torstai 4. helmikuuta 2010
Este kohtalon tiellä
Hei Plöki! Tänään sitten kävelimme ihan vaan rauhallisesti lumisateen vihmoessa kasvoille. Mäyräkoira tosin kuorrutti itseään lisää kaivelemalla kaikki pienet hiiren hyppäämätkin noin niinkuin ohimennen. Nyt on Turakais-mallisesta turkista pelkästään hyötyä, näyttää olevan lämmin, lumikin tarttui ainoastaan tassunpohjiin.
Eräs este oli kekseliäästi kasattu keskelle lenkkiväyläämme. Joku innovatiivisen auramiehen ruumiillistuma oli urakoinut miehenkorkuisen lumivallin keskelle kevyen liikenteen väylää, juuri siihen mihin kyseisen auraajan piiri loppuu ja seuraavan alkaa. Mistä näitä törppöjä oikein tulee? Vieressä on pelkkää metsää, mihin lunta voisi kipata! Tässä kohtaa käytin melkoisen mittavan kiroilusanavarastoni tyhjiin, mutta en toista sitä tässä. No, soitto kuntaan (erittäin ystävällinen palvelu, kiitos siitä) toivottavasti estää sen, ettei valli ole lopputalvesta talonkorkuinen. Väylää kyllä käyttävät muutkin kuin minä ja Turakais-Terapeutti, mm. nuoriso vaeltaa aamuisin bussille ja iltapäivällä takaisin, niin että vaikka täällä metsän kätköissä ollaankin, niin eihän se sitä tarkoita, ettei täällä olisi mitään elämää hyvä auramies! Kengät oli kyllä lunta täynnä ja korvat sakeana savusta, kun kotiin palasimme.
Kotona Terapeutti vaelsi automaattisesti pesuhuoneeseen suihkun alle, vanhasta muistista, vaikkei tassuja olekkaan tarvinnut huuhdella aikoihin. Rapsuttelin vaan lumipaukut irti tassunpohjista ja hip hei, sohva veti koiran puoleensa.
Niin Plöki, joskus sitä huomaa, että nämä kohtalon tielle kasatut esteet ovatkin aika vaatimattomia, kun vertaa siihen, mitä maailmalla tapahtuu. Mutta kuten eräs entinen työnantajani sanoi "ihminen ei ole terve, jos sitä ei kerran päivässä v***ta" ja tässä -ehkä ainoassa- asiassa taidan olla hänen kanssaan samaa mieltä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No olipa törttö lumiaurakuski:( Mutta näitähän kaiken maailman törttöjä riittää. Toisaalta nyt on lumenkaatopaikat vähissä. Täällä Hesan seudulla sitä lunta on alettu kipata mereen. No sinnehän mahtuu. jossain piti pieni proomu auki sitä lumenkaatopaikkaa ettei jäätynyt ja sinne kipattiin autolasteittain sitä lunta. Jos terveyttä mitattaisiin ketutuksen määrällä niin minäkin olisin superterve. Kunpa tuo lumi jo vähenisi!! Terveisin Ossi ja emäntä
No asiahan ei ottaisi lainkaan niin paljon päähän, ellei tämä olisi jo ainakin kolmas talvi kun tästä samasta asiasta eli pyörätien tukkeeksi kasatusta lumivallista joutuu huomauttamaan. Täällähän lunta yleensä talvisin on ollut! Naapureitten kanssa vuorotellen rimpautellaan kuntaan, olihan se valli nytkin raivattu pois, mutta ettei nyt omaa järkeä voisi jo käyttää...koiran kanssahan siitä vielä yli kiipeää, mutta ei enää lastenvaunujen (naapurit lisääntyvät).
Ai niin, aikomus oli toivottaa hyvää matkaa, sitten kun sinne lähdette! Ois se kivaa...vaivuin täällä aatoksiini...
Lähetä kommentti