Hei, se on taas helmikuu!

Tänään huomasin, että on taas se hetki vuodesta, jolloin on tarpeeksi korkeat hanget ja nietokset ja lumi upottavaa, niin että Terapeutinkin uskaltaa laskea hetkeksi ilman hihnaa juoksentelemaan. Tämä onnistuu vain näin helmikuussa. Paikkana oli kylämme jatkumona kulkeva pyörätie (jonne siis sitä lunta mahtuu kippailemaan muuallekkin kuin keskelle kulkuväylää) sekä moottorikelkan jälki metsätiellä.

Välillä testailin, onko luoksetulo muistissa. Kyllä oli, kuivattu liha sai mäyräkoiran kurvaamaan vierelle oikein mallikkaasti. Tämäkin onnistuu juuri tällaisena päivänä, kun linnut eivät häiritse mekastuksellaan mäyräkoiran elämää. Kevään koittaessa kuivattu liha siirtyy B-sarjaan. Lintujen bongauksesta tulee Terapeutin ykkösharrastus, niin että luoksetulo on hebreaa ja lihan jakelun voi siirtää ensi talveen.

Mutta näin onnekas oli mäyräkoira tänään. Se ottikin reissusta kaiken irti. Pari tuntia pötköttelyä sohvalla ja taas virtaa riitti. Sohvasta onkin tullut sille kodin tärkein esine. Kun perhe oli räkätaudissa, se ei ollenkaan ymmärtänyt, miksi kukin vuorollaan vajosi juuri sohvalle turisemaan niitten rättien kanssa. Kiukkuisesti itsekseen känisten se vaihtoi paikkaa nojatuoliin, kun "eihän täällä saa nukkuakkaan rauhassa". No, eihän siinä yleensä kukaan päivisin sen seurana olekkaan, joten se on saanut olla valtakunnassaan miten päin haluaa. Muutenkin ihmisten makoilu sohvalla on jotenkin epäilyttävää, silloin Terapeutti yleensä tuijottaa jalkopäästä, onko ihmisen silmät auki vai kiinni, puhiseeko se oudosti, miksi se turistaa sitä nenää??