perjantai 26. helmikuuta 2010

Persoonia kaikki tyynni


Palaanpa vielä tuohon eiliseen juttuuni, missä käy ilmi mäyräkoiriemme villeimpiä tempauksia. Ettei tulisi aivan kurittomien koirien mainetta, tarkennan sen verran, että vauhdikkaimpia extremelajeja harrasti parhaiten koulutettu mäykkymme. Se oli luonteeltaan niin yltiöpäinen ja innokas, ja samalla myös herkkä, että sitä oli helppo opettaa ja se olikin älyttömän tottelevainen.

Kävimme sen kanssa agilitykoulutuksessa, sekä luola- että jälkiharjoituksissa. Siis teimme sen kanssa aktiivisesti töitä, että se pysyisi aina yhtä iloisena ja tyytyväisenä. Ainut ongelma sen kanssa oli se, että se inhosi yksinjäämistä. (kissakavereitahan ei tietysti lasketa). Koira, joka inhoaa yksinjäämistä, keksii kyllä viihdykettä itselleen. Meillä kyse oli silloin 6 tunnista päivässä. Silloin ei tunnettu termiä eroahdistus, elettiin aikaa jolloin kaikki ongelmat johtuivat koulutuksesta tai sen puutteesta. (olenpas ikäloppu!) Mutta persoonastahan kaikki on kiinni.

Terapeuttihan on lähestulkoon kouluttamaton verrattuna aikaisempiin koiriimme. Se on kuitenkin pienestä pitäen suhtautunut kotiin jäämiseen luontevasti vailla sen kummempia rituaaleja. Se on seurallinen ja pyörii päivät jaloissani, ja on kaikista koiristamme vähiten keksinyt mitään katastrofaalista. Niinkuin kuvista olette voineet päätellä, harrastamme sen kanssa lähinnä riekkumista ulkoilmassa säällä kuin säällä. Sen emää ja isää käytetään oikeassa metsästyksessä ja varmasti sillä olisi saumaa juuri sille suunnalle. Riistaverisyydestään huolimatta se on ollut oivallista seuraa ja joskus se omaa oikeat lehmänhermot. Kaikinpuolin mainio pakkaus siis!

Ja jotta ymmärtäisi näitä pitkulaisia ystäviämme, ihmisen täytyy omata tällainen merkillinen huumorintaju. Sekin vielä! Pitkää pinnaa!

2 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

Olen nähnyt yhden mäykyn jonka kanssa harrastetaan agilitya. Pienkasvattajan poika treenasi yhtä heidän neljästä koirastaan. Voi olla hauska laji mäykynkin kanssa.

Meidänkin Ossi on aika kouluttamaton. Tai jaa miten sen nyt ottaa. Opetin sille aluksi nämä kaikki peruskomennot mutta kun se on niin kovapäinen niin tuohan ei tottele. Tietää kyllä mitä pitäisi tehdä. Sitten kun ajattelimme siitä hetken metsästyskoiraa niin opetin Ossia myös pillille. Onneksi mies ei alkanut sillä metsästää. Ossi olisi kyllä aivan loistava ajokoira.

Minulla ei ole vertailupohjaa Ossista muihin kuin kahteen vanhaan Saksanpaimenkoiraamme ja olen ajatellut että voi luojan lykky, että mäyris on niin pieni. Ossin luonne yhdistettynä saksanpaimenkoiran kokoon olisi ihan katastrofi. Onneksi kaikilla meidän perheen jäsenillä on kohtalaisen hyvät hermot (koskee ainakin koiriin suhtautumista:)!

Terveisin Ossi ja M-L

Sohvi kirjoitti...

Niin, tällaista kotitarvekoulutustahan Terapeutti on saanut, muttei mitään sen kummempaa. Elo sen kanssa sujuu kuitenkin suht mukavasti.

Agility oli kyllä hauskaa, sopi opetettavaksi sille extra-nokkelalle mäykyllemme. Terapeutti varmaan viis veisaisi asiasta, metsässä meno on sen mielestä varmaan se ykkösjuttu, ja hyvä näin.

Kovapäiselle kaverille terveisiä!