Terapeutti tervehtii kollegoitaan ja toivottelee Kai Laskiaistiistaita! (lukee kalenterissa)"Luonnollisesti laskiainen määrää koko paastonajan sään: Jos sataa lunta vaikka vain oljenkorren peitteeksi, niin pääsiäiseen mennessä peittyy koko kupo, reki tai kykkivä koira." (Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto) Hoh hoh, onneksi mäyräkoiramme ovat niin pieniä!
Ja sitten kuolaamaan pullalautasen viereen!
6 kommenttia:
Kollega lähettää terveisiä päiväuniltaan, jotka maistuu lattialla emännän peiton päällä. Ollaan olosuhteiden pakosta opeteltu etätyöskentelyä kotona, ja kun emännän rytmi saadaan ajastettua koiran mukaan, kaikki alkaa sujua. (rapsutuksia - HETI aamulla, lenkki - HETI kun vaatteet päällä, ruokaa - HETIHETI!!)
Kun tämä alkaa pelata, koira on luvannut laittaa terapeuttiset taitonsa toimimaan...
Toivottavasti ei oljenkorsi peittynyt kun en näet lainkaan kaipaa en sitten yhtään tuota lunta lisää. Nyt on laskiainen sitten ohi ja pullat syöty. Tuossa juuri käydessämme lenkillä lumikourussamme (meidän tie) niin todella ihmettelin mitä tapahtuu sitten kun tuo lumimassa muuntautuu siihen sulaan muotoonsa:) Terveisiä täältä Porkkalanniemeltä Ossi ja M-L
Mai: Meillä alkaa aamut samalla tyylillä, lukuunottamatta Ruokaa-osiota, se kelpaa myöhemminkin! Työskentely kotona mäyräkoiran kanssa on joskus... sanoisinko haastavaa!
Marja-Leena: Joo-o, taidatte saada huomenna lisää sitä valkoista, mutta älä huoli, meillä taas pakkanen kiristyy. On taas rapsakat kakskyt, ja kylmemmäksi yön aikana muuttuu. Niin että taitaa teillä peittyä tanskandogitkin pääsiäiseen mennessä, jos Kustaa oli oikeassa.
Jep, ja unohdin yhden, mikä itse asiassa vie eniten Artun koiranelämässä aikaa, taloudessamme henkistä tilaa ja minulta hermokapasiteettia:
"Huomiota koiralle" - HETI JA KOKO AJAN JA KAIKEN AIKAA.
Ja tiedoksi vaan, niin suutun, kun joku antaa "viisaan" neuvon: "Anna sen vaan olla, älä huomaa sitä." Olen oikein huomioimattomuuden mestari liki vuoden kokemuksella, mutta mäyräkoiran huomiontarve ei täyty. Paitsi pitkän loman toisella tai kolmannella viikolla alkaa ilmetä hetkittäistä yksin olon sietokykyä ja eri huoneessa nukuttuja päiväunen pätkiä:)
Osaatteko muuten kuvitella, miten paljon aktiivinen huomioimattomuus syö energiaa... sitä jonka voisi käyttää koiran kanssa puuhasteluun, lenkkeilyyn ja koulutukseen.
Joo, tässä kun varovasti uskallan ajatella asiaa, niin aktiivinen huomioimattomuus kuullostaa lähes epäinhimilliseltä sanaparilta. Miten se edes käytännössä onnistuu?
Eka mäykkymme oli supersosiaalinen eroahdistuksesta kärsivä reipas karkkari. Ei siihenkään mikään sen aikainen neuvo tehonnut, se oli sellainen persoona ja töitä se teetti enemmän kuin kaksi seuraavaa yhteensä. Käytiin varmaan silloin jotain mäyräkoiranomistajan korkeakoulua. Muistan kyllä, että se piti meidät koko ajan vireessä...
Mites Arttu suhtautuu yksin jäämiseen?
Aktiivisesti huomioimaton ihminen yrittää olla olevinaan omissa oloissaan, ja pidättelee hengityksen lisäksi kiusausta kurkistaa kirjan/läppärin/sanomalehden takaa, joko koira on lakannut päivystämästä ja tuijottamasta ja vaipunut vihdoin uneen... No, tuhansia humoristisia tapoja olla huomioimatta, mutta kyllähän sen olen jo tajunnut, että herkkä koira vaistoaa ajatuksetkin, eli on itse oltava aidosti rento, sitten vasta koirakin rauhoittuu.
Arttu jää ihan hyvin yksikseen kotiin (joskus lähtiessäni näyttää maansa myyneeltä, joskus vaan pienen menetyksen kokeneelta) eikä tee yksin ollessaan juuri mitään. Ihan viime aikoina vessapaperirullaan teipatut namit on avattu yksin ollessakin. Ei tuhoja, ei kai haukkumista, eli kaikki hyvin.
Vain läsnäoloni saa koiran hyperaktiiviseksi. Mutta siihen tosiaan tehoaa yliannos yhdessäoloa, joululoma oli siitä oivallinen esimerkki. Koira oli rento kuin rätti, ei säpsynyt jalkeille heti, kun liikahdan tuolissani, ei tuijottanut herkeämättä... Mitä enemmän aktivoin sitä, kuljen koirapuistossa, opetan temppuja tms. sitä enemmän se käy kierroksilla. Joku tylsä päivä välissä ja paljon yhdessäoloa tuntuu rentouttavan nykyään parhaiten. Totta kai koiran pitää olla eloisa ja vilkas, mutta pahimmillaan se ei rauhoittunut koko päivän aikana edes unilleen, kun piti minua silmällä ;/
Kiva kuulla silti, että muitakin samanlaisia persoonia on ollut olemassa :)
Lähetä kommentti