivänä. Sohvatyynyn alta löytyi märäksi imeskelty klöntti karvaa jolta puuttui pää. Mäyräkoiran ilmeessä viattomuus lyö käsipäivää syyllisyyden kanssa.
tiistai 31. tammikuuta 2012
Talvea
Nyt ei ole kuvaa koirasta kun en viitsi jäädyttää sitä poseerausasentoon. Pakkasta on ollut parina aamuna -31 ja jotain ja parin minuutin hätäreissulle on pitänyt punkea sekä koiralle että itselle siperiavarustus ylle. Ensimmäistä kertaa mäyräkoira tärisee jo eteisessä, eikä se johdu oravista tai muista metsänelävistä. Ihan käy sääliksi viedä sitä tuonne ulos kun kissat sentään saavat käydä sisäveskissä, vaikka ne eivät sitä aina muista arvostaakkaan. No mutta maisemat on kyllä kauneimmillaan ja sen verran pitää pakkasessa näppejään jäädyttää että saa napsaistua kuvia lumikuorrutetuista koivuista.
Ja tässä avautuisi portti koiran juoksutarhaan, mutta isäntäväki on tänä talvena unohtanut koko tarhan olemassaolon, eikä lumilapio ole heilunut viime talviseen tahtiin. Taidamme tyytyä köpöttelemään auratulla kylätiellä.
Radiossa muuten toivotellaan vähän väliä "hyvää kevättä, kuulijat". Grrr. Me toivotetaan hyvää talvea!
Radiossa muuten toivotellaan vähän väliä "hyvää kevättä, kuulijat". Grrr. Me toivotetaan hyvää talvea!
torstai 19. tammikuuta 2012
Äksönmän
Karvahäntäinen äksönmän jyrsi talipalloja, sinnikkäästi. Jotain epäilyttävää on kyllä tuolla lasin takana...
Oma apu paras apu.Eilinen aamu meni seuratessa tätä veijaria, niin että kahvikin jäähtyi kuppiin ja oli keitettävä uusi satsi. Melkein joka aamu se vierailee tuolla kauempana olevan tirpan alla maassa, jonne linnut pudottavat siemeniä. Nyt niitä ei vissiin ollut siellä, koska oli kiivettävä jyrsimään talipalloja. Mäyräkoira yritti olla hengittämättä, mutta noin lähellä oleva herkkupallero sai pöydän tärisemään kuin keskitason maanjäristyksessä.
Olen joskus varmaan kertonutkin, että oravan vahtaus on Terapeutille joka-aamuinen tapa, niinkuin meille lehden luku. Joskus rynnistäminen aamukahvipöytään on niin railakasta että kahvikupit ovat lennelleet ja aamunavaus suoritetaan suomalaisilla perinnekirosanoilla. Terapeutti tunnistaa sanat "kato" ja "orava" ihan missä lauseyhteydessä ja vuorokaudenaikana tahansa. Kerran tulin sisälle ja sanoin muulle perheelle ihan tavallisella äänellä, että koiruuden karvahäntä oli tuolla saunan takana. Terapeutti ponkaisi sohvan selkänojalta ja ryntäsi keittiön ikkunaan pillit soiden. Edes kiertoilmaisut eivät pysty hämäämään tätä asialleen omistautunutta oravapoliisia. En yhtään tiedä, mistä se tiesi mistä puhuin. Joskus huvikseen ollaan kokeiltu orava-sanaa johonkin tavallisen lauseen sisään, ja aivan, kyllä on koiralla kuulo tallella.
Viehtymys näihin karvahäntiin tulee Terapeutin lapsuudesta, pidin sitä irti pihallamme sen ollessa pentu. Aika nopeasti se äkkäsi nämä oravat, joita oli kiva ajaa ympäri metsää helvetillisen kiljunnan säestämänä. Kolme viimeistä sanaa tarkoittaa myös koiraa jahtaavia ihmisiä. Että nyt sitten vaan tyydymme katselemaan oravia ruudun takaa. Aika veikeitä veijareita ne kyllä ihmisenkin mielestä ovat!
Olen joskus varmaan kertonutkin, että oravan vahtaus on Terapeutille joka-aamuinen tapa, niinkuin meille lehden luku. Joskus rynnistäminen aamukahvipöytään on niin railakasta että kahvikupit ovat lennelleet ja aamunavaus suoritetaan suomalaisilla perinnekirosanoilla. Terapeutti tunnistaa sanat "kato" ja "orava" ihan missä lauseyhteydessä ja vuorokaudenaikana tahansa. Kerran tulin sisälle ja sanoin muulle perheelle ihan tavallisella äänellä, että koiruuden karvahäntä oli tuolla saunan takana. Terapeutti ponkaisi sohvan selkänojalta ja ryntäsi keittiön ikkunaan pillit soiden. Edes kiertoilmaisut eivät pysty hämäämään tätä asialleen omistautunutta oravapoliisia. En yhtään tiedä, mistä se tiesi mistä puhuin. Joskus huvikseen ollaan kokeiltu orava-sanaa johonkin tavallisen lauseen sisään, ja aivan, kyllä on koiralla kuulo tallella.
