sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Zzzzzz

Lumet vyöryvät alas katolta, ei haittaa kun uni maittaa!

perjantai 26. helmikuuta 2010

Persoonia kaikki tyynni


Palaanpa vielä tuohon eiliseen juttuuni, missä käy ilmi mäyräkoiriemme villeimpiä tempauksia. Ettei tulisi aivan kurittomien koirien mainetta, tarkennan sen verran, että vauhdikkaimpia extremelajeja harrasti parhaiten koulutettu mäykkymme. Se oli luonteeltaan niin yltiöpäinen ja innokas, ja samalla myös herkkä, että sitä oli helppo opettaa ja se olikin älyttömän tottelevainen.

Kävimme sen kanssa agilitykoulutuksessa, sekä luola- että jälkiharjoituksissa. Siis teimme sen kanssa aktiivisesti töitä, että se pysyisi aina yhtä iloisena ja tyytyväisenä. Ainut ongelma sen kanssa oli se, että se inhosi yksinjäämistä. (kissakavereitahan ei tietysti lasketa). Koira, joka inhoaa yksinjäämistä, keksii kyllä viihdykettä itselleen. Meillä kyse oli silloin 6 tunnista päivässä. Silloin ei tunnettu termiä eroahdistus, elettiin aikaa jolloin kaikki ongelmat johtuivat koulutuksesta tai sen puutteesta. (olenpas ikäloppu!) Mutta persoonastahan kaikki on kiinni.

Terapeuttihan on lähestulkoon kouluttamaton verrattuna aikaisempiin koiriimme. Se on kuitenkin pienestä pitäen suhtautunut kotiin jäämiseen luontevasti vailla sen kummempia rituaaleja. Se on seurallinen ja pyörii päivät jaloissani, ja on kaikista koiristamme vähiten keksinyt mitään katastrofaalista. Niinkuin kuvista olette voineet päätellä, harrastamme sen kanssa lähinnä riekkumista ulkoilmassa säällä kuin säällä. Sen emää ja isää käytetään oikeassa metsästyksessä ja varmasti sillä olisi saumaa juuri sille suunnalle. Riistaverisyydestään huolimatta se on ollut oivallista seuraa ja joskus se omaa oikeat lehmänhermot. Kaikinpuolin mainio pakkaus siis!

Ja jotta ymmärtäisi näitä pitkulaisia ystäviämme, ihmisen täytyy omata tällainen merkillinen huumorintaju. Sekin vielä! Pitkää pinnaa!

torstai 25. helmikuuta 2010

Maksimisykkeellä

Tässäpä listaus asioista, joista mäyräkoirat ovat vuosien varrella jääneet mieliimme. Niin kultaisia kuin ne ovatkin, niillä on myös omat päähänpinttymänsä ja tässä muutama esimerkki:

Lumien putoaminen katoilta Asia joka saa mäyräkoiran raivon valtaan. Se kyttää ovenraossa ja livahtaa heti tilaisuuden tullen minkä tahansa rakennuksen räystään alle huutamaan ja saa jo sillä aikaiseksi lumivyöryn niskaansa.
+ ei tarvitse katsoa pakkasmittariin huomatakseen että on taas suojasää
+ koira pysyy pihassa niin kauan kuin on lumia katoilla
+ koira saa hyötyliikuntaa säntäillessään ulkosaunan, tallin, autotallin ja talon välillä
- ihmiset kärsivät ylimääräisistä sydämentykytyksistä pelätessään koiran jäävän lumien alle
- melutaso ylittää sallitut desibelit


Aamuherätys klo 5 Yhtäkkiä mäyräkoira päättää, että sillä on aina nälkä klo 5 aamulla. Toistuvien aamuherätysten jälkeen ihmiset siirtävät iltaruokintaa myöhäisemmäksi, muttei mäyräkoira muista sitä enää seuraavana aamuna. Lopulta ihmiset havahtuvat joka tapauksessa siihen, että mäyräkoira hiipii kohti sänkyä, nousee varovasti sen reunalle ja ojentaa hitaasti väräjävän pitkän kielensä kohti ihmisen poskea. Mäyräkoira varmistaa asiaa 5 min. välein.
- verrattavissa kiinalaiseen kidutusmuotoon

