Tiedäthän ne aamut, kun epäilet koirasi olevan sairas. Kello on 5.30 ja kuulet levottomasti tassuttelevan koiran lähestyvän sänkyäsi.
voiko ihanammin päivän enää alkaa. voi.
Koira kiipeää sänkyyn ja alkaa herätellä sinua, tunkee jopa peiton alle ja kampeaa sinut väkisin hereille. Mieleesi tulvahtaa kaikista vakavimmat sairaudet, mitkä tiedät (mäyräkoirahalvaus, mahalaukunkiertymä) mutta päädyt kuitenkin ripuliin.
onko ihanampaa aamua kuin tää. on.
Koira on saanut sinut istuvaan asentoon.
silmäs kun sä aukaiset, kohta ulos vilkaiset (-18°), nousemista tahdot pitkittää.
Pian huomaat seisovasi kylätiellä yöpuvussa ja toppatakissa, iloinen koira hihnan toisessa päässä. Vihdoinkin aamutuoreita jäniksenjälkiä. Vilkutat vaimeasti lehdenjakajalle. Edellisen kerran olit pukeutunut aamutakkiin ja kumisaappaisiin ja päässäsi oli pyörän satulan lämmikkeenä ollut vanha pipo. Ripulista ei ole tietoakaan.
Hohhoijjaa, koira sisään ja hylkäys alakertaan. Itse kiipeät yläkerran sängyn jälkilämpöön.
voiko ihanammin loikoilua jatkaa? ei.
Juuri kun saat peiton vedettyä korvillesi, kuulet sen. Vaimeaa surinaa. Ei ole totta. On helmikuu ja joku onneton kärpänen on päättänyt herätä talviuniltaan. (luulit, ettei kärpäset edes elä talven yli). Ei siis ihme, että mäyräkoira vaelsi niin levottomana, sillähän on Kolmen Koon Kammo, siis Kohmeisten-Kärpästen-Kammo. Tapat kärpäsen Osaava Nainen-luettelolla.
Aamupäivällä aloitat työt silmät ristissä. Mäyräkoira makaa jo unessa vanhassa pyykkikorissa, jalat letkeästi taivasta kohden. Sinulle soittaa lehtikauppias, tiedäthän sellainen spinning-bodypump-zumba -äänen yhdistelmä, joka tarjoaa sinulle sportti-lehteä. Hädintuskin pysyt tuolillasi, niin väsynyt olet. Hah hah, alkaa jo naurattaa. Saat kieltäydyttyä lehdestä, vaikka juoksukouluopas jää nyt saamatta.
Haukottelet puoleenpäivään.
päivä paistaa kirkkaimmin linnut laulaa meillekkin
Havahdut siihen tosiasiaan, että meillä ei ole ehkä kuin yksi elämä ja ulkona paistaa aurinko ja pakkanen on lauhtunut.
mites olis ylösnousun aika mäyräkoirasein?
Siis herätys unikeko ja ulos potkukelkkailemaan!
4 kommenttia:
Onpa teilläpäin sitten vielä kylmä. Ero meidän koirissa on se, että jos Ossi herättää yöllä (05.30 on minulle yötä) niin sillä on oikeasti joku hätä. Tosin tämä HIRMU hätä kyllä yleensä esiintyy jo vielä aikaisemmin yöllä. Joskus parikin kertaa. Muuten Ossi nukkuu kuin tukki. Meidän makkariinhan se ei pääse (muutoin se nukkuisi meidän sängyssä, kenties välissä). Jommankumman hereille saamiseksi Ossi joutuu raapimaan ovea.
Tänäään ollaan käyty vaan kaksi kertaa ulkona. Päivä ei paistanut kovin kirkkaasti ja vetästiin Ossin kanssa parin tunnin horkkapäiväunet. Eikä tehty kuin vajaan kilsan lenkki yhdelle hevoskatokselle. Takaisin tullessa komensin Ossia kakkaamaan. Se on niitä harvoja koiria jotka oikeasti tekee sen lähes käskystä. Mun mieskään ei tahdo uskoa minua mutta näin on.
Potkukelkka olisi hauska vekotin mutta tuskinpa tulee ostettua.... Sillä kyllä saisi tuon meidänkin pedon varmaan vähän väsyneemmäksi. Juosta kun en enää oikein voi:( Terveiset Kirkkonummelta Ossi ja
M-L
Oikea hätä sillä omasta mielestään olikin, mäyräkoiramme ei oikeasti tiedä mitään sen kammottavampaa kuin kohmeiset kärpäset. En kyllä tiedä mistä ihmeestä se on saanut tollasen fobian.
Herääminen jossain viiden-kuuden pinnassa saa minut tokkuraiseksi, menee puol päivää toipuessa. No onneksi ei ollut se ripulikaan sitten kyseessä!
Niin, öisin on ollut pakkasta reippaanlaisesti, äskenkin mittari näytti -21°. Päivät on kyllä olleet täälläpäin aurinkoisia, että eipä valittamista sään suhteen!
Voi ihanuuksien kauhistus sun taitoas käsitellä ärsyttävää yöheräämistä noin humoristisesti tekstissäsi :)
Arttu keksi tässä muutama viikko sitten, että ulos on päästävä JOKA yö, jos ei klo 01.30 jolloin itse olin vaipunut juuri tunti sitten unten maille, niin sitten 03.30 jolloin taas tunsin olleeni syvimmässä koomassa nousemaan värjöttelemään oven suussa. Kun tuota jatkui ja jatkui, parina yönä käskin sen ensimmäisellä pyynnöllä takaisin nukkumaan. Jos pyyntö toistui, päästin ulos. TUntu vaan turhalta uudelta tavalta, kun aiemmin Arttu nukkui 12 tuntia vaivatta, käymättä ulkona. Nyt tilanne on taas rauhottunut, mutta joka ilta on muistettava klo 22-23 käyttää koira pihalla, vaikka herättää sitä varten, kun se sammuu usein jo yhdeksältä!
Luen terapeuttisen tekstisi vielä uudelleen jospa saisn siitä uutta asennetta koiran mukanaan tuomia pieniä epämukavuuksia kohtaan ;)
No on kyllä Arttu keksinyt vielä järkyttävämmät ajat kuin meidän Terapeuttimme! Viime yönä heräsin taas hipsuttelun ääniin ja isäntä oli herännyt kun koira on kuonollaan naamassa kiinni. Ärähdykset ihmisten puolelta saivat mäyräkoiran painumaan punkkaansa, jossa se nukkui sitten aamuun saakka. Jonnekkin raja on vedettävä ja tässä tapauksessa huviyöjuoksuihin! Varmaan jänikset temmeltivät pihalla ja olisi ollut kiva päästä mukaan...
Lähetä kommentti