Viehtymys näihin karvahäntiin tulee Terapeutin lapsuudesta, pidin sitä irti pihallamme sen ollessa pentu. Aika nopeasti se äkkäsi nämä oravat, joita oli kiva ajaa ympäri metsää helvetillisen kiljunnan säestämänä. Kolme viimeistä sanaa tarkoittaa myös koiraa jahtaavia ihmisiä. Että nyt sitten vaan tyydymme katselemaan oravia ruudun takaa. Aika veikeitä veijareita ne kyllä ihmisenkin mielestä ovat!
tiistai 10. tammikuuta 2012
Herääminen talvikoomasta
Olemme uinuneet talvikoomassa kuin muumilaakson väki, mutta tänään tapahtui Suuri Herääminen. Kahvikuppi meinasi lentää kädestä kun seinään jysähti jotakin. Jaahas, linkomies on pihassa traktoreineen. Varmaan ohjaamosta kuului "oho" kun lumi paiskautui suoraan päin ulko-oveamme, niin että ovesta ei päässyt ulos. Onneksi on terassin ovi olemassa. Kahdeksan vuotta sitten olisimme joutuneet kömpimään ulos yläkerran palotikkaita myöten.Joulun jälkeen on ollut niin paskat ilmat, ettei olla touhuttu paljon mitään. Ite olen nyhertänyt villasukkien kimpussa. Löysin raamatusta (äitini antama nimitys netille) hyvän kantapään ohjeen ja kyllä se nyt jo alkaa sujua kun neljäs sukka on menossa. Tänään virtapiikki kohosi auringonpaisteen ja linkomiehen ansiosta, joten eiköhän tänään saa aikaiseksi enemmän kuin talven koomapäivinä yhteensä. Eli lähenpä töihin!
torstai 22. joulukuuta 2011
tiistai 20. joulukuuta 2011
Horoskooppi
Maanantaisin on maakuntalehdessä viikon horoskooppi. Kerrankin se taitaa pitää paikkansa, ainakin näiltäosin.Terapeutti: Kovaa vauhtia lähestyvä joulu aiheuttaa kovia paineita koska niin monien ihmisten toiveet pitää ottaa huomioon.
Ihminen: Hektisen työpäivän päätteeksi kannattaa noudattaa sohvan houkuttelevaa kutsua ja jättää väliin harrastuskerta tai parikin.
Ihmisen toiveissa on päästä vastaamaan sohvan houkuttelevaan kutsuun, saas nähdä miten sohvanvaltaus mäyräkoiralta onnistuu. Kovimmat paineet mäyrikselle taitavatkin tulla tästä kamppailusta, onhan se saanut köllötellä siinä yksikseen lähes koko vuoden. Tavaratalossa oli myynnissä villahuopia 10,- kipale, tosi edullista muttei silti koiran käyttöön. Jos se jäisi siihen yksikseen, peittoa kokeiltaisiin muutenkin kuin tassuilla. Nyt me jäädään odottamaan sitä joulua!
lauantai 17. joulukuuta 2011
Yksin kaksin kotona
Olin jo unohtanut, että meillä on olemassa tällainen härveli. Piti kaivaa se esiin nyt kun olemme koiran kanssa kaksin kotona. Mies ja lapsi ovat viemässä ukkia (91v.) ukin tyttöystävän luo.
Terapeutin mielestä imuri tarkoitaa kissan takaa-ajoa. Tällä kertaa Empun hermot pitivät, eikä se lähtenyt säntäilemään mihinkään, mäyräkoiraa kiukutti.
Kostoksi siitä mäyräkoira varasti siivoustossuni kun olin puistelemassa mattoja. No sittenhän sitä takaa-ajoa saikin harrastaa, käännetyssä järjestyksessä tosin.
Eilen tulin luvanneeksi koiralle, että tiedossa on tänään pitkä lenkki, mikäli taivaalta ei sada p....aa. Ei satanut, mutta ei me silti päästy oikein mihinkään kun olis pitänyt olla joko rollaattori tai luistimet apuna.
Ja kyttäämään lintuja. Orava oli syömässä talon takana, mutta sitä en kertonut mäyräkoiralle ennen kuin sisällä. Katselimme paistia ikkunan läpi.
Ja sen verran kiltti mussukka mäyris on tänä(kin) vuonna ollut, että lahjapakettiin kääräisin tällaisen lelun. Oli eläinkaupan vahvimmalta tuntuva lelu, eikä se vingu. Veikkaan eliniäksi 5 min. Mukavaa muuten Marja-Leena kun muistit "tanskandogin lelun" siellä eläinkaupassa, meidän kaupassa ei ollut muita kuin se sama köysi mikä Terapeutilla on ollut viime joulusta saakka, enkä viitsinyt sitten samaa nuijimisvälinettä Terapeutille enää ostaa. Tää näyttäs vähän ihmisystävällisemmältä.Poistin tästä loppuosan, koska aloin miettiä leluasiaa liian syvällisesti. Olin jo morkkiksen asteella tuosta yhdenkin lelun ostosta, mutta tulin sitten järkiini. Jouluna katselen vaan mäyräkoiran tähtien lailla tuikkivia silmiä, sen viis minuuttia minkä lelun elinkaari todennäköisesti kestää. Että silleen.