Pöydälle kiipeily Televisiosta on nähty rauniokoirien ketterää työskentelyä ja mäyräkoira päättää soveltaa sitä käytännössä. Ihmiset oppivat laittamaan tuolit pöydän alle. Valitettavasti anopin kesämökillä on pirttikalusto ja ihmisillä lyhyt muisti. Jauhelihapihvit suoraan paistinpannulta maistuvat mäyräkoiralle erittäin hyvin. Anoppi on sanaton.
+ kun olet poissa kotoa, aivosi käyvät ylikierroksilla yrittäessäsi muistaa, tulivatko ne tuolit pöydän alle ja mitä jäi pöydälle; vireystasosi on hyvä koko päivän
- kaasujalkasi on usein liian raskas, mietit jo valmiiksi mitä selität poliiseille
- et pysty keskittymään töihisi/opiskeluusi, koska näet mielessäsi miten mäyräkoira punkee pöydälle, tuolien kaatuillessa, ei kai se vaan hyppää sieltä alas?
+ väität vieraillesi, että mietitte uutta sisustustyyliä, koska tuolit ovat nyt kaukana pöydästä siis koko keittiöstä...
+/- muistat ulkoa myrkytyskeskuksen numeron


Lukeminen kannattaa aina Jörnillä ei ole ollut mäyräkoiraa? Koska kirjastomme ja olohuoneemme ovat samaa tilaa, on koirillamme ollut aina oiva tilaisuus tutustua kulttuuritarjontaan kirjallisessa muodossa. Valitettavasti osa kirjoista on ollut kirjaston omaisuutta.
+ hyllyssämme on kirjoja, joita emme olisi sinne muuten hankkineet
- repaleinen ulkoasu
- joskus täytyi tilata harvinainen kirja kirjakaupan kautta (kirjastoon) ja se se vasta kalliiksi tuli
- taas uutta sisustustyyliä: hyllyt katonrajassa!


Yksin kotona Ei kivaa, päättää mäyräkoira. Alussa se ulvoo oven takana niin että rappukäytävä raikaa. (kerrostalo) Opetan sitä olemaan yksin istumalla kahvilla naapureiden luona. Naapurit ovat joko kilttejä tai kuuroja, sillä he eivät suostu kuulemaan metakkaa. Mäyräkoira on hermoromahduksen partaalla saapuessani kotiin. Kuukausien liiallinen kahvinjuonti aiheuttaa vatsanväänteitä ja käsien tärinää. Mäyräkoira ei muuta tapojaan.
Muutto rivitaloon rauhoittaa hieman tilannetta. Ulvominen loppuu, mutta remontti alkaa. Mäyräkoiran tekemänä. Lisäksi tulevat pissiskelyt yllättäviin paikkoihin, kuten sänky ja sohva. Argh! Ihmiset alkavat olla hermoromahduksen partaalla. Yhtään harkitsematta he ottavat mäyräkoiralle kaverin: toisen mäyräkoiran! Oho, ei tullut mieleen, että nythän ei ollakkaan yksin vaan kaksin kotona.
+ toinen koira rauhoitti tilanteen (olisi voinut käydä toisinkin)
+ ihmisen vireystila edelleen huipussaan, aivot raksuttivat mitä kaikkea kaksi koiraa voi tehdä
+ aktivointi tarpeetonta, ellei jopa kiellettyä
+ koirat yllättivät olemalla nukkumassa kun tulin kotiin
+ jännittävä elämä
- jatkuva jännittävä elämä väsyttää henkisesti
- taas uudet sisustussuunnitelmat


Nämä tempaukset ovat tapahtuneet eri koirien kohdalla ja vuosien saatossa, joten nythän niitä jo muistelee vähän huvittuneestikkin. Silti meillä on edelleen mäyräkoira...






keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Lisää lunta, toivoo Turapeutti



Turapeutti elää tätä talvea Siperian hengessä. Viime yönä saatiin jotain 20 cm lisää lunta missä peuhata ja näin paljon sitä nyt on, oikein mäyräkoiranmitallinen.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Arestissa

Puistellaanpas tuota hyistä pakkasilmaa ja tuulta pois, että päästään taas lenkille!

torstai 18. helmikuuta 2010

Välähdys kesästä

Pakkasherran kiusaksi kesäkuva. Tuollaiselta se vihreä väri näyttää. Naapurukset siinä juoksevat piirileikkiä tulevan joulukuusen ympärillä. Pakkasta -28°.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Laskeutuminen pullapaastoon

Terapeutti tervehtii kollegoitaan ja toivottelee Kai Laskiaistiistaita! (lukee kalenterissa)

"Luonnollisesti laskiainen määrää koko paastonajan sään: Jos sataa lunta vaikka vain oljenkorren peitteeksi, niin pääsiäiseen mennessä peittyy koko kupo, reki tai kykkivä koira." (Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto) Hoh hoh, onneksi mäyräkoiramme ovat niin pieniä!

Ja sitten kuolaamaan pullalautasen viereen!