lauantai 26. marraskuuta 2011
Juupas eipäs

Merkillistä, meinaa unohtua että viime vuonna tänä päivänä tosiaankin oli lunta maassa. Naputtelen tässä sormenpäilläni pöytää enkä tiedä mitä mieltä olisin tästä tämän päivän juupas-eipäs-vesi-lumi-keleistä.Mitä kuuluu juoksukouluun? No ensiksikin on sanomattakin selvää, että mäyräkoira ei tarvitse minkään valtakunnan juoksukouluja juostakseen aina kun tilaisuus siihen on. Mutta laiskuuteen taipuvainen ihminen tarvitsee. Tilanne täällä pimeyden ytimessä on nyt se, että etenimme juoksukouluohjelmaa 5 km:n lenkkiin saakka ja juoksimme sitä, kunnes tämä pimeys sotki suunnitelmat. Olemme siis antaneet köyttä itsellemme ja käymme lenkillä viikonloppuisin päivänvalolla ja jatkamme sitten taas keväällä kohti uusia etappeja. Juoksukouluohjelmaa on siis sovellettu rankalla kädellä, mutta eihän tämä niin vakavaa ole alunperinkään ollut. Hyvää mieltä ja jatkuvaa hämmästystä tuottaa kyllä se, että yleensäkkin jaksaa juosta. Mäyräkoira on osallisena lenkillä aina silloin tällöin kun on kävely-juoksu -lenkki tiedossa. Muuten se täytyy käyttää erikseen ihan omalla nuuhkimislenkillään. Nyt se vaan on kahden vaiheilla, pääseekö se mukaan vai ei, kun vedämme verkkareita jalkaan. Mutta silloin kun se lenkille otetaan niin ai kun se on otettu siitä, silloin se kyllä nelistää vierellämme suht nätisti ja on tohkeissaan kun saa olla mukana touhussa.
Ja muutenhan tää on ollut lähinnä työntekoa, siihen taas ilmat onkin olleet oikeinkin sopivat. Että että...napu napu, tuleepahan nekin tehtyä!
lauantai 19. marraskuuta 2011
Vetämättömyys kohtaa sitkeyden




Tänään on vaan niin vetämätön päivä. Ei jaksanut ajatella edes lenkille lähteä, tyydyin vain katselemaan keskellä juoksutarhaa kuinka erästä ei väsyttänyt. Ja lumitilanne on ihan hyvä. Pidän tuosta kuvasta missä Terapeutilla on kaksi häntää.Nyt lähden valloittaman sohvan koiralta! Ehkä jaksan kaivaa jostain suklaata mukaan ja mäyris luultavasti motkottaa jalkopäässä. Todennäköisesti se myös raahaa kaikki imeskellyt lelunsa päälleni. Ne solmut niissä köysissä on aika kovia. Että auts! jo etukäteen.Viimevuotinen joululahja -tanskandogin köysilelu- on muuten vieläkin mäyriksen käytössä. Se onkin ainoa, mikä on kestänyt näin kauan. Sen se jaksaa raahata ensimmäisenä sohvan valloittavan uhrin päälle ja moukaroida sillä väsynyttä ihmisparkaa. Hämmästys on mäyräkoiran puolelta suuri jos ihminen ei älyä lähteä siitä tämän jälkeen. Tänään päätän kuitenkin olla mäyräkoiraa sitkeämpi.
torstai 10. marraskuuta 2011
Aamujuoksentelua







Tästä ei kuulkaa aamut parane! Yöllinen pakkanen ja aamullinen auringonnousu oli sellainen yhdistelmä, että ei auttanut muu kuin lähteä kirmailemaan pitkin peltoa tuon nelivedon tassunjäljillä. Luterilainen työmoraali jouti takavasemmalle ja markkinavoimat ja talouden kasvu saivat odotella sen aikaa kun ihmettelin maailmaa. Joinakin aamuina se vaan näyttää kauniimmalta.Terapeutilla ei ollut mitään tätä aamujuoksentelua vastaan. Se on ollut kadehdittavan energinen niin aamulla kuin illallakin ja kovin ralli alkaa silloin kun pitäisi käydä nukkumaan. Ja kun Isäntä laittoi lintulaudan ikkunan taakse, niin kyllä on taas mäyräkoiran maailma mallillaan. Siitä alkaa meidän talviaika. Talitiaisten laskemisesta aamulehden aikaan. Silloin on se pieni seesteinen hetki myös mäyräkoiran elämässä.
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Torjunta jatkuu



Ja vielä vähän punaistakin. Olen ollut kahlittuna kiinni työpöytääni, enkä päässyt tänäänkään ulos, vaikka aurinko paistoi koko päivän! Grr! Täytyy ottaa virtaa vaikka sitten noista väreistä. Ja niinkuin kuvasta näkyy, mäyräkoiran virtapiikki on lähes aina punaisella. Täällä on muuten -5.8 pakkasta. Nurmikko rapsaa tassujen alla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)















